Lukuvuosi lopuillaan

Kevät on hemaisevaa aikaa! Olen saanut tontille toivomani kevätilmeen lisäämällä vuorenkilvelle paljon penkkejä rinteen kallistussuuntaa vasten, ja näissä ne viihtyvät mainiosti kukkien runsaasti. Ihan niinkuin kuvan oikeaan alakulmaan etsiytynyt magnolianoksa kantaisi nuppuja?

Vaikka eläkkeelle siirtymisestäni on jo aikaa, hahmotan vieläkin ajankulun kouluvuoden antamien merkkipylväiden mukaan. Ensi viikko oli sen mukaan vuoden työntäyteisin ja  monipuolisin, koska oppitunteihin piti panostaa kaikkensa, jotta kevään runsaasta luonnosta voisi saada mahdollisimman kiinnostavan. Arvostelujen antaminen ja luokanvalvojan työt olivat sitten luku sinänsä, koska kaiken tuli olla valmiina koulun päättyessä.
Vuosikertomuksen tekeminen ja sen painoon saattaminen oli myös toukokuun lopun töitä, sillä oppilaat saivat todistuksen ja mahdollisten stipendien lisäksi myös vuosikertomukset mukaansa. Siinä puuhasi pääasiassa kansliahenkilökunta, ja kaikkien vuoden mittaan tehtyjen projektien ja saavutusten tuli siksi myös olla muistissa. En oikein muista, oliko iltaisin omaa aikaa ollenkaan, koska useita asioita piti olla valmiina ns. huomenna. Jossakin välissä piti vielä etsiä vaatevaraston täydennystä, koska ylioppilasjuhla on aina pukujuhla.

Raparperitkin ovat jo isossa ruodissa, mutta vielä riittää viimevuotisia seuraavan leivonnan tarpeisiin!

Kevät kuluu nykyisin täysin erilaisten puuhien parissa, mutta kiihkeästä toukokuusta on jäänyt muistoksi vauhti, ja niinpä monia asioita tulee alettua ja jopa saatua tehdyksikin. Puutarha hurahtaa pian täyteen vuohenputkea ja voikukkaa, joten pahimpia kohtia tulee kiirehtiä huoltamaan. Jätesäkillinen toisensa jälkeen... Samalla tulee naamioitua vihreään pintaan ruskeana paistava kompostin päällinen.  Uusia taimia ehkä tulee siirtää aukkopaikkoihin, ja jossain välissä pitää alkaa jo ruohonleikkurityötkin, se sattui kuluneelle viikolle.

Kevääseen kuuluu yleensä tavallista perusteellisempaa siivousta ja pyykinpesua, kun talvisesongin tarvikkeet joutavat pestyinä kaappiin. Tosin ei ilman paksumpaa takkia aamureisua koiran kanssa vielä tarkene. Hattu ja käsineet ovat käyneet tarpeettomiksi. Kesäkuun toisella viikolla tulee jo musiikkiviikon vieraita, talo pitää suursiivota siihen mennessä.

Kudon edelleen viidellä sukkulalla, niistä kaksi on tummaa ja loput kolme muuta. Raidan kohdalla tummat jatkavat ja muut korvautuvat värikkäillä punaisella ja oransseilla. Ja polkussidontahan on se vanha tuttu: yhdistelmä palttinasta ja toimikkaasta.

Alakerran vaatehuonetta järjestellessä löytyi jokunen kesä sitten hellepäivien viihteenä leikattuja matonkuteita monta kassillista, joten sadepäivien kuluksi aloinkin taas mattotyön. Lointa on toisissa puissa parin maton verran. Tellalla on niin mukavaa yläkerrassa, ja se juoksee raput joutuin päästäkseen lempipaikkaansa!

Olen käynyt jo kolme kertaa mattopyykilläkin, urakka on kohta puolessa välissä. Muut eivät ole vielä innostuneet, melkein yksin olen saanut olla. No, ei sentään, sillä uimarantaa kansoittaa nykyisin hanhilauma, jotka aluksi löysivät golfkentän pikkuallikot, ja kohta huomasivat myös uimarannan.

Karavaanarien kärryjä ei enää näy, ne ovat muuttaneet Matkakeitaan lähelle uudelle leirialueelleen Kymen virran tuntumaan. Rannasta on hakattu metsään aukko, johon kuulemma tulee uusi tie matonpesupaikalle. Jukolan, pohjoisimman Lomakartanon asuintalon kylki paistelee muutaman rungon takaa. Sehän onkin aika lähellä matonpesupaikkaa! Ei vain aiemmin tiedostanut, kun oli niin sankasti puustoa välissä. Järven vesi on aika alhaalla ja melko ruskeaa, onneksi ei ole kovin vaaleita mattoja, muuten saisi kyllä tehdä lisähuuhtelut kotona hanavedellä.

Kuva on tältä aamulta kangaspuuhuoneen ikkunasta, sillä hevoskastanjan kukat ovat juuri avautuneet!

Aamuisin on mukava herätä, kun ikkunasta tulvehtii mitä upein näkymä. Tella herättää katsomaan maisemaa kahtakymmentä vaille kuusi melkein joka aamu. Koivunlehti on jo täysikokoinen. Kuhankeittäjä, satakieli ja kultarinta ovat asettuneet kylälle. Seitsemän maissa palataan jo metsälenkiltä, ja koira siirtyy ansaitulle aamulevolle, jota kestää lähelle puolta päivää. Sitten hänen onkin aiheellista haeskella syömistä.

Nuorempana oli ihan välttämätöntä saada myös pitää maalipensseliä kourassa! Onneksi tuo tauti ei enää vaivaa niin paljon, ja syykin on selvä, sillä ulkokalusteet ovat erilaiset, joko muovia tai niitä hoidetaan öljyämällä. Keinun istuinpehmusteen kangas kyllä kuluu muutamassa vuodessa, ja nyt oli taas uuden vuoro.

Kesä on jo asettunut kyläämme, sillä jäätelökioski ja kesäkahvila ovat auki. Pysähtyneiden autojen määrä on moninkertaistunut hetkessä. Sorronniemen uudella omakotialueella on nyt viikonvaihteessa talonäyttely. Onkohan Petri saanut mökkinsä jo niin pitkälle? Vastahan sitä joulun alla odoteltiin tehtaalta tulevaksi.

Viikolla kävivät kevyen liikenteen väylän suunnittelijat tekemässä maaston tutkimuksia. Kuulemma on saatavissa jotain EU-tms. tukea, jos tehdään peruskaavan mukainen pyörä- ja jalankulkuväylä maantien sivulle.

Kas kun ei kenenkään mieleen ole juolahtanut, että sellaista liikennettä palvelisi yhtä hyvin pientareen levike, jonka kustannus olisi vain murto-osa erillisestä väylästä? Levike olisi helpompi toteuttaa, kun tienvarsitonttien aitoja ei tarvitsisi poistaa. Paremmin se sopisi raittikylän maisemaankin. Meidän tontin kohdalle sellainen jo vahingossa syntyikin lännen puolelle tietä, kun siivoiltiin kovin korkeiksi kohonneita reunavalleja. Nyt siinä on mukava kävellä koiran kanssa. Omalle puolelle pitäisi saada tasausmaata enemmän, kun siinä on 1950-luvun alussa tehty oja, jossa ei koskaan ole ollut vettä...