keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Reikäleipäviikot käsillä

Tänä talvena vesikelit ja kipakat pakkaset ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Lämpötilaerot 20-30 astetta... Pelättyä 6-7 viikon pakkasputkea ei vielä ole nähty, vaikka siitä on ollut ihan globaaleja ennusteitakin. Eihän sitä muuten tarvitsisi pelätä, mutta kun sähkön hinta on niin huima, niin rahanmeno kammottaa.
En ota kantaa härkäviikko-käsitteeseen, koska en pidä itseäni enkä sukuani länsisuomalaisena, joilla härkien käyttö vetoeläiminä säilyi pisimpään. Reikäleipäperinne on sen sijaan tuttu, vaikkei meillä tietääkseni koskaan mitään varasto-ortta katon rajassa ollutkaan. (Onhan kuivan reiällisen leivän käsittely helpompaakin kuin reiättömän.)
Reikäleipien teko liittyi meillä aina lauantaipäivään, leivottiin siis kerran viikossa. Kun perheessä on kahdeksan jäsentä, ei juuri muodostu ruokavarastoja. Lauantai siksi, että leivinuuni oli saunan tiloissa, ja samalla tuli viikon kylmillään olleelle saunalle peruslämmitys, jota sitten kiukaan kanssa terästettiin. Sunnuntait olivat todellisia luksuspäiviä, kun oltiin saunapuhtaita ja tuoretta ruokaa oli monta sorttia.
Tämän joulun tervehdykset esillä viimeistä kertaa, nyt aihepiireittäin. Kiitos kaikille! Tonttuaiheet (kissatonttu, nalletonttu) hieman enemmistönä, mutta punatulkkuja tänä vuonna enemmän kuin ennen. Tarkemmin katsoen yksi punatulkkukortti olikin tonttuja puussa keikkumassa kuin linnut... Puolisen kymmentä on itse tehtyjä tai suunniteltuja, kuten ihana Gubbe-kissa edessä vasemmalla.
Jouluajan juhlinta on mennyttä, siirrytään tavalliseen päiväjärjestykseen. Kevätlukukaudella olen ajatellut mennä kansalaisopiston tunneille, ainakin ompeluun. Niin myöhään kuin klo 18-20 olevat tunnit ovat omaa biologista kelloani täysin vastaan, työaikaa olisi mieluimmin kaikki muut ajat ennen klo 16. Silloin, kun kurssitarjontaa oli enemmän, valitsin aina päivätunnit. Kävijät ovat huvenneet, ja kurssin pitäjät ovat päätyneet lakkauttamaan päivärupeamat. Kun en ollut syyslukukaudella iltamenoissa mukana, tuntui aikaa olevan todella ruhtinaallisesti, eikä väsyttänyt minään iltana!

Isoja lintuparvia on riittänyt myös meidän kylällä. Uutisten mukaan pääosa on rastaita, jotka ovat saaneet nyt herkutella koko maassa olevan valtaisan pihlajanmarjasadon takia. Ainakin joissakin parvissa on lyhempipyrstöistä lentäjää, tilheksi sopivan kokoisia. Suuri osa marjoista tulee meidän puutarhassa muuttumaan lannoitteiksi ilman väliportaita, niin paljon on puun juurilla peitettä. Joulukorttien suosima punatulkku ei sensijaan ole vielä esittäytynyt kuin kerran, silloin oli yksi harmaa naaras ruokailemassa.

Netistä osui silmään joku tuttava, jolla arkiviikkokausi alkoi jo eilen, kuvan mukaan matot olivat pihalla tuulettumassa ja lukuisat suomalaiset sulattivat pakastinta... Minulla pakastimen sulatus meni osin hieman edemmäs, kun eilen huomasin, että arkkupakastin oli lähes jäätön.

Jääkaappiyhdistelmä sensijaan sulaa parhaillaan. Kun välillä on naapurin koiria omin luvin juoksemassa, on parasta jättää kylmää vaativa sisus tuulikaappiin, sekin on pakkasen puolista valtakuntaa, ettei tule pissamerkintöjä korien sisältöön. Oman liikenteen takia aamupäivä on paras, kun koiraa ei viedä ulos muutamaan tuntiin aamulenkkien ja ruokailun jälkeen.

Parissa tunnissa jäähdytysritilät ovat sulaneet, joten yläosan eli jääkaapin tavaroista ei tarvitse kantaa huolta, kyllä ne jonkun tunnin sähkökatkoksesta selviävät. Meillä pidempiä sellaisia ei ole juuri myräköiden yhteydessä esiintynyt, KKS-energia katselee aika huolellisesti jo ennakkoon linjojaan, meidänkin kylällä tänä syksynä tuossa naapurillani rajaviivaa miehittävä vaahtera- ja saarnirivi sai menettää latvojaan. Tai siis minun mielestäni puut ovat naapurin tontilla selkeästi, mutta pitäisi kysäistä heidänkin näkökantaansa?

Pakastimen sulatus on paitsi tarpeellista myös hyödyllistä, koska tulee katsottua, mitä kaikkea sinne on onnistunut piilottamaan. Viime aikoina ei ole tullut vastaan mitään outoa, kuten joku aika sitten, kun kadonneet silmälasini löytyivät arkkupakastimen pohjalta....

Parit miestensukat ja kaulahuivit jo ehtivät lähteä omistajilleen "myöhästyneinä joululahjoina".
Kun Tella on seuralaisena, hän huolehtii, että sukan kutomista piisaa. Koira on täysin tyytyväinen aikaansaannoksiinsa, kun istun kutimen kanssa sohvan nurkalle ja koira lojahtaa valtaamaan lopun osan istuimesta, myös selän takana. Niinpä sukkia ja muuta neuletta on tullut joulun jälkeenkin jo jonkinmoinen keko, vaikka joulunaika pienensi varastot melko vähiin. Ihmeen vähän koira sotkeutuu lattialla olevien kerien lankoihin, vaikka välillä siinä pyöriikin, pitäähän tuon tuosta mennä lattialle kunnolla kyljelleen, että ruoto oikenee.

Hurttaloimi on talvivaate, siinä on kaula-aukko ja selkä- ja mahakappaleet sen kahtapuolta..
Kun "palvelusväki" on jatkuvasti koiran saatavilla, on sen mielestä ihan ok, että syödään kunnolla pari kertaa päivässä, ja lisäksi vielä tippa ruokaa silloin, kun minulla on ateriointi meneillään. Niinpä ulkoilureisujakin on tiuhemmin, varsinkin iltapäivän-illansuun tienoissa, kun koira on muutenkin aktiivisimmillaan. Talviajan takki menee mieluusti päälle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti