maanantai 12. toukokuuta 2014

Puutarhahommia aloittelemaan

Viime päivien sateet lopettivat koivujen siitepölykauden. Tänä aamuna tie oli peittynyt ruskeisiin norkkoihin.
Eipä uskoisi, kuinka hyvin voimat hupenivat sen tulehdusjutun takia. Hyvä, kun olen jotan pientä saanut askarreltua päivittäin! Onneksi oli saaliloimessa vielä keveitä pikku hommia. Tänään loppui pitkä antibioottikuuri, ehkäpä nyt voimat vertyvät, kun suoliston bakteerit pääsevät töihinsä ruokaa hajottamaan.
Sinisen loimen tulokset tässä: eilen näpräilin vasemmanpuoleisen viimeistelyt ja hapsunpyörittelyt.
Sonnustauduinkin heti aamusta kampaajalle uuden lehden kääntymisen merkiksi, ja tulinkin mieli paljon korkeammalla kotiin! Niinpä Kausalan reisusta ja päiväruoasta lepäiltyäni meninkin hieman ulkohommiin.
Naapurin Päivi oli kiikuttanut ennen vappua Huvimaja-kirsikan taimen, joka silloin sijoitettiin isoon ruukkuun, ettei tarvitsisi pitää kiirettä. Kaivoin nyt kirsikalle kasvukuopan alapellolle vievien rappujen tyvelle, kun siinä maa on vanhaa puutarhamultaa ja hyvin kosteutta säilyttävää. Muut puut, likusterisyreeni ja kuriilienkirsikka, molemmat turvallisen 5 metrin päässä, että latvukselle on tilaa. Rappujen paikka kyllä voi myöhemmin hieman siirtyä kuvassa oikealle, kunhan koivunkanto lahoaa loppuun, mutta ei varmaan lähimpänä viitenä vuonna.

Nostelin ulkoilemaan myös kaikki pohjakerroksen ikkunalaudoilla talvehtineet pelakuut,ja begoniat, löytyipä jotenkuten hengissä säilynyt värinokkonenkin...

Vanhan navetan jäännökset lytistettiin kumpareeksi 1990-luvun alussa jyryllä kauhakoneella, ja pikku hiljaa tuo piiloon jäänyt sisältö on lahonnut ja täytemaat osin vajonneet tai luistelleet rinnettä alaspäin. Pinta oli muuttunut kuoppaiseksi. Olin jo viime vuonna pohtinut ongelmaa, ja siksi tuo sorakasa keväällä saatiin muutaman metrin päähän odottamaan avuksi tuloa. Kuoppakohdassa näkyy tummempana jäniksen talvinen ruokailupiste, talviot hyvin kaluttuina.

Samaan kuoppakohtaan olisi nyt järkevää myös siirtää rinnerappujen yläpää, kun kerran tulee luja sorapohjuste tehtäväksi. Raput nousevat nyt hieman liian lähellä autotallin takaseinää, joka olisi otollinen paikka puupinoille. Mutta ehkäpä maansiirto- ja rappujentekotyöt kuitenkin menevät syksylle. Se tietää nimittäin myös vuorenkilpien nostelua ja sijoittamista uudelleen, ja ne ovat kohta parhaassa kukassa.
Ennen kaatoa: syreeniraukka näkyy mattotelineen oikean kulman takana, "jasmikeluuta" ihan oikeassa reunassa.
ja jälkeen..
Jo viikkokausia oli vaivannut silmää pari vuotta sitten saman rinteen takareunalla Tapaninmyrskyssä kenalleen taipunut iso pihasyreenipensas, jota en silloin ehtinyt/muistanut höyhentää. Kun olin hankkinut maaliskuussa uuden oksasahan, sen terävät hampaat antoivat luvan toivoa nopeita hommia.

Ja niinhän siinä kävikin. Pian oli joka ranka katkaistuna, ja samaan syssyyn katkoin vielä muutkin sillä rinteellä olevat "silmätikut", nimittäin lehmuksen varjossa riutuvat aroniat ja huonosti talvea sietävän idänkuusaman rappujen viereltä. Kaadetut rangat päätyivät alapihalle odottamaan kuivia päiviä, niistä tulee paljon haketta ja isot rangat polttopuiksi kuivumaan. Pari turhaa herukkapensastakin laihtui lähistöltä...

Nythän on tullut markkinoille hienoja uusia pensaita, kuten pallesorvarinpensas, joka on loppusyksyllä komean viininpunainen, tai heisiangervo 'Amber Jubilee', jonka lehdet vaihtelevat oranssista punaiseen kesän edetessä.  Ainakin yksi uusi pensas olisi hyvä uutuus tuohon näkymään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti