Tuulet vievät

Viikko vierähti kosteiden ja melko lämpimien säiden merkeissä, mutta viime yönä on tullut muutos, ja kylmempää ilmamassaa on tullut "pikajunalla" jo tänne etelä-Suomeen asti. Keinunkaatotuuliksi nimeämäni reippaat elokuun alun virtaukset ovat olleet yleisimmin siinä 10. päivän tienoilla elokuussa, joten aikataulussa ollaan. Nyt ei tosin kaatunut keinu, vaan päivänvarjo. Kas kun en kuullut sen kaatumista, mutta se ei ole ihan osunut seinään. Varmaan Tella kuuli, kun tuli uniltaan illalla monta kertaa katsomaan tupaan, jossa perkailin mustaherukoita.

Onneksi kellahtanut varjo ei saanut tuhoja aikaan pation ruukkukasveille, kaikki näyttävät selvinneet samankuntoisina kuin olivat eilenkin, kuka minnekin kenallaan. Kostea kesä tekee tepposia ruukuissa olijoille, jos sattuu olemaan reiätön suojusruukku päällimmäisenä. Joulukaktuksesta kaadoin aamutoimena pois lähes desilitran liikavettä, jota oli kertynyt koko maanantain ja tiistain välisen yön jatkuneesta sateesta.
Pääosa tällaisen kesän töistä on liikakasvun hallitsemista, esim. pihajasmike on taas vakaasti päättänyt voittaa rinnepolun alueen joutavana tilantuhlauksena, joten sen oksien leikkuu on tullut jokavuotiseksi työksi. Samoin on kuljettava valamonruusujen ja jättitattarin tienoissa, heinäkasvustoista nyt puhumattakaan. Jos ilma viilenee useammaksi päiväksi, ainakin niin ennustetaan, niin sirppihommia voisi miettiä. Puupinojen siirtoa sisätilaan pitää vielä jatkaa, sain yhden puolikaspinon tehtyä maanantaina, mutta loput kaksi näyttävät hieman liian huterilta ottamaan vastaan suuria lumitaakkoja talvella.

Olen siirtynyt vihdoin viimein mattopuissa suunnitelmista toteutukseen, eli kuteiden halkaisu, lajittelu ja täydennyksien hankinta tulivat valmiiksi viime viikon aikana, ja tiistaina jo aloitin Elokuun pihlajat- työnimellä toimivaa mattokangasta. Siihen minulla on ollut virikettä jo viime vuosituhannelta, kun tein pari kapeata ja kovin mieleistä pätkää kudontapiirissä leveän maton loimen lopusta, josta ei enää voinut tehdä muuta mattoa. Taisi olla 1990-luvun alkupuolta, sidos oli palttinaa. Siis vihreän eri sävyjä, keltaoranssia ja vaaleanruskeata, ja tietysti kudon 5 sukkulalla.

Hilloamiset ovat edistyneet niin, että nyt on viittä sorttia jääkaapin ja pakastimen uumenissa. Ensin sain hillosokeritehtailuna hieman vattuhilloja, sitten vattua + punaherukkaa, sitten kirsikkaa + punaherukkaa. Parina viime päivänä on tuotettu mustaherukkarouhetta ja viher-+mustaherukkarouhetta (mortti ja vertti) pakastimeen, sillä herukat ovat jo muuttuneet syömämakeiksi. Mehua niistä ei vielä saa ainakaan viikkoon.

Tässä ollaan kirjoittavinaan blogia, tai ainakin annetaan kommentteja työn kestosta.

Tella jatkaa lomailua täällä vielä, se on mieltynyt pohjakerroksen lisäksi myös ylimpään kerrokseen, joten päivät kuluvat rappuja kipaistessa. Jos olen mattopuissa, niin se on koiralle mieleen! Ulko-oleilu ei vain ole kovin rauhaisaa, kun tuon kaurisvierailijan lisäksi tontilla pyörivät useita kertoja päivässä Siru-koira ja Petteri-kissa, ja Tellan mielestä niin ei sopisi. Pihalle meno on yhtä säntäilyä, jos vähänkin on turhia hajuja ilmassa.