Pääsiäisaamuna

Aamulenkit siirtyivät tänään kummasti tuntia myöhemmäksi, joten ilma oli ehtinyt muuttua pakkasyöstä +keliksi. No, eipä ollut lehtiäkään luettavaksi laatikossa, ehkäpä koirat eivät postijakajan äänien puuttuessa heränneet. Normaalisti ne tulevat aamulla pian postinjaon jälkeen vuoronperään tuijottamaan, joko saattaisin herätä. Muutaman tuijotuskierroksen jälkeen alkaa ääntely pienellä ja korkealla äänellä, kuin aamulaulu. Jos ei sekään tehoa, otetaan vuoroon kuono, joka tulee lepäämään sängynlaidalle, se siinä odottaa rapsutusta. Siinä rupeaa naurattamaan, kun ovat niin tosissaan, eikä aikainen ylösnousu ole niin vaativaa. Kun saavat minut jalkeille, unilämpimän paikan valtaa pian jompikumpi isommista koirista.

Aurinko paistoi jo silmän korkeudella, kun tassuttelimme yksi kerrallaan tuttua lampilenkkiä. Kyllä oli nuuhkittavaa jokaiselle, reisut kestivät ja kestivät, melkeinpä puolitoista tuntia. Oli aistittavaa myös minulle: Mikaelinlammen jääpeite vetää viimeisiään, suurin osa lammesta näyttää avovedeltä, mutta jää on kuitenkin piilossa kellumassa, ja vain ihan pohjoislaidassa on lokeille istumiseen kelpaavaa vakaata pintajäätä. Jos tälle päivälle ennustettu +20 toteutuu, niin jäästä on jäljellä enää muisto. Eilen täällä käytiin +15 asteen nurkilla. Saatiin sillä lailla tämä pitkä talvi haudatuksi. Tontilla on kyllä lumikasoja, mutta varmaan niistäkin parissa päivässä selvitään. Ainakin on ennustettu lähiviikoksi keskimääräistä lämpimämpää aikaa.

Lintujen määrä ja laatu ovat lisääntyneet viikon aikana merkittävästi: Punakylki- ja räkättirastaat ovat asettautuneet kuopimaan lehtikasoja ja tirskuttamaan omia laulujaan, ja lokkien määrä lähentelee lammella jo sataa. Kurkien ääniä on kuultu parina aamuna. Myös joitakin sorsalintuja jo lammella, mutta koosta päätellen ovat sinisorsia, eikä niitä lammelle tunnusomaisia haapanoita. Lammenreunaa kiertävän polun alta sulivat toissa päivänä routajäät, ja vedet pääsivät virtaamaan, joten polku on nyt lähes kuiva.

Istutin eilen pääsiäiseksi hankitut mininarsissit pihalaatikkoon, kun sen vanha multa oli senverran sulanut, että pääsi kauhalla kuopimaan istutuskoloa. Rairuohoja en vielä sinne vienyt, koska yökylmiä on edelleen luvassa.

Pääsiäistunnelmia a la dogs, Wilma ei tykkää kuvaamisesta, vaan luikkiin piiloon kameran nähtyään.

Pihatöissä saatiin kuluneen viikon aikana edistystä, kun lumet häipyivät ja pinta suli, niin että pihalaattojen alle tuli tehtyä salaoja johtamaan ylärinteeltä valuvat sulavedet talon ohitse. Kaiken päälle ohut hiekkakerros, ja koska nurmikko näyttää perustetun aikoinaan savimullalle, joka liettyy rospuuttoaikana aika hyvin, niin hiekkaa myös viereiselle nurmikko-osalle. Tallityömaalta oli tähteenä hyvin pihanmuotoiluun sopivaa hiekkaa, joka kevyesti kulki rinnettä alaspäin kärryillä. Koirilla on ollut hommana hiekan tiivistäminen tassuilla, hyvin on sitä vakanssia hoidettu! Nyt on vielä hommana saumata laattojen välejä tuomen juurella olevasta murskekasasta, sitä saa tehdä useaan kertaan, kun pitää kastella välillä että se tiivistyy. Hyvin näyttää kasteluvesi häipyvän, ojat toimivat loistavasti.

Salaojatyömaa melkein valmiina, eli kivimurskeen lisäys sauma-aineeksi meneillään, kuva on otettu 21.4.

Eilen päädyin lopettelemaan "katedraalin" eli hulppean autotallin rakennusporukoilta unohtuneita hommia eli muotoilemaan rakennuksen pohjaksi kaivetun kuopan seinämiä paremmin maastoon sopiviksi. Rautaharava on naisihmiselle loistava työväline, kun työ ei ole liian raskasta ja edistyy siinä pikkuhiljaa. Rakennustähteiden kasojen alle ja päälle laitetut pressut ovat jo osin saaneet kuivattelut osakseen, kun ensimmäisen jäämöykyt irtosivat alustastaan. No pyhäpäivien mentyä siinä on vielä askaretta, nyt saavat sulaa pari päivää lisää.

Loppuviikolla jatkan tontin haravointia, ison oman tonttini muistaen nämä neliöt tuntuvat lähinnä leikiltä. Tänään ihaillaan eilen avautuneita krookuksia koristevattupensaikossa! Hyvää pääsiäistä!