Lisää pöllyttelyä ylisillä

Ylävintin kaivelu jatkui neljänä päivänä, mutta tämän arkeologisen projektin "määrärahat" olivat kovin rajalliset (= ei sitten yhtään huvita, kun siellä ei voi olla suorassa ja pölyää). Maanantain tutkimukset eivät tuottaneet muita tuloksia kuin tavallisen laudan palasia. Niinpä päädyin tuota pikaa lopettamaan, kun toinen kaivatuista tuolin osista tiistaina putkahti esille. Olin pussittamassa jätesäkkiin matonresua aiemmin tutkimaltani alueelta, ja matto toi tullessaan tämän kappaleen ennen pussiin solahtamistaan!

Se on selkänojan keskilauta, ja kun tuolinraatoja on kaksi, niin molemmilta puuttuivat nämä, se sunnuntaina löydetty että tämä eilinen löydös. Olin alustavasti keväällä kysellyt taitavalta puun käsittelijä Pertulta, josko hän tekisi puuttuvia osia, ja ainakin nyt se on helpompaa, kun molempien malliesineet ovat olemassa mitattavaksi.

Kävin maanantaina Pahalahden Marjan huonekaluentistämössä, jossa ne viipurilaistuolien muut osat ovat olleet odottamassa, ja tarkistin vielä, että vain näitä osia on kateissa. Nyt voin sitten ryhtyä tiedustelemaan paremmin toisten kappaleiden teettämistä, kun ongelman laajuus on selvillä. No, taitaa niistä tuoleista olla kateissa myös varsinainen istuin, mutta se on helppo homma. Ainakin luulen.
Vein mennessä ylävintin "säilytyksestä" kunnostukseen myös kaksi pienintä nojatuolia, hankittu 1940- tai 1950-luvulla, joiden huonoin puoli on ollut alkuperäinen verhoilukangas, joka muuttuu murusiksi, olisiko peräti paperinarusta tehtyä kangasta? Niissä on mukava istua käsityötä tehdessä, kun käsinojat eivät ole topatut, ja ovat minulle sopivan lyhyitä istuimestaan.

Jouduin siinä siirtämään myös varastoon pantuja laatikoita ja kasseja, ja kun mietin, että ne eivät enää sinne nouse, vaan menevät analyysin kautta jätteeksi, alkoikin löytyä yllättäviä asioita. Lasten legolaatikosta, joka oli avoimena kerännyt paljon pölyä väleihinsä, löytyi myös muuta rekvisiittaa. Ylemmässä kuvassa puhdistettu legomassa, jonka aion nyt säilyttää kassissa, ettei enää menisi pölyä. Alemmassa kuvassa lasten viime vuosisadalla ollutta muotia, varsikampa ja aurinkolasit ja hyppynaru ja jojo.

Yhdessä laatikossa oli massa kangasta, jotka saavat nyt tuulettua! Vasemmalla on vaatteen vuorikankaaksi aiottua flanellia, sitten pari miesten housukankaan kappaletta, ja vaaleanruskea on paksua huopamaista päällystakkikangasta. Nuo housukankaat sisältävät harsinlangan pätkiä, joten ne ovat varmaan tehtaan hylkypaloja, ehkä Hyvinkäältä, poikain vaatteiksi aiottuja.

Eräs kassi sisälsi sekä silppua että ehjää, nimittäin vuosien varrella tehdyt pääsiäismunamaalaukset eivät olleet kaikki säilyneet! Vasemmapuolisessa on vuosiluku 1985. Ylemmässä kuvassa on Ullan askartelemia pääsiäisnoitia ja jollain kurssilla suurella vaivalla koottu pajunkissoin työstetty muna.

Yhdessä laatikossa oli paitsi kukkaruukkuja, myös kipsilautasia, pieni taulu metsosta ja lovileikkaustyönä alettua kynttilänpidintä. Se on sillä lailla kesken, ettei kiinnitystä seinään ole ajateltu vielä.

Erikoisin löydös oli violetinpunainen pahvilaatikko, jossa oli sisällä tyhjiä pieniä rikkihappopulloja ja pikku rasioita. Pitkulaisen rasian sisältä löytyi luultavimmin Tatun sodanaikaisia mitaleita, hänen kauluslaattansa ja kaulassa kannettava kompassi. Myös rautasormus ja sen vieressä on Aura-yhtiön jokin ansiomerkki, jollaisen muistan olleen Tatun rintapielessä puvun takissa.
Alempi kuva on n. 10 cm korkeasta ikonista. Se makasi laatikon pohjalla ihan roskan keskellä. Onkohan joku ns. sotasaalis, vai kuinka joutunut meidän säilytykseen?
Kierrätykseen meni liuta äitini suosimia päällystettyjä peltipurkkeja. Muuta jätettä tuli 6 säkillistä ja omasta autotallistakin tässä yhteydessä kolme säkillistä, jotta sinne tulisi tilaa.

Päädyin nimittäin siirtämään pois vintiltä kaikki kiusoina olleet laudanpalat, joita vuosien saatossa oli projekteista jäänyt tähteeksi, ja olikin se varsinainen show, sillä talon sisällä niitä piti siirtää kohdastaan toiseen kolme eri kertaa, jotta päästiin parvekkeen oven tuntumaan alemmissa kerroksissa. Siitä sitten parvekkeen ovi auki, ja puunpalat heittäen pihalle, josta ne sitten kuskailin autotalliin, jossa muutakin polttamisen tuotetta säilytetään. Meteli oli sellainen, että molemmat naapurini huolestuivat!
Tämän päivän projekti asian tiimoilta on ollut imurointi työkohteessa, lukuisia rikkoutuneita ampiaispesiä ja kärpäsenraatoja varsinaisen paperi-ym. silpun ohella. Ai kun tuntuu olo hyödylliseltä, mutta tällaisia projekteja on edessä vielä monta! (Kun tie naapureihin menee aivan talon vierestä, jokainen ohi kulkeva auto nostaa ilmoille kivipölyä, joka kulkeutuu taloon sisälle. Mitä isommalla vauhdilla mennään, sen suurempi on kertymä.)