Leijonan kuukautta vielä vähän aikaa

Viikonloppua luonnehtii tämä kuva, sillä alapiha on ollutkin tapahtumien keskeisenä näyttämönä. Ulla ja Jari aloittivat perjantaina jo aikaisin nostamalla uuden kiukaan pois puu- ja pahvialustaltaan, ja tehtiin ns. alustava poltto, jolla rasvan käryt saataisiin haihtumaan. Sillä aikaa, kun tuli hoiti hommaansa, oli vuorossa vanhan kiukaan poistaminen ja savutorvi-asian pohtiminen. Uusi kiuas on isompi ja korkeampi, joten entisiä ja uusia haettuja lisäkappaleita täytyi sovitella kiukaalle sopiviksi eli kustomoida, jonka termin opin viikolla Turengissa käydessä.

Tänään olisi ollut sisarussarjani vanhimman eli Pertin syntymäpäivä, mutta niitä ei ole juhlittu pitkään aikaan, enää 18 vuoteen. Onneksi suvussa on toinen samana päivänä syntynyt, nimittäin parivuotias pikku Marcus, joka asuu kaukana Norjan maalla. Marcus on Pentin vaimon Maijan Camilla-tyttären poika, josta varmaan tulee meren ystävä, kun asuu Atlantin rannalla. Onnea siis hänelle!

Meidän tontilla on viikonvaihteessa eletty vilkasta aikaa, kun on saatu kiuas istumaan paikalleen, ja onhan sitä ehditty lämmittääkin jo kolme kertaa. Piti ihan ottaa kaksi kuvaa, kun piti saada tuo design-savutorvikin jollain lailla mukaan. Kiuas on Misa ja 10 cm korkeampi kuin sen edeltäjä tuossa nurkkauksessa. Kiviäkin mahtui enemmän, ihan kolmatta laatikollista, joten kädet ristissä ei istuttu katselemassa. Perjantaina alkanut asennustyö huipentui klo 22:n maissa alkavaan koelämmitykseen, josta tietysti tuli aika kostea löyly, kun kivet oli pesty hetki sitten ladottaessa.

Saunaprojekti tulee saamaan lähiaikoina, vielä elokuussa jatkoa, sillä suihkun takana oleva seinäpaneli uusitaan, ja myös talossa vaihdetaan vanhat 1960-luvulta peräisin olevat vesiputket, ettei tulisi yllätyksiä. Onneksi vanhoja putkia ei ole paljon, vain kaksi kohtaa, nimittäin pohjakerroksessa oleva linja ja asuinkerroksen WC-tila on korjattavaa.

Kissat olisivat olleet tietysti mielellään katsomassa, mikä alakerrassa pitää ääntä, mutta oli tyytyminen vain ovella kuunteluun. Varmuuden vuoksi ovi oli pantu lukkoon, kun pienimmät ja vanhimmat kissarouvat osaavat oven avaamistempun.

Tällä kertaa oli myös valtaistuimen valtaus- niminen leikki, sillä Ansa huomasi pian, kuinka mukava on yläkerrassa kangaspuun yläkehän päällä oleva asetelmani, siellä ollaan melkein katossa kiinni. Kuvassa on kuitenkin Gubbe, joka sai paikan kerran itselleen, loput kerrat taisivat mennä Ansan piikkiin. Mutta keskimäärin siellä oli aina kissa, paitsi nyt ruoanjakotilanteissa.

Itäikkunasta tulvivan valon määrästä voi arvata, että kyseessä on aamupalan aika.

Suosituimpia kissojen oleilupaikkoja on tietysti lännen puoleinen ikkuna, josta vienkin jo ennakkoon huonekasvit muualle, kun tiedän tilalle olevan muuta käyttöä. Leolla taisi peppu kuumentua liikaa, kun se siirtyi sohvan selkänojalle hetkeksi aikaa! Myös pöydän alla olevalla tuolilla on usein katselija.

Pertti on ollut tänään koko päivän mielessäni, kun puuhailin alapihalla haketusten tiimoilta. Autotallin seinustan valtava jasmikkeen rankakasa ja maantienvarren näkemäestettä tehneet pitkät syreenin oksat saivat antautua silpuksi, sillä vihdoinkin on tullut taukoa sateissa. Edes 10 päivän ennusteessa ei ole tiedossa sateita edelleenkään, joten tämä satsi ehtii kuivumaan.

Aion saada jasmikkeen taimia kasvamaan muualla kuin juuri tässä liian ahtaassa paikassa. Onneksi sitä hyvää mursketta on vielä jäljellä, kukaties saan kavennettua rinnettä sillä vähän vähemmäksi, kun se ei yhtään vieri. Vasemmalta ylhäältä tule rännivesiäkään enää alas, kun kallistus vie ne muualla. Kukkaruukut elähdyttäkööt nyt aukkoa...

Missä Vierulantie osuu maantiehen, on aina kynittävää, että säilyisi edes jonkinlainen mahdollisuus nähdä oikealta tulevaa liikennettä, kun autosta kurkkii. Mutta ihmeen hyväkasvuinen on tämäkin sorapaikka, eikä taatusti kastella!

Olen saanutkin nyt kuivan kauden alettua tehtyä melko lailla pensaiden hillintää, vaikka vielähän sitä riittää, kun tonttia on muuallakin.

Alkukuusta oli Tellakin jonkin aikaa seurakoirana, nyt sillä on taas lohjalaismaisemat katseltavana. Meillä on tällä hetkellä toisenlaisia hoitolapsia, kun Helena toi työpaikaltaan kiinanruusuja kesäevakkoon. Ne ovat alkaneet kukkia aika hyvin. Tähän asti on tullut kukkia niihin oksiin, jotka olivat valoon päin siellä entisessä paikassaan, mutta tämän viikonvaihteen aikana tilanne on kääntynyt nykyisen sijainnin mukaan. Kuva on tältä päivältä, ensimmäinen kukka jo kuihtumassa, seuraava avautumassa tässä pohjoisen ikkunalla, jossa lippa ei häiritse valon tuloa.

Viime viikolla ehdin käydä Janakkalassakin, kun hautausmaan kukka-asiat alkoivat huolettaa. Aika hyvin lionnutta tavaraa altaissa jo olikin, eikä parempi juuri ollut tilanne kukkakauppiaallakaan, joten ostin huonekasveiksi tarkoitetut punaiset begoniat väriä tuomaan. Hopealankoja sentään oli, ja Maurin haudalle Helenan tuoma oranssi begonia jaksoi vielä hyvin pitää paikkaansa. Ja keväällä istutetut hopealehdet, tottakai ne kasvoivat hyvän näköisinä.

Huomenna on ensimmäinen varsinainen kesäretkeni, se tarkoittaa linjurikyytiä Fiskarsiin, jonne retkeä vetää Lyöttilän kylään jo aikaa sitten emännäksi naitu Hannele, jonka sukua tässä ruukkikylässä on.