Musiikkijuhlien aattoviikkoa

Nyt on tullut raparperipiirakoiden aika! Suotuisat kasvuajat ovat tuottaneet lähes metriin yltäviä lehtiruoteja, ja kahdesta saa helposti täytteen yhteen piirakkaan. Juuri äsken uunista tulleessa sävellyksessä on happamuutta taittamassa kerman ja munan hyydyke, koristeena hieman säilökirsikan palasia.

Kärpäsverkkojen viritys ikkunoihin on taas asiaa, sillä mäkäräisten parvet ovat alkaneet seikkailla ulkosalla. Hyttysiä on toistaiseksi ollut niukalti.

Vuosittainen juhlinta musiikin merkeissä koittaa taas kunnassamme, ensi viikko on tähän pyhitetty. Iitin musiikkijuhlia on näin massivisena tapahtumana vietetty jo yli kymmenen vuotta. Konsertteja on kymmenkunta, joista isoja kirkkokonserttejakin vähintään kolme. Oma panokseni on tässä kirkon nurkalla asuvana toimia taiteilijoiden majoittajana. Kaikki esiintyjät eivät kulje omin autoin, joten kammarini ovat toivottuja, kun harjoituspaikka kirkko on muutaman askeleen päässä.
Sisätiloissa on tehty kunnon kevätsiivous, myös jääkaapissa, sillä yhden vanhan ihmisen tarpeista kaappi muuttuukin antamaan tilaa myös nuoremmille! Mutta kun sisäneliöitä on vain kymmeniä ja ulkoneliöitä tuhansia, niin pääosa hommista menee pihatöiksi...

Tontin eteläkulma on hankala, kun siinä muutama vuosi sitten vielä kasvoi ränsistyvä lumimarjapensaikko. Olen sen saanut nyt nutistettua, eikä juuri versontaakaan enää ole. Pensaat estävät sitä paitsi näkyvyyttä ajotieltä oikealle. Mutta kun entinen tieoja päättyi tähän ja paikalla on ennen autojen aikaa ollut talouskomposti, kaikki kasvaa tässä rehevänä. Vihreä vyöhyke on innostunutta tarha-alpia, jonka seassa isot hirvenjuuret yrittävät selvitä. Taustalla saakoon oleilla punalehtinen ripsialpi, jolla on vauhtia levitessään maavarsillaan.

Tämähän tietysti merkitsee myös sitä, että paitsi mökin sisäilmeeseen myös tonttipiirin ulkopuoleen pitää katsahtaa useammankin kerran. Varsinkin teiden lähistöillä pitää löytää aikaa touhuiluun. Minulla tuo merkitsee tänä vuonna sitä, että sirppi kädessä kierretään kukkapenkkejä ja pensaita, että istutukset hyvin erottuvat. Nurmikolle on ajeltu myös kulkuväyliä, että istutusten katselu käy päinsä. Joinakin vuosina on koko nurmikenttäkin ehditty leikata, muttei nyt.

Onneksi alapellon nykyinen heinä- ja lehtikomposti on tilava, sinne mahtuu moni sirpityksen ja kitkemisen tuoma kärryllinen! Kitkentä on helppoa, kun vuohenputket ovat muita korkeampia ja hyvin löytyviä. Pyrin saamaan tehdyksi päivittäin vähintään kolme kärryllistä, joskus enemmänkin, vaikka tämä ja eilinen päivä ovatkin olleet helteisiä, lähes 30 asteeseen yltäviä. Alkuviikko olikin viileydessään ihanteellista aikaa.

Yllättävän paljon onkin tullut siirrettäviä kevätesikon taimia kohtiin, joista on ennen nurmet leikattu, tässä kuivahtaneen tammentaimen kohta. Niitä tuntuu nyt olevan jo liikaa! Ehkä tuokin kohta vain kierretään, ja tehdään kevyttä kitkentää.

Olin suunnitellut täksi viikoksi remonttia tupaan, että pohjoisen ikkunan työtaso korvautuisi kapeammalla ja ehkä irrotettavalla kukkalaudalla, mutta toive ei toistaiseksi olekaan lähtenyt liikkeelle. No manjana... Toinen suunnitelma toteutui eilen, kun ulko-oven liikettä hillitsevä viritys tuli paikoilleen.

Tällaista maisemaa ei enää ensi viikolla voi ihailla, sillä syreenit jo lopettelevat. Tilalle on tulossa ruusujen aika.

Papulanruusussa on runsaasti pieniä nuppuja.

Juhannusruusun ensimmäiset avautuivat tänään länsiseinustalla, eilen suviruusun.