Pertunpäivää

Viikot ovat kääntyneet kosteampaan ja viileämpään suuntaan, kukkiakin piti jo nostella eteläseinustan viereen lämmittelemään. Toissayönä oli oikein kaatosade, joka vei mennessään tienpintoja ja sai siksi aikaan joillakin teillä korjaustarpeita. Omalla tontilla kosteus on näkynyt siten, että huolimatta muurahaisten hävitysaineista, olivatpa ne sitten Agrimarketin tai kanelijauhopussin sisältöä, uusia pesiä ilmaantuu rapunpieliin. Taas oli tehtävä ratkaisu, kumman rappu oikein on, minun vai mauriaisten. Alakuvassa oleva kukkapenkin kulma oli valtauskohteena, ja tietysti jopa kuivuutta sietävät maksaruohotkin kärsivät, jos juurten tila on muurahaistunneleita täysi.

Elokuu on ehtinyt jo pitkälle, on päästy muinaissuomalaiseen suosittuun etunimeen, Perttuun. Terveiset puutaitajalle Metsälään! Varmaan nimi on sukua ruotsalaisen listan Bertil-nimelle. Kumma kyllä, meillä Pertti-nimi on kalenterissa huhtikuussa, vaikka ihan maalaisjärjen mukaan Pertti ja Perttu voisivat olla saman päivän juhlijoita. Juhla-aikaa vietetään nyt muutenkin, kun Helsinki näytti mallia jo eilen ja alkoi Taiteiden yö-sarjan, sitä jatkaa tänä iltana Kouvola, jonne pitäisi suunnistaakin ainakin alkuillaksi, kun entinen keramiikan opettajamme loviisatar Satu Seppälä avaa taidenäyttelynsä siellä.

Tella tutki tänä aamuna lenkillä ylähautausmaan parkkipaikan reunametsikön uutta ilmettä, kun eilen raivaussaha niisti matalaksi kesän aikana tulleen vesaikon. Nyt kappelintieltä näkyy jopa museokin!

Omalla kylälläkin on juhlamieli, sillä nurkkia on viime vuosina alettu laittaa kuntoon aivan uudella tarmolla. Tämä tahtoo sanoa, että koska seurakunta omistaa kirkonmäellä aika paljon maita, niin se mitä seurakunnassa tapahtuu, näkyy heti kylässä voimakkaasti. Nykyinen seurakuntamestarimme on myös puutarhuri, ja hän on arvioinut lähimetsien ja pusikoiden hoiden tarvitsevan puistomaista otetta, josta täytyy olla enemmän kuin mielissään! Seurakuntatalon ympäristö sai jatkoa, kun Sjögrenin muistomerkin ja kioskin ympäristö raivattiin, ja pian tuli aika tehdä myös kappelin ympäristön metsille maisemakäsittelyä.

Pari vuotta sitten museonmäelle johtava polku sai opastaulun päälleen, jotta parkkipaikkaa käyttävä teatteriyleisö osaisi suunnistaa oikeaan kohteeseen. Kyläyhdistyksen tavaravarastoksi siirtynyt, kuvassa oikealla näkyvä uimarannan kioski herättää sitkeästi arvelun, että siinä myytäisiin teatterilippuja!

Nyt on edetty jo ylähautausmaan parkkipaikan tienoisiin, joka ei tosin ole helpoimmasta päästä, sillä kohdehan oli kappelin rakentamisen aikaan kolmen sorakuopan sarja, jota piti voimakkaasti muotoilla ja hieman entistä mäkeäkin leikata, jotta saatiin autolla mentävä tie ja parkkipaikka. Parkkipaikan metsiä on siistitty, ja luultavasti kasvijätteen läjitys siihen aivan äärelle myös on mennyttä aikaa. Ainakin oksakeko (kuva alla) enteilee sitä, että se on menossa hakkeeksi. Myös kirkkotarhan viereistä jäteröykkiö-aluetta on alettu siistiä, ja siellä näyttää vallitsevan tyypillinen hoidettu mullantuotannon meininki. Hienoa!

Naapurissakin on jälleen edistytty suuren aitaurakan tiimoilta, sillä rappujeni edusnäkymäksi tuli sievä pikkuportti, josta sopii puikahtaa kyläilylle. Työ ei ole helpoimmasta päästä, kun pensaikon sekaan yrittää aitaa saada!

Tellan kanssa on vietetty vinttiaikaa, sillä mattopuissa riittää näpräämistä, kun kuteeni ovat kovin ohuita halkaisun jäljiltä. Näyttää siltä, että 'elokuun pihlajia' saadaan ainakin 4 pätkää, nyt on lopuillaan kolmas, ja kuteita on vielä runsaasti. Ulkotyöt ovat toistaiseksi olleet kesäistä laatua, nurmen viikoittaista leikkuuta, kitkentää ja ruskettuneiden kukkavarsien listimistä.

Oman puutarhan raivaukset alkanevat ensi viikolla, sillä marja-aika on loppumassa, vain karviaissato vielä kypsyy. Jopa karhunvattujakin näkyy löytyvän, vaikka olin niistävinään kaikki jänistensyömät versot pois. Jokunen oli piiloutunut mustikkapuun sisään ja marjoja nyt lähes kahden metrin korkeudessa!