Leppeää talvea hautausmaiden mäellä

Naapurin aidasta näkyy vain huiput aurauslumien sisältä. Kirkkoaidasta ei muuten näy mitään, sen päällä on metrinen kinos.

On päästy taas kunnon elämänmuotoihin, kun mennään aamulenkille Tellan kanssa kappelin mäelle. Sovittelin askeleita naapurin pojan jälkiin, ja niin siinä kävi, että minulta kului neljä askelta hänen kolmeaan kohti. Isovaari Matti Kajanderin geenit vielä näkyvät, kun tuli niin pitkäjalkainen poika. Muita jalkamiehiä kuin koululaiset ei aamulla juuri tapaa. Koiran ulkoiluttajia on yleensä ollut liikkeellä ennen minua, siksi en mene kovin aikaisin, että kaikilla on oma rauhansa. Kappelin pysäköintialueella on jopa lumikenkä-taluttajankin jälkiä, mutta ei siellä nyt niin paljon ole lunta! Eri asia on, jos menee auratuilta teiltä rantapoluille. Maantiellä on tähän aikaan liikennettä melko lailla, tavallisimmin näen yli kymmenen autoa, joskus jopa tuplaten. Vaikka tänään ei ole se tiistaikaan, joka on markkinapäivä.

Muhkea on aurausvalli meidän tien toisellakin puolella, pihasyreenipensas on toiselta puolen ihan piilossa!

Illasta oli Destian (valtion tielaitoksen entinen nimi oli TVH) auraus mennyt reipasta vauhtia kappelin risteyksen kohdalla, kun nuhjaantunut lumi oli lentänyt melkein kymmenen metrin päähän! Silloin vielä sateli hieman, pikkukiteitä tosin enää oli varastossa. Tie on nyt aika liukas autoille, kun pohja on jäässä, vaikka se on jyrsitty urille. Alkuviikosta piti ihan hiekoittaakin mäkiä, että puutavaralastissa ohi jyräävät rekat Kymentaan suunnasta pystyivät ohittamaan kylän Kausalaan päin. Nyt on niiden aika, kun routamaa kantaa korjuukoneita.

Meidän tien näkymä, nämä kaikki kuvat on otettu noin klo 11.

Päivä on edennyt. Auringonnousu oli 8.00, ja puoli kahdeksalta näkee hyvin kävellä, valkoisen lumen lisätessä valoa ja mielen optimismia. Päivä kestää melkein klo 17:een, siis lähes yhdeksän tuntia jo. On ollut tosi leppeitä aamuja, kun pakkasta on juuri ja juuri alle nollan. Tänään on yksi aste plussaa. Eipä paljon tuulekaan. Kun lunta on paljon, maisemat ovat kuin valkoisiin peittoihin kääriytyneet, ja lumi vaimentaa ääniäkin. Mäellä on tosi hiljaista! Se on minulle mieleen, sillä työelämä koulumaailmassa oli aina täynnä ääniä, taisivat suositetut desibelirajat paukkua monta kertaa rikki. Nyt en juuri kuuntele radiotakaan, edes autossa, kun saa valita hiljaisuuden.

Aamulla pysähdyttiin lintumaailman sanomiin. Korppi lenteli mäen päällä yläilmoissa ja raakkui perusinformaation, mitä sitten lieneekin. Käpytikat rummuttivat, pari teki  hommia kiviaidan alakulman puissa. 

Tella tarkastelee kuvassa käpytikan tiputtamia kuusenkäpyjä. Siinä kohdalla on pihatien varren puhelinpylväs. Palatessa Lepolan isossa vaahterassa alkoi kevätlaulua sinitiainen.

Tella kurkkii  pihaliikenteen naapurin portin läpi. Tuijotusta kestää kauan...  Muisteleeko Boniittaa?

Kappelin puolella kylää korkein kohta on Verkkovuori, jonka jyrkkä seinämä rajautuu Urajärven rantaman vehmaaseen lehtoon. Siellä kasvaa muutamia jättikuusia ja -mäntyjä ja eniten luonnonvaraista punaherukkaa. Löytyipä lehtomatarakin, kun Kymenlaakson osakunnan tutkijat 1950-luvulla siellä kartoittivat lajistoa. Itse en ole osunut sitä näkemään. Kaikki mahdolliset välit täytti lapsuudessani vatukko ja ahomansikat. Eihän se ihme ollut, kun rantamaita myös laidunnettiin ja lehmät lannoittivat.

Vuoren rinnettä on nakerrettu joitakin kertoja, sillä hautausmaiden kiviaidat ovat peräisin siltä suunnalta. Itse asiassa en tiedä, kuinka vanha on ensimmäinen kiviaita. Omat muistoni alkavat 1940-luvulta, jolloin aitaa peitti paksu turve, päällimmäisenä melkein joka paikassa keltamaksaruohoa. Se kielii aidan olleen sama useampia sukupolvia, ehkä sata vuotta tai enemmänkin. Tuollainen turve ja sen päällä olevat upeat kasviyhdyskunnat eivät kovin nopeasti kasva kiven päälle. Maksaruohoa kasvoi aika luonnonvaraisen näköisenä Pulkanmäen kalliolla kirkon kohdalla, ja myös pappilan kohdalla tienvarren kallioilla. Sieltä sen siemeniä on kulkeutunut.

Aita oli ennen vapaasti laiduntavien eläinten kulkueste. Siksi oli myös suljettavat portit. Kun joidenkin vanhimpien hautojen ympärillä on erillinen rauta-aita, se voisi tarkoittaa, että niitä laitettaessa ei vielä ollut yhteistä kiviaitaa, vaan eläinten kulku estettiin sillä tavoin. Kirkko valmistui 1600-luvun lopulla, samaa aikakautta on Perttolain eli Peuroniuksen suvun alku Iitissä. Suvun kantaisä kappalainen Jordan Erici Peuronius kuoli 1684. Suurimmassa osassa vanhimmista hautakivistä kuolinvuosi alkaa 18-. Sen perusteella voisi arvata, että aidat on tehty juuri 1800-luvulla.
Kiviaitoja tehtiin radan rakentamisen yhteydessä myös rautatien varteen Salpausselälle, siinä ne palvelivat tulipalon rajaajina, sillä veturin kipinät saivat kuivan jäkälikön kesäpäivinä helposti tuleen. Aitaa rakensivat 1860-luvun nälkävuosien onnettomat, joilla ei ollut muuta vaihtoehtoa niukan aterian saamiseksi ja jotka armosta otettiin siihen ruokapalkka-työhön. Moni siinä kuoli, tauteihin tai heikkouteensa, kun isoja joukkohautoja on ratavarressa.
Nykyisin aita on lähinnä esteettinen maiseman lisä.

Kivenhakkuutyön jälkiä näkyy kylällämme Lammaskallion ja Verkkorannan tien vierustoillakin. Meillä on kaksi isoa hautausmaata. Alempaa nimitetään kirkkotarhaksi, toinen on ylähautausmaa, sen syrjään tehtiin siunauskappeli 1950-luvulla. Silloin sen hautausmaan alue kasvoi paljon rannan suuntaan eli itään ja etelään. Osassa tienvarsiin ja vuoren juureen jääneistä hylkylohkareista näkyy selvä räjäytyksen lohkopinta.

Verkkovuoren tyvellä oli suuria luonnonlohkareitakin, joten oli haastetta kerrakseen, kun lapsuudessa joskus pyrittiin alas rantaan siltä kohdin Nyströmin Armaksen kalapolkua. Kalastajan vene oli siinä lähimmässä poukamassa. Ne lohkareet olivat siinä olleet jo ties kuinka kauan, päällä kun oli multaa ja siinä kasvoi suuria marjoja tuottavia vadelmia, joita Elsa 1940-luvulla kävi Komulaisen Nadjan kanssa hyvin varhaisina elokuun aamuina keräilemässä, lasten vielä nukkuessa.
Mutta Komulaisen Hugo, joka 1950-luvulla teki hautausmaiden aitojen kunnostuksen, muutti maisemaa niin, ettei sitä polkua enää käytetty. Jätelohkare-kekoja tuli polun päälle, mutta ennen muuta hautausmaan rannan puoleinen uusi aita nousi paikoilleen, ja polun alkupää meni umpeen. Maisemat muuttuivat rantalehdossa myös roimasti, kun seurakunta 1990-luvulla kaadatti kylän metsistä suuria puita tiliä tehdäkseen ja seuraavana kesänä riehunut trombi jatkoi tuhoja. Polun loppupääkin katosi.

Nyt on lähivuosina tulossa aika, että aitoja pitäisi taas kunnostaa. Kun kirkon korjaukset on suoritettu, remonttibudjetissa ei siihen tarvitse varautua. Porttiaukot ovat liian ahtaita nykyajan lumien poistokoneille. Ylähautausmaan metsässä oleva uusi aita kasvaa koivuja. Kirkkotarhan aita on rikkoutunut tästä lähisyrjästä, kun siinä kasvaneet isot puut ovat kasvattaneet juurtensa paksuutta. Kesäkahvilaa päin oleva nurkka vetelee viimeisiään, se on kärsinyt väylärakentamisesta vierellään. Tarvitseekohan uusia kivilohkareita tuoda?