Kuukausi jouluun

Marraskuu tuntui niin pimeältä, että oli ihan pakko jo laitella pieniä ledvaloja ikkunoihin ja ulkopensaaseen, kun tuntui, että kulki aivan sokeana auringon mentyä sadepilvien takana horisonttiin. Olin ripustanut kaikki edellisten vuosien viritykset toimimaan, mutta piti vielä käydä hankkimassa täydennyksiä, kun yläkerran ikkunatkin oli valaistava. Keväällä vaihdetut uudet ikkunat tuntuvat mukavilta, kun ne ovat 3-lasiset, ja yläkertaan portaiden kautta siirtyvä lämmin ilma viipyy nyt pitempään. Ikkunoita ei enää ole tarpeen verhota peitteillä talvisuojaukseksi.

Ensin yläkerran ikkunoiden valaisu tuli aivan muusta tarpeesta (siellähän ei asuta talvikaudella), sillä näissä uusissa ikkunoissa on vakiovarusteena hyönteisverkot, ja talitiaiset päättivät pari viikkoa sitten alkaa nokanhionnan harjoitukset niissä. Huomasin, että jokaiseen verkkoon oli ilmaantunut pieniä reikiä. Asuinkerroksen valot selvästi estivät nokkimista, joten päädyin tästäkin syystä hakemaan yläkertaankin lisävaloja. Luottorakentajani Hessu kävi kyllä muutama päivä sitten opastamassa verkkojen poisotossa ja mahdollisessa korjaamisessa (tuntui järkeenkäyvältä eikä liian vaikealta), mutta ikkunavalot hoitakoot nyt
aitoa tehtäväänsä. Tiaiset saakoot nokkia omia ruokiaan ja puhdistaa itsensä siemenastian viereisessä vaahterassa!

Aamulla sinisten ledlamppujen sini ei juuri erotu. Pimeällä lumimarja näyttää naapurini mukaan Wisteria-kasvilta, kun sininen hehkuu! Lumi on sinistä yli kymmenen metrin päässäkin. Siniset lamput tulivat ostetuiksi vahingossa, kun en huomannut olla tarkkana laatikkoa valitessa. Sisälle niitä ei voi ollenkaan laittaa, kun valo on niin kylmä. Opin kerrasta: nyt varmistan, että kaikissa laatikoissa varmasti lukee: Lämmin valkoinen.

Ledvalojen energiantarve on mitätöntä, n. 1000 pikkuvaloa kuluttaa yhteensä yhden 60 watin hehkulampun verran. Tuhatta ei meillä sentään ole, ei sinne päinkään!  Pihavalojenkaan (energiansäästölamput)  kanssa ei kulutukseni ole edes 30 watin luokkaa. En tunne itseäni tuhlariksi. Onneksi saatiin lunta. Siitä heijastuu paljon vaatimatontakin valoa, sen huomaa nyt, kun valkoista maata on katseltu muutama päivä. Meillä satoi viime torstaina koko päivän, lumi tuli nuoskana, ja auton katolla oli n. 20 cm:n  peitto. Aivan kuin päivä olisi pidentynyt, kun ulkovaloa alkoi olla paremmin! Olihan lumiräntää hieman aiemminkin ripeksinyt, mutta kun maa oli lämmin, se suli, ja viime viikkojen sateet olivat pelkkää vettä. Ehdinpä vielä vääntää kasan lumipallojakin vanhanajan lumilyhtyyn, kun lumi oli käsiteltävän kuntoista ihan iltamyöhälle, pakkasta tuli vasta yöllä.

Kuva on otettu sunnuntaiaamuna, joten luonnonvaloa on jo. Palloista kyllä näkee, että lumi oli hieman liian kohmeista tehdessä. Mutta kun edellisten pallojen teosta oli jo vaikka kuinka monta vuotta!

Viime vuonna pysyvä lumipeite tuli vasta joulukuun neljäntenä. Nyt siis ollaan kaksi viikkoa aiemmassa. Puutarhastani oli juuri samana päivänä kaadettu kaksi vanhaa omenapuuta, ja rungon kappaleet lähtivät kaatajan autonlavalla odottamaan tulevia sorvaustöitä. Minulle jäi selviteltäväksi ajotielle jääneet kaksi mahtavan latvuksen oksarytöä. Kun sinä iltapäivänä lykkäsin päiväkahvit tuonnemmaksi (kaataja ei ollut kahvinjuojia), sain kuin sainkin oksat neljään isoon kekoon puutarhan nurmikolle. Seuraavana aamuna se olisi ollut tosi märkää puuhaa. Myöhemmin lunta tuli monta tuntia yhteen mittaan. Oksakasojen luona oli rusakolla mahtavat ruokapaikat pitkälle keskitalveen! Lumeen tallautuneet polut johtivat tarkasti aina omenapuun oksistoille. No sittenhän ei enää kannattanut kaivaa vanhoja oksia, kun lunta tuli ylettömän paljon ja jänis ylti helpommin syömään kasvavien puiden alaoksia.

Kuva on tammikuun alkupuolelta 2010, lunta oli kertynyt n. 35 cm. Yksi latvuskasa tässä polkuineen.

Odottelin torstai-illaksi koiravieraita, joten pihan lumitöiden lisäksi piti tehdä myös arboretumin polkuja käveltävään kuntoon, kun näin koirain ulkoilun voi järjestää omalla tontilla. Polkuja testailtiin perjantaina ja lauantaina, vanhin eli Wilma päätti kulkea vain poluilla, kun sen mahan alus on käynyt kovin karvattomaksi, ja hanki tuotti kylmän aistimuksia liikaa.

Ei mikään highway, vaan metrin leveys, johon pääsee kolmella lapion lykkäyksellä. Kun jouluksi on odotettavissa seuraava vierailu, pitää uusien sateiden jälkeen taas tulla tänne voimistelemaan. Lumityö on mukavaa, kun lapiollinen ei paina paljon.

Talonomistajan muistettavia huoltohommia on jätekaivon tyhjennys ennen lumentuloa. Olin saanut sen juuri hoidetuksi viime keskiviikkona, sillä vessanvetämisen yhteydessä kuuluva ääni alkoi muistuttaa siitä. Jos ei muista, niin kaikkien muiden lumitöiden lisäksi saa kaivaa kaivonkannen esille, ja sillä kohtaa on ikävästi aurausvalli.

Aika on muuten kulunut pirttihommissa. Aamutakkien ja essujen ompelun lisäksi työt ovat edenneet pyjamiin ja puseroihin. Kun pari kansalaisopiston kurssia oli viikolla peruttu opettajan sairastumisen takia, ompelua  tuli tehtyä tavallista enemmän. On mukavaa, kun työt valmistuvat! Sitä iloa ei työssäolon aikaan juurikaan kokenut, kun vapaita aamupäiviä ei ollut. Olen nimittäin huomannut olevani ompelun suhteen aamuviritteinen, ja iltaisin pitäisi olla lyhytjännitteisempää askaretta, kuten palapelejä. Edellä mainitusta voi päätellä, minkälaisia joululahjoja tänä vuonna on tekeillä.

Ompelu voi kyllä tyssätä, jos ompelukone sanoo irti avustussopimuksen, ja niinhän aina käy, kun aikoo saada aikaiseksi. Jos kone viipyy huollossa, voi olla, että into hiipuu. Pessimismiä? Ei vaan kaiken kokeneen tässä suhteessa hyvä muisti.

Jotta saisin edes jonkinlaisen aasinsillan jouluun, joka mainitaan otsikossa, piti kaivella esiin kuva viime syksyllä näihin aikoihin syntyneistä punaisen värjäyksen langoista. Langat uivat yli kolme viikkoa kylmävärjäyksenä, lasten ammeessa aiemmassa kirjoituksessani mainittujen sukkahousu-väripussien kanssa. Lähtökohtana on ollut vaaleanpunaisia tai vaaleanharmaita  tai keltaisia lankoja, kaikista tuli punaisia, mutta lähes tekokuituinen sininen lanka ei ottanut väriä juuri lainkaan.

Yleensä olen ahkeroinut sukankutimen parissa ennen joulua, se on aika leppoisaa työtä ja käy etupäässä vain takapuolen lihaksille, joita alkaa hermostuttaa istuskelu. Nyt ei ole valmistunut kuin jokunen pari, se Sinisorsa-langasta alettukin on vielä puikoilla. Mattotyö kun on myös kesken, ja kudetta pitää jonkin verran vielä halkaista. Kun pakkasaika tulee todella, yläkerran työt vähenevät. Saa nähdä, tuleeko vielä laitettua se sininen poppanaloimi puuhun tämän mattotyön jälkeen. Onneksi on viime keväältä tähteenä joitakin pareja, jos löytyy joku erityisessä sukkapulassa oleva. Liian myöhään valmistuneet voi siirtää ystävänpäivään. Tiedossa on myös sukankudinsessio ensi huhtikuussa, joten panttaan sitä puuhaa nyt.

Odottelen ensi viikon öitä, koska on luvattu yli 10 asteen pakkasia, ja se merkitsee, että pakastimia voi alkaa sulatella. Kaapin sisällön voi tunnin ajaksi laatikkoineen tai muovikasseissa humpsauttaa ulos odottelemaan. Samalla tulee lajiteltua sisältöä. Kylämme vanharouva, Siru-koira ei käy merkkailemassa tuolloin, sillä sen iltalenkki, joka kulkee taloni ympäri, osuu iltauutisten aikaan.