Kevättä odotellessa

Nuoskalunta kertyi keskiviikon aikana paikoin yli 30 cm, tämä paakku on torstailta pihapolulta timanttituijan kohdalta.

Huomenna on kevän ensimmäinen "virallinen" päivä, sillä kalenterissa on Kynttilänpäivä, josta vanhat ajantiedot sanovat kevätajan koittaneen: Kevättä kynttilästä. Nyt on päivä pidentynyt jo noin kahdeksaan tuntiin. Ei sitä viikolla juuri ole huomannut, kun taivas on ollut paksussa pilvessä, ja keskiviikkona saatiin oikein roimia lumi- ja räntäsateita. Ihan niin, että arvioitsin oikeaksi jäädä pois harrastuspiiristä ja pyhittää illan lumenluonnille. Siitä sateesta piisasi kahdet kunnon hommat, sillä illasta ja yöstä tuli vielä lisää, joka tuotti tämän reippailun ilon myös torstain aamupäiväksi. Yhteensä satoi 15-20 cm keskivahvuudelta.

Torstaina riitti punaposkea, olin melkein takin kanssa samaa väriä, kun lumihommissa kului yli kaksi tuntia.  Kun ottaa kuvan peilistä, saa vähän aikaa miettiä, missä tuommoinen kohta talossa sijaitsee!

Lapiohommien jälkeen torstaina keskipäivällä. Keppien yläpäät ovat  n. 140 cm:ssä. Kattokin on saanut lisäkinoksen.
Jos katsellaan kalenteria, niin nämä ajathan vastaavat marraskuun alkupäiviä, mutta valoisuus on lumen takia tietysti ihan toista. Nyt on lunta ihan kunnolla, kuten jo kolmena edellistalvenakin. Eletään runsaiden sateiden ajanjaksoa, kesätkin ovat ollet märkiä. Montakohan vuotta? Ja taas on palattu pikkupakkasten aikaan, sitä näyttää riittävän niin kauas kuin ennusteet antavat nähdä (Forecan mukaan 10 pv). Kertalämmitys päivässä riittää.

Jos tämä ilmastomalli jäisi pysyväksi, niin runsaiden sateiden katsotaan olevan perussyy jäätiköiden kasvulle, jos samalla siihen liittyy lämpötilan pidempiaikainen lasku parilla asteella. No en nyt povaa jääkautta kuitenkaan, koska keskilämmöt eivät ole laskussa. Mutta viimeisin pikkujääkausi oli vasta 1600-luvulla, ja sen jälkeenkin on ollut monta yritystä siihen suuntaan, jonka lukee historiasta, kun aluetta kohtaa nälkävuosi.

Pirttihommat etenevät hissukseen. Torstaina valmistui loppuun asti ensimmäinen tilkkuilu eli lapsen peitto, joka pari viikkoa sitten postauksessa oli vasta nuppineulavaiheessa. Tuo pikkuruutuinen on keskiraita, sen kahta puolta kolme isompien tilkkujen raitaa. Materiaali on fleecetöistä yli jääneitä kappaleita. Lisäksi laitoin vuorin muutaman kerran käytetystä puuvillaisesta pöytäliinasta, joka oli jo unohtunut kaapin hyllyyn. Tikkaukset on tehty ompelukoneella, kun tässä ei ole vanuvuoria. Ajattelen tuotetta aluspeitoksi lattia-iälle, mutta tietysti sitä voisi muutenkin käyttää peittona.

Myös liivi on aika pitkällä, saumat pitää vielä ommella villalangalla, ja napitkin puuttuvat vielä. Muuten langat ovat Seitsemän veljeksen laatua, mutta tuo resorien tummempi harmaa on Pirtin Kehräämön vyyhtilankaa. Se oli mielestäni paras lanka kaulaa vasten. Kuvittelen jo liivin käyttöä yläkerran kangaspuissa kutoessa!

Huolimatta ennusteistani pinkkikukkainen lehtikaktus kukkii edelleen, sehän alkoikin vasta kuukausi sitten. Valkokukkainen lopetti jo. Jouluksi tullut ritarinkukka puski alkuun kaksi vanaa lukuisin kukin, mutta tämä kolmas vana jäi tuumailun asteelle, kasvi päätti sen sijaan kasvattaa siihen yhden supersuuren ja näyttävän kukan! Vertailun vuoksi mainittakoon, että ruukku on tuettu kolmen litran syvään kattilaan, kun se ei jaksanut pysyä edellistenkään kukkien painosta pystyssä.Kukka on suurempi kuin kattilan suuaukko.