Saunaremppaa ja jälkimaininkeja

Tällä viikolla on saatu roimiakin sateita, ja niinpä oli aihetta käydä ensi töikseen eilen leikkaamassa kultapallojen maassa makaavat versot kukkavaasikoristeiksi. Niitä tuli kolme ämpärillistä.

Ja käydä alkamassa vuoristolaiskarviaisten eteläpuolisten oksien sadon maistelua. Piti kuitenkin odottaa yli puolen päivän, ennenkuin ison sateen kastelemat marjat hieman kuivahtivat.
Pari postausta takaperin, 17 08 oli aiheena kiukaan vaihto, ja tämän teemana on, mitä siitä seurasi. No en tietenkään tiedä, mitä muuta voi ilmaantua, mutta valkoinen lateksipönttö ja sivellin ainakin pitää vielä hakea.

Kiukaanvaihtajien katseet olivat osuneet siinä puuhatessa myös uuden suihkukalusteen takaiseen paneliseinään, jossa oli kostea läntti. Päädyttiin siihen, että sille on tehtävä heti jotain, ennenkuin pahempia seurauksia ilmenee. Saatiinkin Putki-Pasi pyörähtämään tontilla saman päivän aikaan irroittamaan suihku ja katsomaan, mikä sitä kosteutta tekee. Löytyi halkeamalla oleva kuumavesi-putken jatkokappale, joka sai hoitoa, mutta diagnoosista syntyi sen verran reikää seinään, että sillä viikonlopulla piti myös kääntyä seinäspesialistin eli Heikin puoleen, joka lupasi apua viikon päästä.

Saunan suihkun puoleinen seinä on jälleen kunnossa! Nyt paneli pantiin pystyyn, jotta vedet eivät jää istumaan, vaan valuvat alas!

Saunan tilavuutta oli pienennetty aikoinaan peruskorjauksen aikaan tekemällä ulkoseinää vasten n. 40 cm:n paksu vuoraus panelin taakse. Lamppu oli pantu ikkunasyvennyksen oikealle sivulle, mutta kiukaanvaihdon päivänä Jari-vävy vaihtoi lampun järkevämpään kohtaan eli pohjoisseinälle. Ikkunaremontissa 2010 tuli näet oikealta sisäänpäin avautuva ikkuna, jota ei saatu auki, kun lamppu oli tiellä. Nyt pääsi sitten viimein pesemään tämänkin jäälasi-ikkunan, vain viisi vuotta ongelman ilmaantumisen jälkeen. Mutta meillä Hämeessä ei ole kiire, tuumataan ensin, valmiissa maailmassa... 

Pasin kanssa oli käyty päivällä myös keskustelua talon vesiputkien uusimisesta, kun ne olivat noin 60 vuotta palvelleet.
 Kun kanttorin taloa eli nykyistä Valolahti-Kirjavaisen asuntoa tehtiin, oli tehtävä porakaivo, kun vesi ei muuten riittänyt. Sen talon yläkerrassa oli pari muuta asuntoa seurakunnan työntekijöille, mm. diakonissalle. Kun kaivo osoittautui tosi hulppeaksi vesimäärältään, harkittiin asiaa uudelleen. Samaan aikaan tulivat kaikki ne kylän vesiputket, joille se sallittiin, eli seurakunnan kiinteistöt kirkko, kappeli ja seurakuntatalo ja pari-kolme muuta linjan vieressä ollutta asuntoa.

Nykyisin ruostumattomia ei-metallisia putkia laitetaan pintavetona, ja vanhat jäävät sinne, missä ne ovat olleetkin. Meillä kun putket olivat alun alkujaankin tulleet pintavetona, kun ne vedettiin vanhaan taloon, homma veisi vain pari päivää, arveli Pasi. Vessan viemäri oli alun perin tuolloin tehty muovista, niitä ei tarvitse niin tiheään uusia, kun eivät ruostu. Myös ns. veden talojohto oli muovia, ei sitäkään siis uusittaisi.

Uudet linjojen alut vesimittarin yläpuolella. Oikeanpuoleinen on vesivaraajasta tuleva lämminvesi, vasemmanpuoleinen talojohdosta tuleva kylmä. Tässä vaiheessa ollaan vielä savupiipun alaosan kyljessä kiinni.

Sovittiin, että putkien vaihto tehtäisiin ensi tilassa, kun kohta voisi olla lisäkustannuksia. Kylmävesi, jolla suuremmat painevaihtelut, kulki ruostuvassa rautaputkessa. Sen voisi tehdä heti, kun paneliseinä olisi taas kunnossa. Tarvittaisiin vain kaksi lyhyttä linjaa, toinen asuinkerroksen vessaan, toinen pohjakerroksen pesutiloihin. Keittiöönhän oli tehty 10 vuotta sitten 2005 uudet putket ison remontin yhteydessä. Olin jäänyt silloin siihen luuloon, että kaikki tarvittava oli vaihdettu, mutta näitä ei tehty, kun vessaremonttikin viivästyi vuoden 2006 loppupuolelle.

Pesuhuoneelle menevät uudet putket kurvaavat vanhojen putkien mukaan tässä muuripadan kohdalla, koska pian ovat edessä raput yläkertaan ja se aukko on vältettävä.

Kun sitten maanantain aamu viikon päästä eli 25 08 koitti, Pasi pyörähti irroittamaan saunan seinän vesikalusteen pois ja tulppaamaan putket, jotta vedensaanti voisi jatkua muussa talossa. Urpo ilmaantui samaan aikaan panelilastin kanssa, mutta toki ensin piti se vanha osa poistaa ja tehdä alusrakenteita ja eristeitä. Maanantain kuluessa homma oli valmis, saunasuoja-ainekin siveltynä kuivumaan yön yli. Vanha kiuas meni Urpon kyydissä jäteaseman metallikonttiin.

Maantien lännen puolella kulkee vesijohtoverkon runkoputki, josta tulee maantien ali meidän puolelle liitosputki, ja alunperin ei muuta ollutkaan, kuin siitä meille sisään ja vesimittariin. Vuonna 2002 kuitenkin naapurit havahtuivat tarvitsemaan myös vettä, ja koska maantien alitus on kallista, päädyttiin tekemään tähän lähelle syreeniaitaa uusi haara muille ja toinen haara meille. Keppi jäi merkiksi, ja nyt tämän ruljanssin aikana liitoskohta sai myös suojahatun, joka näkyy maanpinnassa, kun tekijät olivat häipyneet. Muuten putki naapureille kulkee maantien suuntaisena tästä melkein pohjoisrajalle, sieltä kurvaa suoraan ylös meidän puolella. Puolivälissä, ennen ylämäkeä on liitoskohta Vaalgamaalle, heidän sulkuventtiilinsä on heidän tontillaan, ja sen jälkeen putki antaa vettä vielä ainakin viiteen asuntoon.

Tiistai-aamuna Pasi tuli paikalle kunnan vesilaitoksen lähetystön kanssa, ja aluksi etsittiin maantien läheltä tontilta punainen keppi, joka 2002 laitettiin merkiksi talojohdon lähtöpaikasta. Kun oli testattu, että se sulku tosiaan eristää meidän talon vedentulosta, voitiin ryhtyä hommaan.

Pasi porasi vessan lattian läpi kaksi pienehköä reikää kylmän ja lämpimän veden nousuille, ja saikin tehdä aika kauan hommia, kun kerros oli yli puoli metriä paksu. Meidän lattia on niin kovaa betonia, että saisi olla aikamoinen maanjäristys, eikä sittenkään tapahtuisi mitään, onhan sillä vielä raudoituksetkin.

Ihmeellisille mutkille taipuu iso mies, kun meidän mikro-kokoiseen vessaan pitää saada allaskalusteen viereen ja lämmityspatterin alta vessan säiliölle johtoja menemään. Ihan huimaa!

Nuo kaksi putkea pantiin vessanlattiaan porattuihin reikiin. Allaskaappi oikealla, vessanpytty vasemmalla, joten tilaa ei ollut kuin 40 cm:n verran. Patterin taakse suuntaa vessan säiliön kylmävesijohto.

Joka tulee tässä näkyviin parinkymmenen sentin matkalta vessan takaseinällä, joka muuten on melkein kiinni piipussa tällä sivulla. Jo taloa tehtäessä 1930-luvulla oli tähän suunniteltu vessaa ja tehty tuuletushormiin venttiili. Silloin ei kuitenkaan saatu antoisaa kaivoa, joten hanke jäi melkein 30 vuoden ajaksi.

Ei siis vain asuinkerroksen katto ollut paksu, vaan myös lattia! Sitä selittää se, että kun taloon oli tehty vesikeskuslämmitys alkujaan, niin molemmissa oli oltava tilaa pattereita yhdistäville putkille. Ja paljon eristettä, ettei tapahtuisi jäätymisiä. Paksu oli myös saunan seinä, kun oli betoninen kantava väliseinä, ja niitä tilavuuden pienentämisrakenteita, jotka saivat jäädä. Muussa tapauksessa kaikki saunan seinät olisi pitänyt uusia.

Pyykkikone sai oman kylmävesihaaransa koneen vasemman kulman kohtaan, jossa se on paremmassa paikassa kuin ennen.

Uudet putket saunan seinän läpi menevät katossa lähempänä ovea, vanhat putket ruskeassa eristepaperikäärössä vasemmalla.

Seuraavana päivänä olikin homma noin yhteen mennessä valmiina, sillä edellispäivänä oli niitä pintavetoja saatu jo melko pitkälle. Keskiviikkona olikin tärkein homma yhdistää talon uudet putket siihen talojohtoon, ja välille tuli uusi vesimittarikin, jonka vesilaitoksen viskaalit kävivät tuomassa.

Siinä vaiheessa, kun näin entiset rautaputken kappaleet, jotka oli poistettu tuon uuden vesimittari-rakennelman alta, kauhistuin, sillä putket olivat puolillaan raudanpunaista mönjää. Tosi hyvä, kun tähän ryhdyttiin! Vielä tarkistettiin vessan allashanakin, jonka vedentulon teho ei ollut ihan kunnollinen, ja mitäs sieltä löytyikään, tietysti rautaputken seinämästä kulkeutunut kokkare.

Uusi vesimittari mustan muovisen liitosputken vastaanottajana. Nykyisin pitää olla kahdet sulut, mittarin molemmilla puolin, ne ovat nuo vihreät kahvat vaaka-asennossa, ja jos halutaan sulkea, kahva nostetaan pystyyn. Iisiä.  Vanha mittari oli niin kiinni seinässä, että maalia ei ollut mennyt yhtään sen taakse, kun vajaat 10 vuotta sitten päädyin vaihtamaan punatiilen värin valkoiseen valoisuussyystä. No piankos sitä taas sutaisee, kun innostuu...

Urpo kävi vielä samana iltapäivänä laittelemassa putkien päitä piiloon ja pois-otettuja styroxeja ja listoja paikoilleen. Ja kun muistin, pyysin sitten huoltamaan myös toisen kerroksen ikkunoiden hakasysteemejä, ne öljyttiin ja saranoista säädettiin, kun ikkunanpesua vastusti jokin liian lähellä hakaa oleva naula. Ja taas toimii.

Good bye, Elsa-Tatu-keinu! Hyvin palvelit, alkuun muistan keinun paikan 1970-luvulla etupihalta.  Senjälkeen paikka muuttui patiolle, ja lopuksi tänne puutarhan kaivonkupeelle, tammen alle. Istuimen puurimat uusittiin ja keinu maalattiin useampia kertoja, ja lopulta oli enää "kulissimaalauksia" pintaan...

Varax-keinu hankittiin 1991, kun autotallia varten tuli tavaraa isommalla lavalla tontille, niin keinu kiikkui eräässä kuormassa. Siis lähes neljännesvuosisata sitäkin kiikuttiin, katoksen kannattimet murtuivat, joten se meni lähtevien jonoon. Istuimen ja selkänojan metallimateriaalien kanssa kävi niinkuin vanhoissa hetekoissa, venyivät kuopalle. Keinun paino oli ehkä 1/4 tuosta toisesta.

Lopuksi purimme molemmat vanhat keinut, kummankin 3 kappaleeksi, että saatiin säädyllisen näköinen ja tuntuinen kuorma vietäväksi rautaesineiden konttiin ja siten kierrätykseen.

Minulle jäi perjantaiksi siivousurakka, tulihan se tehtyä mukavan ilman aikana ja kaikki ikkunat sai pohjakerroksessa auki vaihtamaan betonilattian pesun antamia vesihöyryjä. Ja ikkunat tuli pestyä, ei meinaa puuliiterin ikkunasta tulvehtivan valon määrää käsittää, kun siinä edessä ei nyt ole köynnösten massaa. Ehkäpä pelakuiden talvetus onnistuu nyt paremmin kuin viime vuosina, tännehän ne kutsutaan.

Ja nyt sitten vaan katsellaan kukkia ja lasketaan kissoja. Zorro tuli tapansa mukaan tänä aamuna tervehtimään, kun otin kuvia. Sen mielestä olisi voitu mennä autotalliin.