Sateen ropinaa

Alkukevään kuivuus ei ollut ollenkaan sopivaa kukkapenkkien istuttelulle, koska olisi pitänyt varautua kastelukierroksiin. Suunnitelmissa on mm. ylläolevalle täyttömaaluiskalle tehdä uudet raput, mutta kukas sitä nyt vuorenkilpien kukintaa käy häiritsemään.
Ja kitkeminenkin oli tekemättä. Niinpä jokakeväinen puuha, kevätesikko-taimien siirtäminen pois kävelyväyliltä oli jäänyt odottamaan suotuisampaa ajankohtaa. Sääennusteita katsellessa toukokuun viimeinen viikko oli kuin tilauksesta siihen tarkoitukseen.

Sisätöitä voi aina edistää, jos ei kestä ulkoilman hautovassa lämmössä. Niinpä pöydän kulmalle tyrkylle jäänyt tyynyjen päällyskangas, raikasta pinkkiä, muuttui viideksi tyynypussiksi, osa tänne tupaan ja osa vieraskamariin.

Vieraskamaria piti hieman "pöyhötellä" muutenkin, koska Helenan pojaltaan saama iso valokuva Tiitusta oli siirtymässä sinne, vahtikoiralle oikeaan paikkaan.

Varmuuden vuoksi kävin Mustilassa tarkistelemassa uusia taimia. Mukaan tarttui puna-marjaomenapensas, eli latvomalla tuotettu monihaarainen punertavalehtinen "paratiisiomena"puu, jolla pikkuomppujen lisäksi myös kukat ovat punaiset. Suunnittelen istuttaa sen tuohon talon ja maantien väliseen alueeseen, jossa on tilaa kasvaa. Mutta hankin myös valmiiksi lisää Round-up-suihketta, koska riehuvia tarhavalvatteja pitäisi lähiaikoina niiltä tienoilta saada aisoihin. Niiden nopeasti kasvavat maanalaiset juurakot ovat jo vallanneet kaiken!

 Nyt tämä astiataimi odottelee pation varjoisassa nurkassa, seuranaan Lohjalle lähiaikoina matkustava minikokoon jalostettu (n. 1 m korkea) purppuraheisiangervo. Pitänee varautua syksyllä isoon verkotukseen, jänikset osaavat tuohon kohtaan kyllä tulla!

Ilmat jäähtyivätkin maanantain ja tiistain välisenä yönä hellelukemista parillakymmenellä asteella, ja sade, joka vieläkään ei ole päättynyt, alkoi. Niinpä heti tiistaiaamuna sonnustauduin tihkusta huolimatta puuhiin, koska myöhään viime syksynä tehty norjanangervopensaiden poisto oli jättänyt houkuttelevaa tyhjää tilaa alatien varteen. Mikäli tekisin siihen myöhemmin pensaiden istutuksia, esikkokasvustot eivät haittaisi.

Hieman yli tunnissa olikin urakka edennyt sen verran, että vaatteet ja päänahka olivat kastuneet liikaa. Mutta eräs välikkö, vuoristolaiskarviaisten ja pitkän penkin välissä oli tullut nyt pelastettua leikkurin tieltä. Syvälle yltävällä istutuslapiolla taimi nousi helpohkosti ja siirtyi odottelemaan pulkkaan siirtymistään muualle.

Istuttelin muutaman kymmentä esikontainta kolmeen riviin, ja siivoilin samalla pois maahan jääneet juurenpätkät ja heinäntuppaat. Istutusalue on Varjomorelli-kirsikan ja entisen omenapuun paikan välissä, ja siihen mahtuu vieläkin, kunhan sade hieman taukoaisi. Ehkä iltapäivällä...

Tähän syntyy joka vuosi lukuisia uusia kevätesikon lapsosia, ja kaikki penkkiin menneet tulivat tästä vauvalasta. Mutta ei ole ainoa kohta puutarhassa, josta taimia löytyy.

Sattui niin, että juuri tiistaina sain tietää, että Lohjan kodissa asuvan jo iäkkään dobermannin, Frodo-koiran päivät päättyivät. Niinpä päätin, että istutusalue olisi Frodon kukkamaata, olihan koira täällä käydessään selvästi viihtynyt, itse asiassa olinkin odotellut, että olisi tullut kohta taas käymään. Niin ei kuitenkaan käynyt, tapasimme silloin, kun kävin siellä ison harjun kupeessa omilla vierailuillani. Muistoksi jäi koiran innokas harrastus ruoanlaittoon, se seisoskeli koko ajan vierelläni hellan ääressä aina kun isännän silmä vältti, ja sain tuntea ison koiran luottavaisena, päänsä kainalossani....