Talviaika koittaa kalenterissa

Tikkupuita tuli kymmenisen kärryllistä odottamaan pinoamista johonkin. Ehken kuitenkaan laita ihan halkopinoon kiinni, koska tikuissa on jo alkavaa lahoamista. Voimasaksilla tikkujen teko oksista sujuu!

 Eletään jo lokakuun loppua, kellojen kääntö talviajalle on ensi viikonvaihteen homma. Ilmat jatkavat samaa rataa edelleen, esimerkiksi viime yönä oli lähes +6 asteen lämmöt. Tänään iltapäivällä on +8 asteen pilvipouta, tuuletonta. Samaa on edelleen luvassa. Siispä olen tällä viikolla jatkanut keväistä ampiaisten ja muiden tähdellisempien töiden takia kesken jäänyttä risusavottahommaa. Ei se niitä maailman mukaviampia juttuja ollut, kun rangat olivat märkiä ja osin alkaneet jo lahotakin, mutta latvuskeko alkoi paistaa liian selvästi isonkiven vierellä lehtien pudottua. Työilmat ovat kuitenkin olleet loistavat! Ja aherrus tuotti tulosta, tänään sain rydön häivytetyksi! Ehkä ensi viikolla pääsen normaaleihin syystöihin, mm. tulppaanit ovat edelleen istuttamatta.

Kasan alta paljastui monikymmenpäiseksi versopensaaksi kehittynyt kaadetun raidan kanto, sille pitää miettiä jatkohoitoa. Pari kaadettua haapaa taas on tehnyt tähän arboretumin osaan kymmeniä piiskamaisia juurivesoja, parhaat yli puolentoista metrin, niissä riittää listimistä, sillä haapoja on jo tarpeeksi..

Viime viikonlopun kisuvieraiden takia olin ahkeroinut poppanaloimen kutomisessa, sainkin sen lopetettua ennen vierailua, etteivät sen loimet tuottaisi yllätyksiä vauhdikkaille vieraille. Nyt on sisäoloissa on itselle uusia houkutteita, laitoin ensimmäisen saaliloimen tukille maanantaina, ja eilen sain sen kudottavaan kuntoon. Muut kutomisen edellytykset eli kaikenlaatuiset kudelangat huomioon ottaen niisintä- ja sidosvalintani oli toimikas. Siinä kude menee aina kahden loimilangan yli, siirtyen seuraavalla kerroksella yhdellä langalla sivusuunnassa, joten pintaan tulee vinoviivoitusta. Yläkerrassa on hyvä askarrella, kun syksy on lauha. Työ tyssää, kun se on vain istumista, jos pakkaset alkavat paukkua.

Loimen leveys on kutakuinkin 1 metri. Väriraidat ovat ns. vuorolankaiset, koska omavärjättyjä lankoja yleensä on pieniä eriä.

Ompeluakin voisi harrastaa, sillä pari viikkoa sitten olleella opistotunnilla sain liudan kasseja siihen malliin, että niiden kantimien rustailun aika on käsillä. Siihen työvarastoon en olekaan ehtinyt syysloman aikana katsahtaakaan! No kunhan jouluksi valmistuisivat.  Alkuviikosta matkustivat vanhempieni 1930- luvulla Viipurista ostamat heikkokuntoiset tuolit jatkojalostukseen eli Pahalahden entisöintiin. Saapa nähdä, miten asia siellä etenee, kun joistakin tuoleista puuttuu kappaleita. Vinttiä siivotessa pari vuotta sitten sieltä löytyi nimittäin kaksi palasiksi mennyttä yksilöä. Osan palasista löysin eristepurun joukosta, ehkäpä sitä olisi pitänyt pöyhiä enemmän?

Kudontalankoja saaleihin...

Sisareni Marja vieraili eilen mukanaan kynttilöitä pyhäinpäivän hautausmaareisua varten. Ei oltu nähtykään kuin kesällä. Aika meni mukavasti keskustellessa. Pyhäinpäivä on tulossa viikon päästä. Wilma ei enää häntä muistanut, haukahteli ja pysyi sängyn alla eikä syönyt koko päivänä. Ruokailu viivästyi niin, että vasta klo 02 maissa yöllä heräsin siihen, että koira oli kupillaan, söi kipon tyhjäksi ja latki runsaasti vettä päälle. Ja sitten taas sängyn alle!

Perennatehtailun vaihe yksi: nautitaan vaasissa olevista komeamaksaruohoista. Vaiheessa kaksi jatketaan nauttimista näkymästä, vaikka vähän jo kulahtavatkin jonkun viikon päästä. Vaiheessa kolme veden alla olevien lehtiarpien ja tyvien kohtiin ilmaantuu pieniä parilehtisiä alkuja juurineen. Vaiheessa neljä ne istutetaan ulos multaan. Jos maa on sula, luulen olevan valmista joulukuun alkuun mennessä. Jos maa on roudassa eikä voi istuttaa, pannaan taimet ruukkuun, tai unohdetaan koko istutusjuttu ja katsotaan keväällä, mitä vaasissa on jäljellä. Molemmilla istutustavoilla olen saanut taimia.

Lähdin eilen illan hämärtyessä etsimään lyhdyn jalkaa varastoista. Lopputulos oli erilainen kuin luulin, löytyi hattukynttilän pidike ja kylmävarastossa odottaneet kaksi kurpitsaa. Siispä ei menty Wilman kanssa hautausmaalle, vaan aloin tehdä kurpitsapikkelsiä. Sellaista ei ole ennen minun kattilassani kiehunut. Ja kun lyhdyn jalka ei tänäänkään tullut vastaan, piti käydä Kausalassa Soikkelin kaupassa!