Tämän postauksen kuvat on otettu hetki sitten, aamulla n. 7.30.
Kevät on siitä outo vuodenaika, että maisema on kauneimmillaan, ja puutarhuri katselee sitä päivät pääksytysten kaikkea muuta kuin selkä suorana. Eikä katsele, vaan ohimennen katsahtaa. Yleensä aika kuluu siis pyllistelemällä. Milloin on mitäkin projektia menossa. Kohta tämä loppuu, vakuutan itselleni aamusella, huomenna ei enää näin paljon, että sisällä vietetty aika on pelkkää selän suoristelua.
Klapien pinous saatiin onneksi ohi, sitten olikin jo aika käydä lumituhoista kärsineiden pensaiden avuksi, ja se työ on vielä osittain kesken, sillä ajattelin edetä kulmaus kerrallaan. Nyt on tontti makuuhuoneiden ikkunoista katsoen kutakuinkin siisti, joten joka huoneessa voi herätä samaan siivoon näkymään.
Pari märkää päivääkin saatiin, lämmintä kesäsadetta, joka puhdisti ilman ja lopetti koivujen pölytyskauden, sillä koivujen aluset olivat ruskeanaan alas pudonneita hedenorkkoja. Lisäksi tuli pyhäpäivä, helatorstai.
Viimein perjantaina ryhdistäydyin teemaan kompostin tyhjennys, no sitä ei kyllä voinut alkaa suoraan, vaan oli käytävä muistojen kukkamaaksi tulevan paikan esikäsittelyyn, lapio- ja kuokkahommiin. Sainkin siinä vierähtämään puolitoista päivää, kun siinä ennestään oleva vuohenputkinen nurmikko piti poistaa. Yksi pensaan juurikin vielä oli kaivettava pois. Nyt on mietintämyssyssä, mihin panna kolme isoa poistomassan kasaa. Ehkä ne siinä ainakin hieman kuivahtavat ensin, että liika maa-aines karisee.
Koska kyseessä on muistopenkki, ajattelin lisätä muistojen määrää siirtämällä penkin laidoiksi myös vieressä retkottavat omenapuun rungon tähteet, ja niiden lisäksi tulivat reunoiksi koripajun paksut oksat. Oksissa oli mukavasti mutkia, joten penkin pohjoislaidassa kasvavat pikkupuut saavat siinä paisua rungoistaan monta vuotta! Joskus reunat lahoavat, mutta omenapuu ainakin kestää pitkään, kun yksi kantokin on ollut kiusoina yli kaksikymmentä vuotta. Silloin istutetut kasvit ovat jo niin voimissaan, ettei reunaa tarvitsekaan.
Omien materiaalien jatkoksi hain Agrimarketista koristereunaa, ja mukaan tuli myös pari timanttituijaa, kun koirien omat pikku kuuset ovat niin matalia vielä.
Lopuksi tuli aika mennä kompostille. Aarre onkin luultua antoisampi, sain siitä kulutettua ehkä kolmanneksen, vaikka puutarhakärryllisiä hupeni uusiin kukkamaihin 15. Tuote oli hyvin lahonnutta, eikä siinä ole rikkakasveja muualla kuin reunoilla, joihin valkopeippi on iskenyt kyntensä vahvasti, ja multa siirtyi siis helposti pikkupulkan ja kuokan kanssa nostaen kärryyn. Kelpaa siinä päivänliljain ja muiden ystävien oleilla!
Kun tänään on jälleen kirkonmenojen ja vilkkaan turistiliikenteen päivä, en mene istuttamaan enempää kasveja uuteen penkkiin. On muuta askartelua, sillä Taideseuralla on kesäkahvilan hoitoa tällä viikonlopulla, ja toimitan muiden kanssa sinne taimia myytäväksi. Perjantaina vein kuparilehtiä, verenpisaroita, kevätesikkoja ja helminukkajäkkärää, eilen vein ripsialpia, ja tänään on vuorossa taas huonekasveja ja nostamani pikku kassillinen maa-artisokan mukuloita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti