keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kahdenkymmenen vuoden takaa

Sain eilen tehtyä yhden suunnittelemistani kierrätysprojekteista, sillä viime syksyllä oli patiolle tulleiden betonilaattojen tieltä vapautunut 30 kestopuista 60x60 laudoista tehtyä laattaa. Olin kyytinyt ne kompostien lähelle jo maanantaina, ja eilen sitten etsin rautalankakieppi-säkin, ja liittelin laatat toisiinsa vähitellen, tuottamaan siistimmän näköistä kompostiaitaa.
Työkaluina oli terävästi toimivat sivuleikkurit ja kapeakärkiset pihdit, jolla rautalankaa sai kiskottua ja taivuteltua. No, sanomattakin on selvää, että rautalankakin oli jo kierrätysosastosta, sillä olin käyttänyt näitä kieppejä muutamana vuonna klapipinojen lujitteina.

Alatien varren murheenkryyni: Lähes kaikki muu on vuohenputkea tässä, koska jättimalikka-sieni söi kaikki entiset perennat. Tuossa keskellä on viime syksynä etupihan penkistä kyyditty suuri paakku jalopähkämöä Stachys macrantha, toivottavasti se kilpailee menestyksellä vuohenputkien kanssa.
Tälle päivälle oli ennustettu koko päiväksi sateita, mutta ennuste on toteutunut vain varttitunnin kuuroksi äskettäin. Ainakin toistaiseksi. Olin suunnitellut pelkkiä pirttiaskareita, mutta kun poutaa oli, ajauduin kitkemään penkkejä, vuohenputki on paikoin 30 cm korkeaa!

Olen myös jatkanut hieman vanhan kypsyneen kompostin sisällön vajuttelua kuivahtaneiden kukkapenkkien iloksi, jotta kompostin reunaan saisi tarpeeksi ison kuopan. Siihen sitten tämänvuotinen biokompostorin sisältö saisi mennä muhimaan. Puutarhakompostin pohja on nimittäin melko pehmeää, kun siellä on matoja ja niitä etsiviä myyriä, joten helposti saa maan pinnan alle tulevaa kuoppaa aikaiseksi. Olinkin sitä jo harjoitellut vuosi sitten, mutta noin iso komposti ei mitenkään kerralla tyhjene, hyvä, jos neljässä vuodessa...
Kompostia kuoriessa löytyi monta hyvinvoivaa illakontainta, jotka saivat sijansa taimimaalla. Yksi sai sijansa myös Tiitun penkissä.
Uusi multa kasvattakoon aasiankulleroita lisää! Myös jänisten kaluama väriherne toivottavasti hyötyy uudesta mullasta.

Puutarhatöissä tulee helposti liian kuuma, joten sellaisina päivinä pitää kiirehtiä välillä sisälle jäähdyttelemään ja nesteitä kumoamaan. Päädyin tänään mullan levittelyn välituokiona selaamaan päiväkirjaani 1994, jossa toukokuun puolivälissä päivittelin kylmän kevään aina vaan jatkumista, eikä se paljon korjaantunut kesäkuussakaan. Ja elokuun puolivälissä jo rapsuteltiin aamulla auton tuulilasia jäästä...

Ulla ja Ville pakkasivat Yyterin juhannusta varten paksuja vaatteita ja villasukkia, mutta ei sieltä ilman vilustumiskierrettä kuitenkaan selvitty, kun ilmat olivat sateiset ja viileät. Helenan perhe lähti kesää etsimään Famagustaan Kyprokselle ennen juhannusta. Sieltä palattiin heinäkuun alkuun mennessä, ja kotiin tullessa lapsilla suuri ilo oli syödä porkkanaraastetta ja saada kunnon maitoa juomakseen.

Muu maailma juhli Nelson Mandelan vaalivoittoa. Samoihin aikoihin oli alkamassa itä-Afrikassa Ruandan karmea kuolemantapahtuma, kun tutsikapinallisia pakoon lähteneistä 1-2 miljoonasta ihmisestä suuri osa sortui pakomatkallaan hautaan, kuka nälkään, kuka koleraan, kuka suorastaan tappamalla.

Norjanangervoista tyhjennetty tienreuna. Varjomorelli-kirsikasta pääranka on kuivunut, elossa on vain juurivesa.
Sinä keväänä olin juuri saanut Marjatta Doukasin tuoman suviruusun taimen, ja istutin sen Elsan hopeakuusen naapuriksi. Sillä kohtaa ollut norjanangervojen taimimaa siirtyi alatien varteen, tullakseen siinä liian isoksi ja ylöskaivetuksi viime syksynä.
Viiruhelpi, kaunis kuin mikä, mutta pitäisi varmaan kasvattaa maan sisään haudatussa astiassa, koska se ei jaksa kilpailla vuohenputken kanssa, ja kasvattaa uudet versonsa kauas toisista.
Myös viiruhelpi ja idänunikot saivat silloin tienposkessa kasvupaikkansa. Koko tämä tien varsi on nyt mietintämyssyssä. Yksi on varmaa: ei ainakaan pensaita noin lähelle tietä!

Vanha mansikkamaani ei 1994 enää tuottanut satoa, joten Helenan kanssa tehtiin uusi ja entistä ehompi maa, kun olin saanut savimultakuorman yläpihalle, ja Helena jaksoi sitä kärrätä alapellolle. Sinä vuonna syömä- ja säilömansikat haettiin Märkjärven rannassa olevalta Eerolan tilalta, jossa poimijoina oli koko Helenan perhekunta seurassani, ja juhliinkin oli aihetta, kun perheen nuorimmainen oli päättänyt aiemmin sinä vuonna vaippakauden ja siirtynyt isojen tyttöjen kaartiin. Lapset opiskelivat myös uimista.

Heinäkuulle tullessa ilmat muuttuivatkin kuiviksi ja kuumiksi, koko Eurooppaan. Kuivaa ja kuumaa kesti melkein kuusi viikkoa. Ulkotöitä ei kastelun lisäksi paljon jaksanut tehdä, joten aloin virkata itse kudotulle verkkokankaalle kukkatauluja, niitä syntyikin ihan kolme sinä kesänä. Pääsevät nekin taas taulukierrätyksen tuuleen tänä kesänä!

Istutin viisi syyshortensiaa alapellolle tehdyn polun varteen. Niistä on hengissä enää yksi. Samoin siirsin monta mustaherukkaa Elsan vanhan mansikkamaan paikalle tähän talon alapuolelle, jolloin raparperipisteitäkin tuli kaksi. Elsan istuttamia krookuksia ja hänen syysasterinsa muuttivat polun varteen kukkapenkiksi.

Se elokuu olikin erilainen, kun koulumme rehtori oli jäämässä eläkkeelle, ja minulle vararehtorina koituivat elo-syyskuuksi eli hänen vuosilomansa ajaksi lukion rehtorin hommat. Onneksi koulussa oli hyvää henkilökuntaa auttamaan työssäni, varsinkin yläasteen rehtori MarjaLeena, josta sitten tulikin koko koulun rehtori. Siten siirryttiin yhden rehtorin alaisuuteen, vaikka rakennuksessa toimikin kaksi koulua, lukio ja yläaste. Niinhän ennenkin, yhteiskoulun aikaan oli ollut.
Oli se aikamoinen muutosten vuosi, sillä kouluni alkoi siirtyä luokattomaan lukioon, kurssijärjestelmään ja koeviikkoihin. Monet oppilaat kammoksuivat koeviikkoa, niin myös opettajat, koska kokeet piti korjata joutuin. Lukujärjestyksiäkin tehtiin siis viisi kertaa yhtä lukuvuotta varten.

Opettajille alettiin pitää tietojenkäsittelyn alkeiskursseja tosissaan. Opettajainhuoneen työvälineiksikin sellaisia koneita tuli. Virusjahti oli arkipäivää, kun kotikoneissa ja koulun koneissa tietoja siirreltiin ns. korpuille. Monet opettajista, minuakin nuorempia oli paljon, eivät katsoneet tietokoneesta olevan mitään hyötyä heidän työssään, ja kuluttivat paljon henkistä energiaa vastustamiseen.
 Mutta nyt jälkeen päin ajatellen: elämä on ollut paljon antoisampaa, kun voi puuhata tämän oman laitteensa kanssa päivät pitkät. No myönnetään, ettei minulla ole vielä kannettavaa, älypuhelinta tai tablettia, mutta harkinnassa on!

1 kommentti:

  1. Kun tykkään palapeleistä ja sen laatuisesta nyhräämisestä, pidin noita rehtorinhommsta tulleita koeviikon ja jaksojen lukujärjestysten tekoa silkkana huvina. Tietysti aina pitää muistaa, että kun kohdejoukko on ihmisiä, niin taustalla oli monia tekijöitä, joita ei voinut arvata, joten eihän se homma kerralla eikä toisellakaan selvinnyt.

    VastaaPoista