Tavanomainen aamupäivä

Asiat ovat alkaneet mennä vanhan kaavan mukaan, sillä herään Tellan ääniin ennen kukonkiekaisua, että ehditään hänen suloisuutensa kanssa aamuhämärässä ulos tekemään ensimmäisenä sekä aamupissaus että reviirimerkintä. Sitten voidaankin jo tulla eteiseen odottelemaan, että joku huolellisesti pyyhkii märät hiekat varpaiden välistä ja vesitipat mahakiharoilta. Pari kertaa äänekkäästi haukoteltuaan koira painelee taas takaisin vuoteelle, tällä kertaa kohta on se paikka, jossa minun pääni on öisin.

Huoneeseen laskeutuu suloinen aamutunnelma, jossa on mukava heräillä koneen vierellä ja samalla pohtia päivän askareita, sillä niiden alkamiseen kuluu useampi tunti, kun on vielä niin pimeätä. Tavallisimpia miettimisen kohtia on se, joko tänään voisi jatkaa ikkunoiden keskenjäänyttä pesua, onhan jo lokakuu lähes puolessa. No ehkä ei tänäänkään, kun on sateista. Toinen yhtä helpolla antautuva kohde on polttamatta jäänyt papulanruusun oksakasa, ei sitäkään vielä tänään voi tehdä, kun on niin märkää. Mutta kun jo luvataan lumisateita, ei se tuohonkaan voi talveksi jäädä.

Useimpina aamuina päädyn siihen, että sisätyöt ovat paras vaihtoehto, ja ah, kun kutomatonta lointa on vielä puissa, niin sehän passaa! Tosin saaliloimi jo eilen loppui, mutta viereisessä puussa on keskenjäänyttä mattoa pieni loimenpätkä. Sitä paitsi saaliloimeen hankittuja lankoja jäi vielä aika liuta, jos ottaisi kynän ja laskisi, mitä niistä vielä voisi tehdä...

Tästä loimesta tuli 6 pitkää ja yksi pikkupätkä vauvanvaunun pohjaeristeeksi. Viimeisin on vasemmalla, lisäsin siihen enemmän valkoista kuin muihin, kun vaahteroista näkee jo niin hyvin läpi!

Ja aina voi tehdä hieman siivouksia, sillä ruskettuneita lehtiä, heinää ja hiekkaa tulee villalankojen nukan ja koirankarvojen mausteeksi sisätiloihin sen verran, että joka päivä saa tuntea tekevänsä tarpeellisia hommia. Mattojen vienti tuulettumaan, jokapäiväinen ajatuskehä sekin, on kyllä ikuinen haave, kun koko ajan sataa. Tänään on imurin kanssa kavuttava yläkertaan, kun saaliloimipuun tienoot on siivottava "villakoirista".

Jostain ihmeen sattumasta sain tehtyä pari ulkotyörupeamaakin maanantaina, niin että pitkään ajatuksia kierrättäneet muutamat projektit tulivat tehtyä. Nimittäin kompostorin sisällön nostelu pulkan kyytiin, ja siitä matka puutarhalle marjapensaiden pois kaivamisesta tulleisiin kuoppiin. Pinnalle vielä kurpitsoiden kasvatussäkkien mullat!

Ihan eri projekti ja täysin mieleenjohtumasta tullut oli maanantainen homma tontilla löhöävien oksanrankojen kanssa. Niitähän jäi keväällä tosi paljon, kun sahaustaitoni ovat aika vaatimattomat. Olin nostellut niitä maassa makaavista pinoista aiemmin pystympään, kun tuntui, että homehtuvat sijoilleen, mutta sitten muistin, että täytettävä ojahan saa niistä napakkaa sisältöä, ja tien penkka siltä puolen tulee tukevammaksi. Piankos ne sitten olikin kanniskeltu pitkin ojaa, kun sattumalta aurinkoakin vilkahti esiin aina silloin tällöin. Tontin ilme siistiytyi aivan ihanasti! Kelpaa nyt tiirailla maisemia vaikka vähän likaisista ikkunoistakin.

Makuuhuoneen ikkunasta näkyy, että vain lehmus ja saarni ovat vielä pitäneet lehtensä, koivujen ja vaahteroiden lehdistä ei ole kiinni kuin murto-osa.

Kun tätäkin hommaa oli haudottu mielessä niin kauan, niin intoa jatkui, ja silpaisin vielä jättitattarien kolmemetriset varret samaan kekoon katteeksi, jotta siihen ojan paikkaan saataisiin viimein myös kivennäismaata täyttämään monttua. Ojassa ei ole enää ollut vesiä, sen jälkeen kun Grand Canyon kaivettiin tontin toiseen laitaan, joten tuiki tarpeellista leveämpää ajoväylää on nyt mielitty pitkään. Tämä pieni alunperin jalkapoluksi suunniteltu tie saa vastaanottaa tonnien painoisen roskisauton viikoittain, eikä tie olisi tätäkään vähää kestänyt, jollei oltaisi sorarinteellä jo alunperinkin.

Nyt kun saisi ne ruusunoksat poltettua. Sitten tontin alatielle voisi kutsua ajelemaan Gaggaron auton, joka tyhjentää tontin sakokaivon syksyisin. Yleensä olen saanut sen hoideltua lokakuun aikana. Tontilla on jäljellä vielä runsaasti syystöitä, mm. kuihtuneita kukkavarsia, ja hei, maa-artisokkasatokin jo alkaa valmistua!