Helluntaita!

Nopeasti edennyt kevät on lämpimillä öillä on kirinyt kiinni aikataulut, rauduskoivun lehti on jo puolessa koossa. Kerttujen lauma on saapumassa kesää alkamaan, kun tänä aamuna oli ensimmäisenä uutena kuultavana pensaskerttu, ihan oman talon kärhöjen lomassa. Piha kukkii kohta joka kohdaltaan, ja vuohenputkien kitkeminen tai ainakin harventaminen on meneillään. Kuvat ovat torstain illansuusta.

Helluntaina pitäisi jokaisen löytää sen verran vapaa-aikaa, että menee pienelle metsäkäppäilylle! Mustikat alkavat juuri kukintaansa. Niiden tuoksu on varmaan kesäisintä, mitä tiedän, kuumana paahtuvan rantakallion jälkeen. Mustikka tuoksuu kukillaan ja myös lehdillään.

Äitienpäivä meni oikein klassiseen tapaan, sillä Ulla ja Jari tulivat tervehtimään. Pihakierroksia tai taimien kaivuuta ei tosin paljonkaan ehditty tehdä, koska tulijoilla oli Padasjoen poikkeaminenkin vielä ohjelmassa, ja kotiin piti ehtiä ajoissa, kun Ullan työmatka tulisi alkamaan neljältä seuraavana aamuna. Mutta oli mukavaa, kun jaksoivat tulla!
Pieni ongelmanikin ratkesi, kun olin nimittäin edellisinä päivinä ajatellut vaihtaa ikkunoihin kärpäsverkot, ja muistin Heikin sanoneen, että ulkoikkunan irroitus auttaa saamaan verkon paremmin kohtaansa. No mikäs siinä, mutta kun yläkerran kamarin ikkuna oli oli vasemmalla puolella, niin jotenkin tuo jäykistetty ranteeni ei suostunut yhteistyöhön, enkä siis saanut ikkunaa takaisin. Nuoret laittoivat kaikki ikkunat kuntoon näppärästi.

Viikko on aherrettu pääasiassa ulkovarastoja kunnostellen. Autotalli täyttyi taas ulkoseinustan pinosta, joka kiikkui uhkaavasti, kun puut olivat kutistuneet kuivuessaan ja kerrokset hytisivät väliin viritettyjen tukilankojen päällä. No nyt sekin murhe on poissa, eikä ollut yhtään alettua linnunpesää klapien lomassa.

Hakkeetkin tulivat jo pohjakerroksen varastoon, kymmenisen laatikollista klapilaatikoiden seuraksi, kun oli ennustettu kovin sateista ja ukkosellista viikonvaihdetta. Olivat aika kuivia jo, mutta avoinaisessa tilassa haihtuu sen loppukin kosteus. Laatikosta riittää noin 6 kertaa arinanpohjalle, joten niillä eväillä saa mentyä aika pitkälle seuraavalla lämmityskaudella! Pahvilaatikkovarastoni oli mitoitettu oikein, yhtään ei jäänyt yli. Muurahaispesiä ei ollut tällä kertaa yhtään, pressun päällä enempää kuin allakaan.

Kunnan puutarha- ja ympäristötyöstä vastaavat olivat alkaneet uimarannan ja matonpesupaikan kunnostuksen maanantaina. Kun menin torstaiaamuna katsomaan, niin altaat olivat jo käyttäkunnossa letkuineen. Kaverit kertoivat, että imuautokaan ei saanut altaita vetämään, joten oli käytettävä kemikaaleja sulattamaan putkista kesän aikana ajautuneen massan ja syysaikana karisseiden neulasten ym. tiukat tukokset pois. Sain pestyä kesän alkajaismatot ihan etuajassa! Ne olivat eteisen matot, jossa lattialla on talvisaikaan kaksi kerrosta päälletysten kylmän takia. Nyt on esillä vain alimmainen puhdas kerros.

Tänä vuonna mattorumbaa saa harrastaa enemmänkin, kun viime kesä oli jo heinäkuulta niin kosteaa, ettei mattoja voinut kastella siihen ilmaan kuivumaan, ja loppukesän mattopyykki jäi tekemättä. Heinäkuuhun on vielä yli puolenkymmentä viikkoa, joten jos joka viikko tekisi tunnin keikan siellä suunnalla, niin aika hyvin olisi urakasta selvitty.

Sisätilasiivousta on myös harrastettu pikku erissä kerrallaan, nyt olivat vuorossa asuinkerroksen kaapit ja vaatehuone. Sain ensi yrittämällä seitsemän isoa kassillista poistoja, niistä kolme UFF:elle, ja muut energiajätteeseen. Tarkempi syyni voisi piankin tuottaa toiset kassit lisää, koetetaanpa muistaa kesällä!
Autotallissa on lisäksi siirtoa odottava suksipari, vuodelta 1980....
Mutta lisäksi löytyi lankavarastoja, jotka olin siirtänyt pois ns. välimuististani, kun eivät olleet saalilankoja. Olen nimittäin ajatellut, että joskus pitäisi vielä viritellä täkänäloimikin, ja se on edullisinta tehdä vahvahkosta villalangasta, vaikka sitten kutoisikin pellavilla. Sillä tavalla olen aiemmin saanut työn pinnasta hyvää jälkeä. Yläpuolen loimilangat varastostani helposti saadaankin, mutta alapuolen vaalea lanka pitää hankkia. Nyt löydökset ovat jo kerällä. Tella tykkää, kun istun sohvan kulmalla ja kerin. Silloin se tietää, että kaikessa rauhassa voi viettää dolcevitaa, ei se kuinkaan kohta minnekään mene.

Eilen illalla ja tänään olen kuitenkin ns. muualla, sillä rakuesineiden polttamisen viikonlopputyöt ovat ajankohtaisia. Eilen käytiin sivelemässä esineiden pintaan lasitusliemet, tänään on uunitusvaihe. Kun kurssilla on tällä kertaa enemmän väkeä ja siis uunillisia tulee enemmän, päädyttiin alkamaan poltto jo yhdeksältä tänä aamuna, ja niihin menee eilen lasitettuja. Loput lasiliemet saavat sivelyt aamupäivällä. Kun tällainen harrastus odottaa, niin se on varmaa, että saunominen on kotiohjelmassa aika pian, sillä rakutöissä tehdään savustusta polton jälkeen, ja sen jälkeen on niissä hajuissa kaikki, varpaanvälejä myöten.