Tomerasti toukokuun toimia

Ollaan hiipivän kevään seurassa. Kaikki kuvat ovat tältä aamulta. Eilen aamulla maa ja autonlasi olivat vielä jäässä. On kovin viileitä öitä ja päivisin puhaltavat navakat tuulet pääasiassa kylmiä. Pihakukkia on vain siten, että haetaan kaupasta kukkivia orvokkeja, mutta maahan asti niitä ei vielä kannata kaivaa. Toissapäivänä ihan myrskylukemia esitellyt tuuli sai aikaan Urajärven jäiden lähtemisen, sillä eilen aamulla Radansuun aukealta näkyi vain avovettä. En ollut uskoa, kun edellispäivänä jää näytti vielä melko valkoiselta!

Ruoho ei juuri viherrä. Myyrien hangen alla tuottamia multamakkaroita ja kekoja on puutarha täynnä, joten lehtiharava on vaihtunut kapeaan seitsenpiikkiseen rautaharavaan, joka on oikea täsmäase maanpinnan tasoitteluun. Samalla voi ihailla maanpinnalle puskeneita krookuksia ja muita pikkuisia. Yläpuolen kuvassa on raparperien juureen johtava tunneliverkosto. Pian scillameri lainehtii sinisenä. Vuokotkin ovat aika pitkällä, kunhan tulisi yksi lämmin päivä!
Kas kun olin ollut viitseliäs syksyllä, ja olin jo tasoittanut naapuriin menneiden punaherukoiden jälkeen jääneet kuopat. Taisi olla kompostorin syystyhjennys niihin...

Nyt on hyvä tehdä alakerran lämmitystä aamuisin, ja viettää sen varassa muutama tovi kangaspuissa tai muissa sisäaskareissa. Tella tykkää avustaa saunalla ja yläkerrassa! Neljä saalia on valmiina, viimeinen eli viides alettuna. Neljännestä lähikuvaa tässä:

Jos aurinko paistaa, ulkonakin alkaa tarjeta jo puolilta päivin. Kukkavarsien raivauksien tuloksena kyyditsin avokompostille viisi kookasta kärrykuormaa. Alapuutarha oli tänä aamuna hieman alakuloisen näköinen, kun on pilvessä.

Kun nyt routa on sen verran häipynyt, että aurausviitat ja lintulaudan keppi voitiin jo siirtää varastoon, voi alkaa pihapation saattamisen kesälookiin. Puiset pihalaatat olivat jääneet tilanpuutteen takia talveksi autotallin seinustalle, lipan alle ja kepakoiden päälle, mutta niiden edessä ja päällä oli tontin viimeinen sulamaton lumikinos. Se onneksi häipyi  vapun aikaan, joten eilen tasoittelin rautaharavalla murskealustan tasaiseksi ja Tellan suosiollisella avustuksella laittelin laatat taas töihinsä.

Pihakeinun katoksen kaari katkesi viime syksynä, joten tänä vuonna ei ole siis katosta. Koko keinu mietityttää, koska yhden henkilön tehdessä pihatöitä sitä on hankala siirrellä, rakenteet vääntyvät. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin suuremman osan aikaansa keinu on viettänyt mattojen kuivatustelineenä ja lintujen talipallojen ortena kuin istujien kiikuttamisessa. Jääköön sen takia sijoilleen, matot kuivuvat siinä hyvin!
Aiemmin katoksen alle sai istuinpehmikkeet sateensuojaan. Nykyisin myydään myös sateenkestäviä laatikoita juuri siihen tarkoitukseen, joten ehkäpä käyn kaupassa.

Risusavottahommat ovat nyt ajankohtaisia, kun poistettavat vesaikot näkyvät hyvin. Vappuvieraiden puheista viisastuneena tein eilen siistimisoperaatiota pensasangervoissakin, kun olivat levinneet liikaa. Muuta raivaussaksien käyttöä piisaa vielä usealle päivälle. Kun saan tarpeeksi materiaalia, alkaa haketin laulaa kevätlauluaan. Vanhat hakevarastot ovat loppuneet pääsiäisen tienoilla, ja tyhjät pahvilaatikot jo huhuilevat autotallissa.

Alakerran klapivarastokin ammottaa tyhjyyttään, joten ollaan ahkeroitu Tellan kanssa autotallissa laatikoita täyttämässä, osa onkin viety rinnepolkua pitkin alas. Syksyllä ulos jäänyt pino saa kuivahtaa paikoillaan vielä viikon, sitten se pääsee loppukuivumaan ja talvea odottamaan autotalliin, joka kohta on taas tilavampi, kun pihakalusteet menevät ulos.