Tuulen viemää ja tuomaa

Hurrikaani Ophelian (kotoisemmin Pirkko-myrsky, pahimmoillaan Perämeren perukoilla) jäänteet pyyhkivät Suomen kolkkia aika lailla perjantain kuluessa. Täällä meillä tuuli oikein navakasti puuskittain, voima säälaitoksen ennusteessa oli 9 m/s. Vasta iltamyöhällä saatiin sateita, muuten päivä oli pääasiassa aurinkoväläyksiä täynnä, kun pilvet kiitivät taivaalla hurjaa vauhtia. Kelpasi siinä maa-artisokkaa nostaa, kun tuuli ravisteli ohimennessään juuripaakusta mullat. Päivä kului muuten ompelun merkeissä. Olin torstaina saanut idean kangaskasseista, sillä ensimmäinen valmistui oppituntiin mennessä. Kun varastoja penkoessa lisämateriaalia löytyi neljään, niin piti saatella ne saumurointiasteelle. Näin olisi "oikeita" hommia seuraavallakin oppitunnilla.

Toki ehdittiin Wilman kanssa tuulia ihailemaan metsälenkille. Hänellä oli hyvä päivä käpsötellä tietä pitkin ja päästiin samalla sienestämäänkin, nythän suppilovahveroita nousee koko ajan uusia. Vähän arvasin sen, ja olin ottanut kassin taskun pohjalle. Matkalla väisteltiin tuulenpuuskien puista lennättämiä oksia, ei mitään suurta.

Kunnon suppismetsästäjä ei mene korin kanssa metsään, ettei kukaan arvaisi! Metsässäkin katsotaan muualle, kun niitä löytyy, ja saalis kiireen vilkkaa maasta ylös, niin ettei maahan jää kasvupaikan paljastavaa perkuutähdekasaa. Tämä sieni on niin kotipaikkauskollinen, että vuosikausia niitä löytyy samoilta jalansijoilta.

Kalojakin tuli pyydyksiin, nimittäin keskiviikon keramiikkatunnilla lasittamani muikut olivat tulleet jo paistumasta ja saapuivat nyt illansuussa tuttavani Marjon ohimenokyydillä kotiovelle asti. Todellista kalaonnea! Edellisellä oven avauksella olivat tulleet viikonloppukyläilyyn myös Tiitu ja Tella, jotka heti ryhtyivät äänekkäästi ilmaisemaan olevansa talon todellisia supervahteja.

Onneksi sohvat matkustavat ehostamoon vasta sunnuntaina, joten ennakoimaani makuupaikkojen ongelmaa ei nyt synny. Saatiin viettää iltaa ja aamua piskien kanssa ihan rauhassa, Helenan matka jatkui nimittäin jo puoli tuntia saapumisen jälkeen koulutukseen puolen tunnin ajomatkan päähän Päijät-Hämeeseen. Sähkökatkoja ei kyllä ollut, mutta varoiksi laittelin tuikkukynttilöitä palamaan, ettei jäätäisi täyteen pimeyteen, jos katkos tulisi. KSS-energiaa toimittava yhtiö on jo useina vuosi kulkenut linjoja, ja ennakkoon poistanut virrankulkuun mahdollisesti vaikuttavia oksia, ja näin seuraukset ovat olleet kiitettävät, kun jo monena vuonna on saatu valoa ja muuta energiaa tasaisesti.

Tavoitteena oli saada myös savumuikkua! Loppusaalis punaisessa astiassa.