Olipas se sade!

En muista näin suurta sadekertymää meidän mäellä, kuin mitä saatiin sunnuntain aikana. Talviset lumimassat ovat tietysti näyttävämpiä kuin vesisateet. Syvä ja antoisa matalan keskus kieri nyt etelä-Suomen päällä hitaasti itää kohti. Raskaat pilvet jakoivat isoja pisaroitaan vuorokauden ympäri, ja sade muuttui tihkuksi vasta maanantaiyönä neljän maissa.

Kun samalla oli tuulista, sade piiskautui ikkunoihin, joten taustamusiikkina oli jatkuvaa rummutusta. Ihmekös tuo, jos hieman torkutti! Kuivia paikkoja taisi löytyä vai kirkkomaan aitojen päältä... Alla oleva viita-pihlaja-angervojen rivi ylähautausmaalla on kyllä kuvattu perjantaina, kun vielä oli kuivempaa ja osin aurinkoistakin.

Eilisen päivän ulkoilut olivat kuin survival-retkiä, syviä lätäkköjä oli niin paljon. Kappelintiellä piti oikein haeskella, mistä kohtaa voi mennä, kun vettä tuli asfaltilla vastaan valtoimenaan kuin Imatran uomassa konsanaan. Metsätielle päästyä ajattelin, että olisi ollut kanootti paikallaan joillakin kohdin. No ei kauan sitten metsässä viitsitty ollakaan, tultiin kotiin. Illansuussa Tellaa alkoi hirvittää veden määrä tässä kirkon parkin tienoillakin ja se korjasi reittiään, mutta joutui sananmukaisesti ojasta allikkoon. Onneksi kylä on mäellä, ja vedet valuvat pian Urajärveen tai Kymijokeen.

Oli hyvä, kun tuli viikolla nosteltua ruukkukukat sisään tai muuten tyhjennettyä ulkoruukut. Tuossa yläkuvan keskellä on varsinainen selviytymisen ihme, eli lehtikaktus, jonka ruukku on ollut jo monta kertaa tänä kesänä ääriään myöten täynnä vettä, useitakin päiviä, kun vettä on saatu niin roimasti. Se on Marja-Leenan viimeinen kukkamuisto, sain sen vajaa vuosi sitten, kun hän kävi syntymäpäivilläni. Kaktus oli silloin täynnä valkoisia nuppuja, mutta kukkakaupan olot olivat erilaiset kuin täällä kotona, ja nuput tippuivat yksi toisensa jälkeen avautumatta. Kaiken kokemansa jälkeen kesällä se on työntänyt kuitenkin paljon nuppuja, toivottavasti nyt jaksavat avautua, kun olot muuttuivat taas sisäilmastoksi. Yritin pitää nuppujen suunnan samana valoon nähden...

Lammaskalliolle asti ei nyt ole asiaa,  ylläoleva kuva on perjantain retkeltä. Tie on kesän aikana kallion päällä muuttunut muta-allikoiksi, kun sillä ajetaan venevalkamaan autoilla, mutta kukaan ei kunnosta tietä. Nyt se näytti enemmän riisipellolta.

Onneksi osa ylämäen vesistä oli jo vajunut maan pinnan alle täksi aamuksi, mutta vielä riitti yllätyksiä näennäisesti kuivan metsänkin puolella. Oli piilolampia ja muita märkiä kohtia, joihin croksut jalassa pääsi mukavasti loiskuttamaan. Myös iso kantarelli oli tullut esiin. Liekö ollut runsaan sateen syy, että tavattiin nyt aamulla rusakkokin kirmaamassa karkuun Verkkorannan tiellä, ei siinä alueessa jäniksen merkkejä eli papanoita aiemmin ole ollut. Muualla oli kai vielä märempää? Ehkä jäniksiä oli siellä enemmänkin, koska Tella jo hetkeä aiemmin haukkui metsällä, jota ei juuri ole tapahtunut.

Koiralla on muuten alkanut karvanlähdön aika, lattialta saa nykyisin mittavat punaiset hahtuvakiehkurat päivittäin. Siivouksen tuomaa sisäliikuntaa on siis enemmän. Tella selvästi myös nauttii tavallista enemmän märän turkin pyyhekuivauksesta, joten kosteina päivinä pitkät ajat kuluvat eteisessä hänen armoaan puunatessa.

Piti kavuta eilen iltapäivällä yläkertaan kangaspuiden ääreen rauhoittumaan, sillä loppuviikolla olin aloitellut puissa pitkään odotellutta Syysvaahtera-saalilointa. Tuossa kuvassa se nyt esittäytyy oven päälle laitettuna. Sainkin ensimmäisen tehtyä päivällä ja melkeinpä huoliteltuakin sitten illan mittaan. Novitan Kelo-lankoja, mitä nyt kudoin, on vielä lisääkin. Se on kyllä aika painavaa, ja kerästä tulee vain hieman vajaa 30 cm:n korkeutta, mutta kyllä pussukoista riittää muutamia lähes samanlaisia. Loimi on samanmittainen kuin ennenkin, joten odotettavissa on 6-7 saalia.
Tämä loimi on nyt hieman niinkuin muistoloimi, kun talon liepeistä kaadettiin kaikki isot vaahterat keväällä. Kannoista tihkui punertavaa mahlaa pitkin kesää muistuttamassa syksyn keltaisenpunaisista päivistä. Niissä kasvoi runsaasti erilaisia homeita. Alakuvassa ollaan vielä kaadon jälkeisillä viikoilla, huhtikuun 21 päivä.