Syyskesän hommailut jatkuvat

Pensashanhikki on alkanut kukkia, välillä tuntui siltä, jaksaako pensas virota ollenkaan talvesta, kun oli vain ruskettunutta latvaa näkyvillä melkein juhannukseen asti.

Nyt on sunnuntain ilta, oikein lämpimän ja tyynen päivän ilta, eikä lämpö ole vielä karannut, kun aurinko laskee vasta tunnin päästä. Jos olisi rantamökillä ja seuraa, saattaisi ilta-uinti kelvata auringonlaskun siltaa pitkin. Niin sitä ennen vanhaan hoidettiin iltasuihkuttelut Rapalan Kaitanimessä.

Sain juuri sisään lähes rutikuivina viikko sitten tehdyt hakkeet, jotka ovat nyt laatikoissa ilmavasti pinoissaan. Niitä tuli 15 laatikollista, joten tälle vuodelle on saatu kaksin verroin viimekesäiseen verraten. Kyllä kelpaa! Entinen hake loppuikin keväällä ennen aikojaan ja tuntui ihan orvolta huhtikuussa yrittää tehdä tulia, kun ei ollut helposti lieskaa ottavaa hakealustaa enää saatavilla.

Risusavotta jatkui, sillä ajauduin eilen alapuutarhalle pensaiden kimppuun. Niille ei pariin-kolmeen vuoteen ollutkaan tehty mitään, ja oksanluikerot olivat sitä maata. Kokonaan mataliksi menivät iso idänkanukka, koripaju ja kaksi punalehtiruusua, lisäksi vielä isoja polulle yltäviä oksia muista pensaista. Pari mustaherukkaa meni välipalana siinä kekopaikan lähettyvillä. Suunnitelmissa olisi pari vastaavanlaista rupeamaa, mustaherukoissa toinen isompi rykäisy ja toinen muualla.

Syyshortensiakin tuli taas näkyville, kun punalehtiruusu meni matalaksi. Kumma lehtikuusi siinä vieressä, kun otat pois oksan, muut ylemmät oksat alkavat taipua kärjistään maata päin ja venyvät paljon pituutta. Aina pääsee puulle kumartamaan, kun ohi menee!

Raahasin ruusut lahoamaan vähemmän oksaisiksi ja tikkuisiksi isolle kompostille, haketuskelpoinen tuli keoksi lähelle alapihan tasankoa, siihen kompostorin nurkille. Jos kauniita ilmoja riittää vielä syyskuussa, haketin saa töitä, toinen todennäköisempi vaihtoehto on sitten ensi keväällä.

Idänkanukan takaa paljastui kultatuija (vasemmalla) ja kaksi kartiotuijaa, nekin kyllä riittäisivät. Terhakka pihlajan taimikin oli etsinyt paikan kanukan alla, sai jäädä siihen ja olisi hyvä paikka puulle, jos tuon kanukan saisi jotenkin aisoihin. Kuvan vasemmalle puolelle olevaan tilaan jäi nyt enää amurinjasmike, joka näyttää olevan nyt kaunis pensas, kun sitä ahdistava ruusu poistui toistaiseksi.

Tältä näyttää kynitty koripaju, jota en keväällä muistanut käsitellä myrkyllä, ja olisikohan se siitä toennut. Täytyy muistaa ensi keväänä. Kadun syvästi sen tuomista tontille, kun minun käsivoimilla ei pajupunoksia tehdä, eikä tämä lajike sitä paitsi ole oikein hyväkään, pitäisi olla sitkeämpää. Kun sitä ei joka vuosi leikkaa, tulee aivan kammottava ja joka suuntaan kaatuileva latvus, jota saa kaataa oikein tosissaan moottorisahalla, opin keväällä 2012. 30 cm korkea terhakka kuusentaimi on päättänyt periä tässä maan, se kasvaa ihan kannon vieressä. Jos kuusi saa yletä, niin kohta ei ole tilaa viereiselle koivulle eikä tuijalle. Siinäpä probleema.

Marja-Leenan tarpeiksi istutetuista kriikunapuista tässä lähellä on kuivunut jo kolme, lähelle istutettu kuusi nimittäin on alkanut olla isoa puuta ja ilmeisesti tarvitsee veden ja tilan. Toinen kuusi jo kaadettiin, kun puut kasvoivat liian lähekkäin. Kriikunan vesoja on keltaisen ruusun penkki täynnä ja kaikki muutkin paikat tässä risusavottakohteessa, myös aivan kanukkapensaan tyven vieressä.

Muotoilun puolelle menivät kiven lähellä kasvavat magnolia ja kuriilienkirsikka, ensin mainitulla oli liikaa ala-oksia, toisella liian tiheä latvus. Nyt meikäläinen mahtuu kulkemaan pyykkinaruille ihan kurvailematta.

Naapurissa suihki oikein iso saha, kun kaadettiin rajalla ja talon ikkunoita lähenteleviä vaahteroita ym. Sähköyhtiö oli käynyt niistämässä keväällä rajapuista latvukset, joten eivät olleet enää kaunistuksia. Kiusaakin niistä oli, kun pääosa oksista ja lehdistä tuli rajan yli etelään eli meidän tontille ja sitten lehdet tuulella juuri tänne päin. Saahan puita olla, mutta jos rajalle istutetaan, pitää olla yhteinen sopimus ja niiden hoito myös toimittaa. Puolen talven polttopuut saa tuosta kuormasta!

Saakos edes tässä olla? Näin kuulen noiden parin valamonruusun verson kyselevän, jotka ovat kasvaneet rappujen etelänpuoliseen vuorenkilpi-osaston reunaan. Tuossa alemman pelakuu-ruukun vieressä. Entinen pensas oli tuossa rappujen yläpäässä, noin puolivälissä nykyistä kahta ylintä laattaa, mutta jo kauan se oli lähettänyt juurivesojaan monen metrin päähän rinteellä.

Siirsin kohta sen aikeet huomattuani juurivesoja uuteen paikkaan alapuutarhan kulmaan happomarjan kaveriksi, mutta eihän se sielläkään penkissä pysy, vaikka tilaa olisi. Vaikka onkin kauniskukkainen, niin kasvaa helposti 2-3 metriin ja kaatuilee, jos ei tule tuettua. Toisin on tuo kuvan vasemman laidan nietospensas, pysyy nätisti siinä, mihin on istutettu.

Tätä puuta, punatammea ovat muotoilleet jänikset viime keväänä, ja koko ranka kuivi lähelle maanrajaa. Puu kuitenkin kasvatti uutta terhakkaa kasvua ja on taas sen lähes 2 m korkea. Pitäisi muistaa se kanaverkko!

Tulevalla viikolla on luvassa saunan seinän korjausta, liekö se huomenna vai joskus myöhemmin? Kuitenkin olen tänään tehnyt alakerran ja alapihan tyhjennykset siihen malliin, että sopii alkaa koska tahansa.