Mutta ilmojen laatu ja lämpötilat eivät juuri muutu, mitä nyt vähän viikonvaihteessa oli hieman vilpoisempaa, ja kuivakin päivä osui sunnuntaiksi. Sykloni toisensa jälkeen kierii Skandinaviaan Atlantilta, kastelee jo mennessään keski-Eurooppaakin, sillä niiden reitti on hieman etelämpänä kuin ennen. Lapissa on siirrytty valoisampaan ilmeeseen, sillä sinne on tullut jo lunta. Tämän päivän ennusteen mukaan uusin sade alkanee piakkoin ja kestää lauantaille. Kävin äsken kiskaisemassa kokeeksi maa-artisokan yhden juuren nähtäville, saavat vielä kasvaa. Ja jos ei tule pakkasia, niin kasvavat kyllä, sillä lehdet ovat vielä melko vihreät.
Kuin ihmeen kaupalla tiistaina oli melko monena tuntina aurinkoa nähtävillä, vaikka koko aamuyön jatkunut saderintama tietysti heitteli tummista pilvistään ripsauksia varsinkin aamupäivästä. Ajelin Janakkalassa päivän mittaan, sillä hautojen kunto jo huoletti, ja lisäksi oli Sirkanpäivät kalenterissa, olin saanut tukanleikkuunkin sovitettua sille päivälle. Oli kerrassa antoisaa nähdä pitkäaikaisia tuttuja ja kuulla paikkakunnan viimeisimpiä uutisia. Hautausmaalla totesin, että kuuluin siihen viimeiseen neljännekseen, jotka eivät olleet vielä kanerva- ja havukierrosta tehneet. Kovaa puhaltava tuuli ei sentään estänyt kynttilöitä syttymästä! No nyt on sekin hoidettu. Palatessa ihailin noin kolmenkymmenen joutsenen parvea Heinäjoella, olivat pellolla laiduntamassa. Juurikkaatkin oli jo nostettu aumoihin odottamaan.
 |
| Tella odotteli kiltisti kotona, sen mielestä hänen pitää päivystää yläkerrassa. No ehkä pihan äänet kuuluvatkin sinne paremmin. Mustikoidensyönti-kuva on tältä aamulta. |
Kotimatka osui auringonlaskun tienoille, ja alkuun sain katsella vaaleansinistä taivasta, jolla purjehti kellertäväreunaisia pilviä. Tien kääntyessä takalasi alkoi liekehtiä loistavana valomerenä, kun säteet tulivat lännen suunnalta, alhaalta. Auringon painuessa alemmaksi mäntyjen rungot muuttuivat punaisemmiksi, ja taivas alkoi näyttää ensin kellanvalkoiselta, sitten harmaanvalkoiselta. Pilvet vaihtoivat värinsä tummaan siniseen. Kotia lähestyessä männyt olivat palanneet kauhtuneeseen vaaleaan ruskeaansa ja havupuut olivat jo mustanvihreitä. Ehdittiin kuitenkin vielä jonkinmoisella päivänvalolla Tellan kanssa iltalenkille.
Viime viikolla tein loputkin rännisaavien siivoukset, kun arvelin, että pesemiset riittävät tältä syksyltä. Aurausviitatkin jo ovat asemissaan. Sain myös aikaiseksi kierrätystä, sillä vanhempieni melko hyväkuntoiset joustinpatjat kaipasivat uutta kotia, joka löytyikin tästä kunnasta! Osa liioista matoista matkusti samalla biilillä, omassa kodissakin tein jo eteisen mattojen kaksinkertaistamisen, sillä lattialaudat alkoivat olla viileät, joka tuntui yksinkertaisen maton alta.
Aloin myös alakerran lämmityksessä uuden lehden, kun otin käyttöön kesällä tehdyt kuivat hakkeet. Laitan niistä "patjan" leivinuunin pohjalle ennen tulien sytyttämistä, siinä säästyy klapeja, ja uuni tulee äkkiä lämpimäksi. Autotalliakin piti viime viikolla järjestellä, jotta loimen luomiselle olisi kunnon tilat, olin nimittäin tehnyt alustavia suunnitelmia...
Sunnuntaina huvittelin katsomalla, millaisen loimen saisi jäljellä olevista Florica-langoista, joita olin varannut edellisen loimen kutomista ajatellen, mutta kun silloin tulivat vastaan paksut Kelo-langat tarjouspusseissaan, niin eihän sellaista sovi sivuuttaa! Laskeskelin, että n. 11 m:n pituisen loimen niistä saisi, ja niin saikin, hieman punaista jäi vielä yli. Yleisilmeeltään se on keltaisehko, siis sukua edelliselle. Kutomiseen olen varannut jo aiemmin mm. Puro-lankaa, punaista, joka puolestaan oli täällä S-Marketissa tarjouskorissa. Luulen saaleista tulevan teemaltaan takan hiillosta muistuttavia. Niisiminen on nyt meneillään, viimeiset lankaryhmät enää jäljellä, joten ehkäpä tuleva sadekausi tuottaa sisätöinä loimen kutomakuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti