maanantai 1. marraskuuta 2010

Marraskuu alussa

Lämmin ilmavirtaus etelästä tai lounaasta, keväällä muuttolintuja tulossa. Harvemmin kuitenkaan marraskuun 1 päivänä! Tätä kolibri(kukki)en parvea Madeiralta tervehtii nyt kirkkokuorolaisten joukko, ja paikallinen peltovaris tuli kyselemään matkakuulumisia.
Kuinka ollakaan, päivä alkoi reippaasti, kun pilviverho oli ohentunut ja aavistus auringon mahdollisesta näkemisestä sai vetämään verhoja sivummalle. Ei tietoakaan siitä eilisen jetlagia muistuttavasta olotilasta, kun elettiin kellojen käännön ensimmäistä päivää. Elämään mahtuu mukavia yllätyksiä! Olin jo sopeutunut siihen, että päivän kohokohta olisi illalla, kun blogikurssi kohtaisi ja opittaisiin taas uusia asioita. Mutta mentiinkin yllä olevan kuvan kertomaan suuntaan, kun Sofia pilkisteli oven raosta. Sykähdyttävän voimakkaat oranssit sulkatöyhdöt sulautuivat pian marraskuun ruskeanpehmeisiin taustoihin. Olipa ihanat terveiset!

Kudon viidellä sukkulalla, ja yksi viidestä on sininen, yksi vaaleanpunainen ja yksi ruskea, muut kaksi kirjavaa tai mustaa. Siinä on raesidos, eli kaksi poljinta tuottaa palttinaa, kaksi ripsiä. Marraskuu-nimi tulee siitä, kun kuun lopussa on kansan perimätiedon mukaan "Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat", ja maton yleistunnelma tuo mieleeni hieman jäätä sisältävän kävelypinnan.
Eilisen pitkän päivän lumoissa olin saanut peräti kolme aloitettua hommaa hoidetuksi, nimittäin Marraskuu- nimisen maton, jota oli jo tehty viikko, loppunkuluneet sukat olivat saaneet uudet kantapäät ja työläät Emmin kirjoneuletumputkin valmistuivat.


Tumpuissa on sekä karmiininpunaista että pätkävärjättyä punasävyjen lankaa. Sen kaltainen yhdistelmä on tullut oikein tavaramerkikseni, kun sillä voi tavallaan naamioida mihinkään sopimattoman vanhan varastolangan. Terveisiä vaan tämän langan tiimoilta kissarouva Ansalle Vekkulaan, jolla on samanlainen villatakki ulkoilua varten. Siinä kyllä oli käytetty yksinomaan pätkävärjättyä. Tumppujen pitäisi olla lämpimämmät, siksi mukaan tuli toinenkin lanka.

Ne korjatut sukat ovat oikein lempisukkani, koska ovat aitoa villaa, mutta siitä on seurauksena kulumisherkkyys, joka näytti huipentuneen kantapäiden häviämiseen parsimisista huolimatta. Mattohommissa pidän ihan kahta sukkaparia päällekkäin, kun yläkerran lämpö on vain n. 16-17 asteen luokkaa, ja kun kesäisin tavallisin maatyökenkä on croksit, niin nekin pysyvät paremmin mukana, jos sisällä on ainakin yksi pari sukkia.

Illan kurssituokiossa keskityttiin kuvien käsittelyyn, jonka seurauksena laadin varastoissani olevista kuvista ensin kuvakollaasin picnik- kuvankäsittelyohjelmalla, siirsin valmiin kuvan työpöydälle omaan kuvakansiooni, ja sitten siitä tehtiin uusi gadget eli sivupalkin virkistekuva. Kun en vielä laittanut mitään kuvatekstiä, niin kuva tuijottaa siinä itsekseen eikä viittaa mihinkään.
Toisen gadgetin sain ilman kummempaa vaivaa, sen kuin vain valitsin tilaston, eli se laskee, montako kertaa blogeja on avattu. Käsittääkseni tuo summa, jonka siinä näen, tulee siitä, montako kertaa korjaan kutakin tekstiä tai liitän kuvia (monta!).

3 kommenttia:

  1. Taitava nainen! Niin koneiden kuin käsienkin kanssa :)

    VastaaPoista
  2. Aika hauska tuo sivupalkin matto-kuva, näyttää siltä niin kuin ylempi matto olisi lentävä matto!

    Kyllä se laskuri laskee myös ihan oikeat kävijät eikä vain omia liikkeitäsi.. :)

    VastaaPoista
  3. Hieno projekti! Ja hauskaa ja hyodyllista luettavaa (ei sita koskaan ole liian vanha oppimaan)!

    VastaaPoista