Pikkumusta saapui!

Selvyyden vuoksi on heti sanottava, että keskimmäinen koira, 10-vuotias Tiitu, rodultaan seropi eli Juankosken noutaja, on väriltään lähes musta, ja koirana yhtä käyttökelpoinen kuin ennenvanhaan arvioitiin asusta pikkumusta. Niinpä Anni keksi hänelle tämän loistavan pikkumusta-luonnehdinnan. Tiitusta olisi tullut hyvä kätilö, jos olisi saanut valita ammatin, niin avulias ja aina paikalla! Sitä piti käyttää myös toisinaan sen takia, kun hänellä on niin herkät korvat ja viksu mieli, että sana Tiitu kutsui heti lähelle, vaikka olisi ollut kuinka koiranunessa, kuorsaamassakin, ja muut paketoivat joululahja-luuta.

Mamman sängynlämmittäjä hoiti homman joka yö, ja iltapäivällä paistaa aurinko sängylle, joten se on silloinkin best!

Kun olen tuossa aitauksen ulkopuolella lumi-tai muissa puuhissa, koirat ulkoilevat aitauksen sisäpuolella, mutta ennen pitkää siirtyvät portin kohdalle kuikuilemaan, koska tulisin takaisin. Tiitun musta kuono mahtuu aidan reiästä hieman ja näkyy, vaikkei muuta huomaisikaan! Lopulta kun tulen lähelle, niin siinä ovatkin kaikki kolme katsomassa.

No, olin tämän pikkumustan kanssa tänään aamulenkillä, varottiin siinä mennessä ja tullessa piha-asfaltin pintaan yön aikana syntynyttä mustan jään kerrosta. Kotinurkkaa lähestyessä pilkisti kumma kyllä, jotain kuonon tapaista mustaa verkkoaidasta! Mutta sehän kävelee tuossa takanani, mitä se olisi? Ulkona kävi kyllä reipas viima, joka olisi voinut tuoda jostakin tumman tuliaisen, mutta lopulta ilmiö paljastui aidan silmällä istuvaksi mustarastaaksi. Ensimmäinen muuttolintu tälle tontille! Olisiko ollut talipalloja nokkimassa?

Vaihdoin koiraa ja otin Tellan kanssa lenkin lammelle toiselta suunnalta, siellä voi aina odottaa näkevänsä jotakin uutta, olihan torstaina jo tehty näköhavainto kahdesta joutsenesta lammella. Ei niitä siellä sen jälkeen ole ollut, mutta ääniä kyllä on päivittäin kuulunut, eivät siis kaukanakaan ole, ja eilen lenteli yksi tontin kohdalla illansuussa.

Ei nyt ollut joutsenia, mutta kolmen lokin partio riekkui keskemmällä lampea, olisivatko olleet naurulokkeja, kun ääni oli niin karmea. Vain tiira pystyy sellaiseen, mutta eivät nämä näyttäneet tiiroilta. Vaatimattomalta tuntui tuo kolme yksilöä. Ehkä tuolla kaupungin satamassa on enemmän.

Kyllä kevät siis hiljakseen etenee, mutta vielä on lumilla sulamista, hanki on ainakin 30 cm vahvuista ja upottavaa. Eilen sain irroitettua jääkökkäreet ajotieltä kaikki, mutta kun kaikkialla vielä on lunta, tulee sulamisvesiä, eikä piha pääse kuivumaan ainakaan viikkoon. Koirat käyvät kuin uimassa mentyään tienvarren sivulla aukeavalle lumipeitteelle. Ehkäpä Tellakin oppii ensi kesänä menemään Lammaskalliolla oikeasti uimaan, nyt on ainakin harjoiteltu!

Iltapäivällä odottelemme Saariselältä kotiutuvaa hiihtopartiojoukkoa, enemmän tai vähemmän flunssaisia osallistujia tiedossa, joten pitää laitella hyviä lounaita vastaanottamaan!