Pajulinnun aikaa

Jokohan yökylmät pian hellittäisivät? Tämän postauksen kuvat ovat eiliseltä iltapäivältä. Edelleen käynyt niin, että kahta yötä lukuunottamatta mittari hupsahtaa aamuyöstä nollan pintaan. Sisällä talvea viettäneet kukat ja taimet saavat siis vielä harjoitella olojaan lasiseinän suojassa. Puiden pinoamista toki tarkenee tehdä, ja sitä huvia riittääkin vielä, joskin keko on kutistunut kapeaksi sirpiksi.
Sain viime viikon alkupuolella siirrettyä vanhat, vuoden kuivuneet puut autotallin tyhjään puutilaan. Naapurin Päivi tuli vauhdittamaan työtä kärryjensä kanssa! Mäellä seisseiden pienempien pinojen alus oli täynnään myyrien tonkimia multakasoja, joten alimmaiset puut pääsivät kannon ja kiven päälle, uusiin kuivatusasemiin. Viime kesä ja syksy olivat niin märkiä, että pinojen pohjat olivat alkaneet kasvaa sammaltakin!
Tallin takaisesta pinon pohjasta pölähti esiin satoja surviaissääskiä aikaa viettämästä, ja klapien poisoton jälkeen ne näyttivät mitä suurimmassa määrin menneen uintiharjoituksiin viereiseen isoon vesiastiaan! Kelpaa siinä pajulinnun popsia aamiaista, kun sääskiä on niin paljon. Paju- eli uunilinnun kaihoisa laulu alkoi kuulua viime viikolla juuri tässä ryteikkörinteessä. Onneksi vanhoissa pinoissa ei ollut yhtään vanhaa eikä uutta pesää.

 Autotallin taustalle on noussut edellisvuotiseen tapaan kaksi pinoa, ja niiden tulevaisuus näyttää siinä hyvältä seuraavaa vuotta ajatellen. Viime vuonna käytössäni oli kivimurskekasa, ja kärräsin siitä jonkin verran ainesta lujittamaan tämän pinojen paikan pohjaa, jotteivät aluspuut uppoa maahan painon alla. Muut pinot pääsivät paistattelemaan auringossa tämän ylätasanteen toisessa reunassa, jossa ei ole ollut toistaiseksi yhtään myyränkekoja.
Viikonlopun naisenergialla, äitienpäivän viettoon tulleen jälkikasvun avustuksella uudet klapit siirtyivät asemiinsa autojen parkkipaikalta. Lauantai oli perin sateinen iltapäivällä. Eilen tehtiin toinen työtovi loistavassa säässä, ja Tellakin hääräili mukana! Pientä puusilppua ja lastua varten varaamani parikymmentä pahvilaatikkoa ovat jo täyttyneet, ja kehiin on pitänyt ottaa aikansa palvelleet vesisaavitkin.

Hakettimen kanssa aikaansaatu oksasilppu on sekin siirtynyt pahvilaatikoihin, kun viime viikon sateiden aikaan totesin toisen kuivatuspressun reikien kautta ilmaantuneen pieniä vesilätäköitä hakkeen joukkoon. Nyt hakkeet ottavat aurinkoa tässä viimeisellä pressulla hyvällä säällä, ja siirtyvät sateiden ajaksi alakertaan tai seinustalle. Onneksi tuli viime keväänä tehtyä rännin alle se sadevesikaivo ja salaoja, nyt  paikka pysyy hyvin kuivana.

Kuten yllä olevasta maantieltä päin olevasta otoksesta näkyy, maanpinta on viimein alkanut vihertää, ja puiden silmut avautuivat 10.05 sateen jälkeen. Ihan alakulmassa vasemmalla on vihreä tukikeppi osoittamassa, missä kasvaa 2010 istutettu "Turun hevoskastanja", jonka sukulaiset toivat tuliaisinaan. Viime talven se sai olla verkon sisällä rauhassa jäniksiltä, joten tänä kesänä voi alkaa jo pituuskasvukin.

Viimeistään nyt on aika myös aina selkää suoristaessa katsella keltavuokkoja, jotka ovat vallanneet talon alapuoliset kosteapintaiset maat jo teholla. Tässä sitä kasvaa sekakasvustona imikän kanssa. Kevät on niin aikainen kuitenkin, etä raparperikaan ei ole alkanut varren kasvua, ehkä sitten ensi viikolla olisi sen piirakan aika? On nimittäin tulossa usean päivän sadekausi torstaista alkaen.
Kompostikin pitäisi jo tyhjentää mullasta, yritän ehtiä sen ennen torstaita, niin sateella voisi sitten tehdä suotuisia istutuksia.