Pikkuinen pakkaskausi lopetti syyskesäiset ajat

Lehmukselle tarpeeton osa tuli vähitellen alas alkuviikolla. Kun alla on vuorenkilpi-rinnettä, saa kaivella lehtiä  käsin Bergenia-"suppiloista".

Muutamana yönä on ollut selkeätä, eletään nimittäin korkeapaineen aikaa. Kun ilmavirtaus tulee navalta, pohjoisempi Suomi on jo saanut katsella valkoisia näkymiä edessään. Meillä tuo on rajoittunut sentään vain parina aamuna nähtyyn kuuraan ruohikolla. Huomiseksi on ennustettu isompia sateita, ehkä lumiräntääkin, kun Karibialla aikansa riehunut hurrikaani on saapunut heikentyneenä tänne yön aikana.

Tänä aamuna katselin, että mittarissa oli ihan -7, se on alin tänä syksynä. Ehkei tulppaaninsipulien kaupoille enää kannata mennä, vaikka alkuviikosta taas sateleekin, hyvä kun aurausviitat edes tulee kaivettua maahan.

Kesäajan pihakukat pitää kyytiä kompostille, nyt on tullut sen aika.

Kuva on otettu tänä aamuna klo 8.

Eilen hevoskastanja pudotti lehdet, se tapahtuu melkein yhdessä humauksessa samana päivänä. Vielä pudotessaan ne näyttivät vahvan keltaisilta, mutta rusketus on saamassa pian voiton...

Torstaina vaihdettiin autoon talvipyörät, ja se oli muutenkin ulkotyöpäiväni. Ajattelin nimittäin hieman haravoida autotallin edustaa, jossa pyöränvaihto tapahtuisi. Amurinviinin lehdet olivat jo karisseet, ja kun niissä on pieniä tarttumakarvoja, ovat kovin herkkiä tarttumaan varsinkin villasukkiin kiinni. Pian harava kuitenkin alkoi tarttua viinin varsiin, jotka kiemursivat siinä maan pinnassa, ja silloin muistin, että köynnöstä pitäisi karsia, kun rännit näyttivät aika täysiltä yläkerran ikkunoista katsellen.

No tuumasta toimeen ja hännästä kiinni, mutta pian oli haettava oksasakset, ettei koko ränni tulisi alas. Onneksi talli on matalahko, hyvin yletin kun haravalla vielä hieman autoin, ja suunnitellun karsimisen asemasta tulikin kynittyä koko komeus... Pikku projektia seurasi, että myös lehmuksen alus piti haravoida, kun päätin panna rankakeon sen tyvelle kuivumaan ennen haketuksia. Niin tuli tärkein lehtien haravointialue tehdyksi, kompostille tuli pari kärryllistä peittamään omenapudokkaita.

Kun autonpyörien keko tallissa on vaihtunut, voi nostaa jo seinustalla odotelleet puutarhatuolitkin sisään, jos en muista panna niitä roskisauton kyytiin marraskuussa. Niin pitäisi, sillä ovat jo aika kulahtaneet. Ovathan ne Maijan ja Pentin muuttokuormasta Kristiinankaupungin kotiin tänne tipahtaneita, ja siitä on jo aikaa 11 vuotta!

Tein keskiviikkona hieman etupihan maksaruohojen mylläystä, kun olin hankkinut muutamia pikkupusseja tulppaaneita. Ajattelin nostaa yhden paakun pois, mutta paljastuikin, että siinä oli kymmenkunta tainta, jotka olin kasvatellut mikrotaimista parisen vuotta sitten ja pannut ne tähän kasvamaan lisää. Suunniteltu nimipäivämatka torstaina kuitenkin jäi toteutumatta, joten etsin näille "tuliaisille" torstain illansuussa toistaiseksi helpon paikan lipputangon penkin alareunasta, josta ne ovat näkösällä... Tulipa samalla perattua penkin tältä kohdalta myös vuohenputken, kielon, maahumalan  ja talvion verkostoa, joita oli niin paljon, että kompostille menevä kärry täyttyi.

Alkuviikosta kulutin kapean loimen tukista noin 1,5 metriä, kun tein paksuista vaaleista kuteista 1,3 m mittaisen pätkän vessanlattian eristeeksi, noiden vihreiden ohuiden alle. Lattia on remontin yhteydessä 2006 päällystetty muovimatolla, ja se on aika kylmä talvivarpaille. Kyllä heti huomasi, että tulos oli toivottu! Tällä puolella taloa tuntuu olevan aika vähän eristettä, jos mitään, lattialautojen alla, joten eteisessäkin minulla on mattoja peräti kahdessa kerroksessa. Se on itse keksimäni remonttitapa...

Mattoloimesta on nyt tekeillä ruskan väreillä työstettävää kapeata mattoa, kun apueteisen tila on niin pieni, ettei sinne muu leveys ole sopiva. Sekin tila on omaa mattoaan odottanut koko omistusaikani eli vuodesta 1983, kuten vessakin. Ei ole tullut tehtyä näin kapoista lointa... Kuteena on yksi monenkirjava, yksi vihreä ja loput kolme ruskean sävyjä. Yhden heiton oranssiraita aina välillä.

Eteisessä on seinää lämmittämässä Irja Haapasen aikoinaan hankkima ryijy, Ullan perintöä Maurin jälkeen, ja se riippuu nyt siinä silmän alla, etteivät koit pääse tekemään tuhojaan.

Eilisellä reisulla Päijät-Hämeessä otettiinkin pois se munuaisen toimintaa helpottanut apulaite, stentti, joka pantiin heinäkuussa. Edeltävät tutkimukset näyttivät, että tilanne oli rauhoittunut keväisen tulehduksen jäljiltä. Tulossa on vielä kontrollitutkimus kevättalvella. Matka oli tällä kertaa myös ajamisen puolesta tosi helppo, kun en joutunut mihinkään jonoon Lahdessa. Eikä sitä ennustettua sadetta ollutkaan yöllä, jonka takia renkaat vaihdettiin....

Kuva on otettu 01 09 2014.

Köynnösten karsimista pitäisi kyllä vielä jatkaa, nimittäin talonseinustan villiviinit ovat päässeet jo räystään alustalle asti, ja sinnehän niiden ei kuulu mennä. Kun talon ikkunat vaihdettiin keväällä 2010, leikkasin silloin maaliskuun lopulla kaikki köynnökset ja pensaat talon ympäriltä maan tasalle, joten tuskinpa nytkään mitään lopullista katoamista tapahtuu. Katsotaan sitten taas keväällä. Aion säilyttää kuitenkin alppikärhön talven yli, kun linnut nukkuvat talviöinä siinä kuivuneiden lehtien seassa piilossa. Ehkäpä vain katkon alhaalta, ja kiskotaan sitten keväämmällä pois.