 |
| Pilvettömiä tunteja puolen viikon maissa! |
Napakka pakkaskausikin saatiin melko yllättäen, sillä käytiin jopa - 10 asteen vaiheilla parina päivänä. Pienemmät vesialueet saivat jääkannen, kun pakkasta riitti myös päivän tunneille. Kuinka mahtanee käydä marraskuussa, tavallisesti tulee melko lauhoja ja kosteita aikoja. Ensi lunta saatiin tällä paikkakunnalla muutamia mannaryynin mallisia kiteitä sinne tänne, etupäässä vuorenkilven lehdille. Kun lehdet putosivat viikko sitten hevoskastanjasta, pirttiin tulvehti niin paljon aurinkoa, että tuli hetkellisesti melkein liian valoisaa!
On päästy minun kannaltani kaikkein tylsimpään aikaan vuodesta, kun kellot siirretään taaksepäin tunnilla. Kiva iltapäivä jollekin pikku ulkotyölle häipyy tuskallisen aikaiseen alkavaan hämärään, usein mausteena vielä paksu pilvimassa. Aamuisin alkaa herätä jo ennen viittä, eikä oikein keksi kunnon tekemistä parille pimeälle aamutunnille, mutta kun ei nukutakaan. Kuulemma vain aamuvirkut kärsivät tästä vaivasta.
Talven aikaan tultaessa on muutamia hommia, kuten nyt aurausviittojen laitto, itse tein tätä jo tiistaina, mutta TVL:n kepitysväki liikkui meidän maantiellä tänään aamupäivästä. Pitää myös tarkistaa, että klapilaatikoita tulee siirrettyä autotallista hyvän kelin aikana, kun mentävänä on melko jyrkkää alamäkeä alaovelle. No sainkin sen puolen viikon maissa toimeksi, sammal oli kohmeessa ja siihen jäi oikein näyttäviä jälkiä taaperruksesta. Ja vielä tuli siivottua autotalliakin työn loputtua.
 |
| Talon nurkan viitta tarkoittaa, että suurella työllä kaivamani sadevesikaivo on siinä... |
 |
| Onkin ollut aikamoista sutinaa siitä lähtien, kun laitoin laudalle syötävää keskiviikkona. Varsinkin aamuisin on yhtä tiuhaa lentoliikennettä kuin Seutulassa konsanaan. Tänä aamuna kutsun oli kuullut suuri räkättirastasparvi, joka kiekui naapurin ja oman pihani isoissa kuusissa. |
 |
| Yläkerran ikkunasta kangaspuulta aukeaa nyt näin vähävärinen maisema, vain valkoisessa syreenissä on vihreys tallella, violettisyreenit ovat jo alkaneet pudotella. Kuva on torstailta eli pakkaspäivältä, tänään oli jo koko päivän yli nollan |
 |
| Sain mattotyöt tältä vuodelta (luulemma) päätökseen eilen illalla, kun loimi viimein loppui. Kaikkiaan sain näitä ruskan värisiä viisi pätkää metrin -puolitoista pitkiä, ja kun olen taipuvainen palapeleihin, niin neljä niistä saatiin sopimaan hellan ja tiskipöydän väliin. |
 |
| Ruokapöydän alla ollut vihreäsävyinen mattopari jouti tuulettumaan ja myöhemmin varastoon, kun ruskeus tahtoi viereensä samaa värimaailmaa. No näitä tämän värisiä olinkin tehnyt kaikkiaan seitsemän parin metrin pätkää, joten nyt on tupa jo valmiina joulun viettoon.. |
Tämän päivän ohjelma oli poikkeuksellinen, sillä kyläyhdistyksemme teki matkan Lappeenrannan kupeessa olevalle piskuiselle Lemille. Matka sujui pääasiassa kuutostietä, joka on tehty lähes viivasuoraksi Salpausselän harjukakun päälle. Maasto näytti kovin kuivalta, monin paikoin vain jäkäläkangasta pohjalla. Ehkä suurten tehtaiden tuotama hapan sadekin vuosikymmenien aikana on heikentänyt kasvien mahdollisuuksia ravinteiden saantiin. Jos mänty kasvaa hitaasti ja kituen, niin se on hyvää rakennusmateriaalia, sen näkee pohjoisen Suomen puista.
Lemin kirkolla Salpausselän eteensä patoamalla Haukijärvellä oli vielä aallokkoa, sen verran iso selkä, ettei ollut jäässä. Aurinkokin paistoin ohuen pilven takaa. Kohteemme oli Säräpirtti, oikeammin ravintola Kippurasarvi, jossa käytiin maistelemassa perinneruokakilpailun voittanutta uuniruokaa särää, jossa periaatteessa vain kaksi ruoka-ainetta, perunat ja lammas. Ei näkynyt edes sipulia. Suuressa puukaukalossa haudutettua ruokaa kypsennetään vähintään viisi tuntia.
Tuntui olevan kovin suosittu paikka tuolla "Macondossa", jossa meidän mielestä ei oikeastaan ollut juuri mitään muuta nähtävää. Ovi kävi tiuhaan, ja iso sali oli melko täysi, kun lähdimme kotimatkalle. Paluumatkalla nautimme viimeisestä valoisasta iltapäivästä klo 16-18, kun kellot ovat vielä tänään kesäajan puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti