Juhannustunnelmia 2014

Yksi töyhtöangervoista on jo parhaimmassa kukassa. Kasvupaikka on melko valoisa.

Aiheen kunniaksi kuvituksena on valoa eniten heijastavia eli valkoisia kukkia tontilta!

Karhunvatun raateleva piikkiarmeija estää penkinperkaajaa aika tehokkaasti, mutta on ihme, että pupujen lempievästä pimeän aikaan ovat nämä samat varret ja oksat, joiden piikit ovat yhtä kovia koko vuoden.

Juhannus on suomalaiselle vertaansa vailla oleva vuoden kohokohta, osuuhan pisin päivä, jopa aivan yötönkin juuri sille kohtaa. Kesäpäivän seisaus on lähellä, se on 21. kesäkuuta! Me suuren osan vuodesta pimeässä tai hämärässä eteenpäin pyristelevät sisupussit koemme saavamme sen, mikä meille kohtuudella kuuluukin. Odottelemme juhlaan ilman muuta kuuluvan myös lisää lämpöä, ja olemme aika pettyneitä, jos matalapaineiden kausi osuu silloin, ja lämmöt jäävät pilviverhon taa.

Kokko on kuvattu juhannuksena 2012 Radansuun laavulla.

Menemme vielä katselemaan juhannuskokkoa, joka tuo auringolle jatketta valoineen ja lämpöineen keskiyön aikaan. Vietin sellaisen nuoruuden, jossa kylän väki kokoontui yhteiseen laulu- ja piirileikkihetkeen aattoillan aikana Lammaskalliolle parhaisiinsa pukeutuneena. Ja tietysti kokko poltettiin! Vieläkin on lipunnosto kylän Lippukalliolle, yhteisine lauluohjelmineen. Laulamalla ilmaistaan suuria tunteitamme kesän antamasta onnesta!

Kanadanvuokon ensimmäiset kukat tuijan antamassa varjossa jo auki.

Valon määrän on jo kauan tiedetty vaikuttavan positiivisesti elämänvireyteen, se havaittiin jo kauan aikaa sitten, kun alettiin saada kunnon valolähteitä tupiin. Varsinkin sähköistäminen 1800-luvun lopulta toi merkittävän aikalisän puhde- ja iltatöihin. Niinpä Kymijoen monet luonnonkosket muutettiin ollessani teini-iässä sähkön tuotantoon, joitain vuosia myöhemmin oli  kohteena jo pohjoisempienkin jokien voimalaitosrakentaminen.

Tiitun penkkiin tuovat valkoisuutta Polemoniumit eli sinilatvat.

Sähkövalojen aika toi erikoisen lisän suomalaisten syntymäaikoihin. Skorpionin ja Jousimiehen merkkiin synnyttiin nimittäin vielä 1800-luvulla useammin kuin muihin, jonka lisääntymisbiologit selittivät sillä, että helmikuussa ja maaliskuussa valon määrä lisääntyi merkittävästi pitkän syksyn ja talven jälkeen, ja se aiheutti sukupuolihormonien lisääntynyttä tuottoa. Siten saatiin aikaan munasolujen kypsymistä, ja uusi elämän alku mahdollistui.

Karhunvattupenkkiin joskus kylvetyt valkopiipot kasvavat puoleen metriin ja olivat sateen kaatamia. Hankin nämä siemenet jo vuosia sitten, Turun yliopiston puutarhan myymälästä.

Tämä erikoisuus häipyi vähitellen kunnon sisävalaistuksen tultua, ja siirryttiinkin kevätvauvojen aikaan, kun aikuiset innostuivat lapsentekoon kesälomillaan. Myös lisääntynyt ulkonaolo loma-aikana teki samaa kuin ennenkin, eli hormonien määrä kasvoi luonnonvalon myötä.

 Lopuksi Suomen lipun kunniaksi myös hieman sinistä: siperianiiris pari päivää sitten ja alemmassa kuvassa tänään, kun sade ja tuulet tekivät kasvista suihkulähteen muotoisen.