Viis pakkasista, niitähän esiintyy pohjoisilla leveyksillä talvisin. Jos ei esiinny, ihmetellään kasvihuoneilmiötä tai jotain muuta musertavaa. Nyt on aika harrastaa reipasta liikuntaa, jotta ruumiinlämpö säilyy ja tehdä sellaisia hommia, joihin kylmänä vuodenaikana on parhaat edellytykset. Jos nyt ei ole ihan petipotilaana, niin liikuntaan on aina mahdollisuuksia; kukin kykyjensä mukaan. Aurinkoakin nähdään jo 3-4 tunnin ajan päiväsydämellä!
Heikinpäivänä eli tänään on nuoremman veljeni syntymäpäivä, meillä on eroa vain vuosi ja kaksi kuukautta. Tänä vuonna tuo syntymäpäivä on hänelle tavallaan toinen, sillä maanantaina oli vaativa kirurginen operaatio pumpun kunnostamiseksi, ja nyt on saatu tänään iloita toipumisen edistymisestä hyvää vauhtia. Parhainta jatkoa hänelle!
Kaksi Heikkiäkin on sydäntäni lähellä, sillä paras rakentajani on sen niminen, ja olen saanut tehdä yhteistyötä hänen kanssaan jo vuosikymmenten ajan. Projektit alkoivat auttelusta autotallin tekemisessä, ja suoraan sanottuna loppua ei taida näkyä... Toinen Heikki asuu Janakkalassa ja kuuluu vieläkin parhaimpiin ystäviini, kohta taas tavataan. Oltiin samassa työpaikassa vuosikymmeniä.
 |
| Tellan joululoma päättyi tänään ja alkoi odotettu kotimatka, ei tarvinnut koiraa maanitella takapenkille! |
Tammikuussa on aika sulattaa pakastimet ja kipata sisällöt siksi aikaa pihalle, jossa on tarpeeksi pakkasta. Parin tunnin jälkeen onkin jo aika pyyhkiä sisään pantavat tavarat mahdollisesta huurteesta ja panna kaappi ja arkku taas toimiinsa. Samalla tulee tehtyä inventaario pakastimiin haudatuista eineksistä ja ruoanlopuista ja tehdä niille kulutussuunnitelmia. Ainakin jouluiset ruoat on hyvä saada pois ja muistaa alkaa häivyttää syksyn marjasatoakin...
Sainkin tehtyä perjantaina peräti kaksi suolaista piirakkaa, toisen sisältö oli pakastimen hallinnoima savukalan tähde ja toiseen tuli pakkasesta kinkun ja kurpitsan kuutioita.
 |
| Viimeksi kunnostetut Elsa-Tatu-ajan pikku nojatuolit ovat nyt vieraskamarissa, tein niille kierrätyskankaasta suojapeitotkin. Vihreät tuolit Pertti ja Selma matkustivat sieltä olohuoneeseen. |
Omat liikuntaharrastukseni puhkeavat keskitalvella kukkaan toisella lailla kuin nuorena. En nyt enää kaiva esiin suksia tai talviurheiluvälineitä, vaan tehostan pirttihommia. Erikoisen mukavaa on huonekalujen siirtely (vaikken nyt roudaakaan tavaroita kerroksesta toiseen, se on kesäpuuhia).
 |
| Tässä ikkunan alla aiemmin ollut Tatun asiakirjakaappi siirtyi tuvan perälle kirjoitusnurkkaukseen, koska ikkunan alla on myös lämpöpatteri, ja lämpö varastoitui turhaan kaappiin. Tuo ompelupöytänä toimiva pikkupöytä siirtyi kukkaruukkujen alustaksi makuuhuoneesta, sillä sen pöytälevyn alla on paljon tyhjää tilaa, ja ilma pääsee paremmin kiertämään. |
Kun vedon takia lattia on umpimatossa, on lattia etsittävä esille niiden alta, ja samallahan ne matot vie pihalle ja rapsii kovassa pakkaslumessa puhtaiksi ja raikkaiksi. Kun lattia on tullut esille, niin saman tien sen imuroi ja pyyhkii pölyt nihkeällä. Sen jälkeen on hyvä kuljettaa siirron kohteena oleva huonekalu uuteen kohtaansa, tuoda takaisin matot lattioille ja asetella kaikki muukin paikoilleen. Aikaa hupenee vähimmässäkin hommassa tunnista kahteen, sillä eläkeläisellä ei ole kiire ja sitten on nautinnollisen huilauksen ja iltapäiväkahvin aika!
 |
| Sukka-urakka on ollut tuottoisa, tosin nyt alkaa hitua jo reikiä sormen syrjiin, joten pitää pitää taukoja... |
Kaikki suunnitellut projektit eivät ole vielä valmiita, ja jos pakkasia riittää, kuuluu pirtissä lisää kamppeiden raahauksen ääniä!
Pakkasella on pohjakerroksessa pidettävä tulia useammin kuin kerran viikossa, ainakin joka toinen päivä, koska sen muut lämmityskeinot eivät riitä. Niinpä riittää taivaltamista myös rappusissa, joka on tietysti ollut myös koiralle mieleen, se kun haluaa tulla seuraksi, tai ainakin pitää kuikuilla rappujen yläpäässä kiinnostavia ääniä alhaalta.
 |
| Helena tuli hakemaan koiraa taas omaan kotiin, ja tullessa oli mukana Tellalle kovin mieluinen talvitakki/loimi, joten ulkoilua voi harrastaa hieman pidempään. Kirmailua riitti! |
Löysin tänään uuneja sytyttäessä lastulaatikon pohjalta selityksen pitkään vaivanneeseen ongelmaan. Niitä laatikoita on ollut autotallissa jo kesäkuusta 2012 alkaen, ja laatikkokeko oli Tellaa kovasti kiinnostanut aina siellä käydessä. Joulun alla olin tuonut loput lastulaatikot jo tänne alakertaan (sytyiksi uuneja varten), ja tämän laatikon pohjalta löytyi kovin pehmoinen pesä. Asukkaiden jälkiä ei kyllä ollut, mutta koska Tella aina oli siellä nuuhkimassa, hajuja varmaan oli. Ullan kissatkin viihtyivät täällä käydessään pitkiä toveja tuossa hajumaailmassa.
Se oli joko hiiren pesä tai miksikäs ei linnunkin, kun nämä laatikot olivat keväällä muutaman viikon ulkona kuivumassa. Joka tapauksessa siinä oli noin parin sentin paksuinen ilmavan kuohkea seinämä, joukossa ohuita heiniä, tikkuja, lankoja ja koivun tuohen kappaleita, tarkasti sitoutuneena ympäröiviin lastun paloihin. Ihan kuin olisi kerätty tähdettä jostain räsymatostakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti