Nyyrikki talven tuoja?

Näinköhän talvi viimein saadaan? Pidennettyä loppusyksyn pimeiden ja märkien päivien kertausta on harjoiteltukin oikein kunnolla, monta kuukautta. Koiraa aamu-ulkoilussa kuljettaessa on saanut varautua taskulampun mukana pitämiseen, jos reisu on ollut ennen puolta yhdeksää. Toki tiellä on katulamppujen valo, mutta metsä on musta ja pehmeä, eikä Tellan heijasteliivi paljon hohda, jos ei ole lampun valokiilaa sitä noukkimaan esille. Parina alkuviikon päivänä ollut räntäsade valkaisi ihmeesti hämärän hetkiä!

Aurinko nousee aamuisin noin minuuttia ennen kuin edellispäivänä, ja illasta saadaan lisää pari minuuttia. Tänään Helsingin horisontin mukaan ollaan ajassa 9.15 - 15.40, eli lähes 6,5 tuntia. Mustanmerenruusujen ruukut on pian aika kaivaa esille ja jos löytyy mukuloita, alkaa kasvattaa niistä uusia kasveja. Niin on aina ennenkin tehty!

Puoleen päivään, josta kuvani, ei ole vielä kertynyt senttiä enempää...

Ainakin parin viikon taakse ulottuvissa sääennusteissa odotetaan käännettä, sillä tänään on alkamassa pakkaskausi sateiden kera. Ensin märkää lunta, myöhemmin muuta. Ei kuitenkaan mitään sellaista, joista uutiset ovat kertoneet pohjois-Amerikan puolelta, mutta pikkupakkasia ainakin. Jäinen napa-ilman "hattu" on ollut lipsahtaneena Amerikan ylle. Siellä kylmälle ilmalle pohjoisesta etelään ei ole mitään estettä, kun molemmilla mantereen reunoilla on vuoristoja, jotka antavat tilan keskemmällä vallitseville vaihtoehdoille.

Lintulaudan nimi pitää vaihtaa! Nykyisin siellä näyttää vierailevan päivittäin myös pörröhäntiä. Ylemmästä kuvasta (hetki sitten) päätellen vieraita on useampia, kaikki jäljet ovat tulleet äskettäin, kun räntä alkoi muuttua näkyväksi. Alakuvassa yhdet malliksi. Tellalla riittää katsottavaa ikkunasta, kun seurailee näitä ruokailijoita. Tullaan naapurin isosta kuusesta, otetaan auringonkukan siemeniä ja painellaan alarinteessä olevaan lehmukseen väliaikapysäkille, joka oli tallautunut aivan tummaksi pikkuvarpaiden jäljiltä.

Alkuviikon räntäkertymä herätti minut huomaamaan pari päivää sitten, että viime syksynä istutetut tuijan taimet olivat jääneet vaille tukikeppejä ja nöyristelivät nyt tien varressa melkein maahan asti. Onneksi ennen joulua tullut routa oli sulanut. Keppipinokin oli seinustalla odottamassa, joten sain korjattua unohtuneen homman melko helposti. Aika monta tainta oli tullutkin laitetuksi maahan, lähes 10. Maassa ollut räntä keräytyi saappaanpohjiin paakuiksi, joten niihin syksyllä jääneet kuramuistot tuli samalla pestyä pois. 

Eletään tammikuun 10. päivän aikaa, jolloin vanhoina "hyvinä" aikoina säätila myös kääntyi ja olivat ensimmäiset suuret lumenpudotustuulet. Karmotuuliksi niitä silloin sanottiin. Tuulia seurasivat korkeapaineiset pakkaskaudet, viikkokausia kestävät. Vasta hiihtolomakauden lähetessä alkoi tosikylmä päästää otettaan.

1990-luvulla, Turengissa asuessani lensi hiljattain valmistuneen Linnatuulen kattokin tuulen voimasta uudehkolle moottoritielle, ja lunta satoi silloin meidän talon pihalle paikoin 60 sentin kinoksia. Parkkipaikalle menoa ei voinut kuvitellakaan, ennenkuin oli lumilapiolla tehnyt jonkinlaiset urat. Kun en sitä alkuun älynnyt, auto oli mahastaan hangessa kiinni, ja sitten vasta tuli etsittyä lapio. Sehän ei ole kerrostaloasujan tavallisin hyödyke.

Aika on mennyt joululomana, Tella ja sukankudin seurana. Joulunajan koristeet on kohta korjattu näkyviltä, vain pöytäliinat ja tyynynpäälliset ovat jäljellä. Tällä viikolla ohjelmaan tuli muutosta, kun kansalaisopiston kurssit taas alkoivat. Yhteenkään alennusmyyntiin en mennyt, tavaraa on liiaksi.

Jouluruoat on sentään saatu loppumaan (lukuunottamatta pakastimeen joutuneita osioita). Syksyltä on tähteenä vielä yksi iso kurpitsa, joka odottelee eteisen lämmittämättömissä tiloissa hyvin ehyen näköisenä. Pian se on siirrettävä pohjakerrokseen, jossa pakkanen ei hätyytä. Koska sitten syötäneen?

Olisi tosi hyvä, jos tulisi pakkasia, koska silloin pakastimet voisi sulattaa, nehän saavat aina paljon jäätä juhlakausina, kun tavaroita otetaan ja lisätään. Kurpitsasta voisi tehdä kuutioita pakkaseen, ne ovat hyvä lisä vihannespiirakoihin.
Pakkas-ja lumikaudella saisi vietyä matotkin pihalle puhdistuskierrokselle. Kunhan nyt muistan ensin panna talteen silmälasit ja muun tarpeellisen, jotteivat siivouksen tuiskeissa taas katoaisi.

Posti toi eilen valtameren takaa ihanan vuosittaisen lintulauman, kopallisen kukkoja, joita tässä kalenterissa on yksi joka kuukaudelle. Ei ole siis hiljaista tuvassa, kun kaakattajat saapuivat.