Hyvää loppiaista!

On jo päästy minuuttia vaille 6 tunnin päivään. Aurinko nousi 9.20 ja laskee 15.19. Eihän se paljon ole. Mutta syvimmästä mustasta alhosta on päästy, ja päivä pitenee maaliskuulle kevätpäivän tasaukseen mentäessä yhteensä kuusi tuntia eli noin puoli tuntia viikossa. Kohta on kevättä rinnassa! Kun tänään on vähäpilvinen päivä, valon määrän lisääntymisen kyllä huomaa. Kuvat ovat keskipäivän tienoolta.

Tein uudenvuoden lupauksen, että auto pestään ensi tilassa, ja pian se puhdistui! Harmaa väri autossa on hyvä, kun tavallinen tielika ei juuri häiritse.

Tänään ollaan taas pakkasella, peräti -8 astetta oli aamulla. Taakse jäi uudenvuoden tienoota sävyttänyt vesisateiden aika, joka sentään jätti 30 cm:n lumet jäljelle, vaikka aika paljon penkat alenivatkin. Uutta luntakin on jo satanut joitain senttejä. Auton alle jäi lumeton alue, kun moottorin lämpö sulatti entisen.

Peittoon laitoin ohuen vanutikkauksen, ja kun sen verran tiedän, että vauvan etunimi tulee isän nimen mukaan alkamaan B-kirjaimella, niin tikkasin sisuksen kiinni kahdella vastakkaisella B-kirjaimella.

Olen valmistellut vauvatuliaisia, koska viikolla alkaa matka ristiäisiin, joka on viikonlopulla vauvan kotona.
Helena-mummilan varasängyn peitto ja vara-villatakki lähtevät mukaan, ja koetanpa nyt muistaa ottaa kamerankin!

Valkoinen kaktus on komeimmillaan, ensimmäinen avautunut kukka jo nuokkuu, mutta muita on sitäkin enemmän. Myös pinkin kaktuksen ensimmäiset kukat avautuivat tälle päivälle. Valtameren takaa tullut joulupaketti antoi kestokukkia, jotka esittäytyvät alimmassa kukkakuvassa oikealla: super-iso valkoinen joulutähti, jonka seurana oli punamarjaisia Nandinan oksia ja hieman kimalluksella ehostettu lumimarjamaisia lehtiä esittävä oksa, jotka laitoin katsomaan suomalaista aamuaurinkoa makuuhuoneeseen kovimpien pakkasten ajaksi.

Harmaapäätikalle ajateltu talipötkyläkin tuli sitten lopuksi pantua hevoskastanjan oksaan. Oma ostamani meni edellisviikolla talon itäpuolelle (paksujen hankien pelosta) pikkulintujen suosimaan keinun orteen pallojen seuraksi. No, naapuri-Päivi huomasi, ettei hevoskastanjassa ollut vielä mitään, joten hän pyörähti viikolla uuden tuotteen kanssa, jonka sitten eilen ripustin aiottuun kohtaan. Aamulla sitä jo ahkerasti nakuteltiin, mutta hommissa oli käpytikka.

Olen alkanut väkästää Seitsemän veljeksen monista keristä villaista liiviä, jonka aion tehdä ruudulliseksi. Kudon 20 silmukkaa leveän kaitaleen helmasta kaulukseen asti, jolloin ruutuja tulee 7. Ensimmäinen kaitale on tuossa kuvassa meneillään. Kutominen on vaivatonta, kun sen voi tehdä paksuilla sukkapuikoilla, mutta kokoamisessa on hommaa, kun kaitaleita tulee selkäpuolelle 5 ja molempiin etukappaleisiin 3. Lisäksi vielä resorit yltympäri.
Pitkillä puikoilla kutominen käy kovasti hartioihin, mutta sitä vaivaa ei sukkapuikoilla tehden seuraa, vaikka tekisi kauemminkin. Enhän paksua takkia tarvitsekaan, sillä Helenan kirpparille aiotusta kassista löytyi syyskesällä ihan sopiva muutaman vuoden ikäinen Viron matkan Ruusutarha-tuliainen. Hihoja ei oikeastaan ole tarvis muuten kuin ulkoillessa, koska kädet liikkuvat melkein aina, ja hihat pitää yhtä mittaa tuupata ylemmäs "pyykkärin" asentoon.