Tontilla tuulee!

Jos ei nyt juuri, niin jatkossa enemmänkin, sillä puita kaadettiin lähes pari kymmentä maanantaina. Asia oli toki summittaisesti ennakkoon tiedossa, mutta lopulta puhelinsoitto tuli vain puolta tuntia ennen, kun alkoi tapahtua. Onneksi lintujen pesintä ei ollut vielä alkanut, kun kylmiä on riittänyt, ja puissa oli vanhoja pesiä useampia. Ja hyvä, kun kaikki sujui samana päivänä, sillä tänään olisi ollut tylsää tehdä ulkotöitä, räntää ja vettä ripeksi nimittäin pitkälle iltapäivään asti. Muutama Elsan peruja oleva krookus tallautui ja tappiota tuli myös yhdestä katkenneesta likusterisyreenistä. Toivotaan, että se vielä versoo, kun vartta jäi puolisen metriä.

Tämäkin iso rakennusten välinen vaahtera on vain muisto enää, mutta siitä oikealle kasvaa viiden metrin päässä sekä metsälehmus että saarni, joten ilman puita piha ei jäänyt! Vaahterasta irtosi isoa oksaa talvella.

Aluksi sähköyhtiön linjanraivaaja kävi niistämässä sähkölinjojen läheisyydessä olevat latvukset, jotta puu ei kaatuessaan osuisi johtoihin. Sellaisen raivaajan saa tontilleen soittamalla sähköverkkoa hallinnoivaan yhtiöön ja pyytämällä. Tässä tapauksessa jono oli noin kuukauden pituinen. Raivaus oli jo ennestään nähtyä hommaa, siinä raivaaja ohjailee auton vierellä robottikouraa, joka kurkottaa auton lavalta pitkälle, katkaisee ja tuo oksan kerrallaan alas.
Jotta kouran lisääntynyt paino ei keikuttaisi autoa nurin, sille laitetaan tapahtuman ajaksi auton sivuilta ja edestä esiin tulevat tukijalat, ja silloin tilantarve on auton leveys + 4-5 m. Valmisteluineenkin homma käy nopsasti, ja tunnin päästä raivaaja jo sonnustautui jatkamaan seuraavassa kohteessa. Puiden rungot jäivät pystyyn tököttämään, 3-4 metrin mittaisina.

Harmihan se on toisaalta vaahteraa kaataa, kun niiden ruska on kaunista nähtävää. Juuri tällä hetkellä ne eivät kasvaneet linjan päällä, mutta montaakaan vuotta ei olisi mennyt, kun latvus olisi levinnyt. Toisaalta vaahtera on aika hauras kestämään yllättäviä tapahtumia, koin sen konkreettisesti silloin, kun kylämme yli puhalsi 1990-luvulla syöksyvirtaus, joka kaatoi satoja puita. Silloin yksi talon liepeen vaahteroista halkesi, ja toinen puoli kaatui taloa päin, toinen kriikunoiden päälle. Silloin muuten kriikunat kaadettiin edellisen kerran, kaikki maata myöten. Nyt jäi toinen rivi pystyyn koristeiksi. Kaatajapojat olivat sitä mieltä, että oli hyvä kaataa puut pienehköinä, sillä vaahteran puuaines tylsyttää helposti sahanterän.

Kun raivaustyö oli meneillään, laitoin viestiä noille oikeille puun kaatajilleni, sillä niin oli ennakkoon sovittu. He saivatkin ihme kyllä järjestymään niin, että tulivat jo samana iltapäivänä hoitamaan urakan loppuun. Käsiteltiin leikatut latvukset moottorisahalla ja traktorin apukouralla, ja ranka kerrallaan siirtyi lavalle menemään polttopuu"tehtaalle". Irroitettiin myös ne pystyyn jääneet rungonkappaleet samaan kuormaan.

Talvitammen kaatoon kului aikaa enemmän kuin kymmeneen kriikunaan ja tuomipihlajaan. Piti kiivetä pahimpaan katkenneiden oksien kohtaan, ja irrotella sieltä alas päin ankkuroituneita oksia. Katkaistiin myös latva, kun puu olisi kaatuessaan tuonut muuten naapurin nettipiuhan (entinen lankapuhelimen kaapeli) alas tullessaan. Puu ei saanut kaatua myöskään kaivonkopin päälle, eikä saanut itse pudota!

Puita pantiin nurin myös muualta, ensin liuta runkoja isotuomipihlajan puskasta ja talon läheltä liian suuriksi kasvaneita kriikunoita, niiden latvat olivat lumen jäljiltä kuin yhtä vyyhteä. Sitten kaadettiin omenapuu, koripaju ja lopuksi kovan onnen talvitammi, joka joulun tienoon kovilla räntäsateilla rusentui lähes joka oksaltaan. Omenapuuta ei pantu kuormaan, koska sen kuorijoita oli jo ilmoittautunut aiemmin jonoon. Se kaadettiin siksi, kun omenia ei enää tullut, ja paikka on tarpeen lehtikompostorin alueena. Jalavan rungollekin ilmaantui sorvausmateriaalin tarvitsija. Paju taas oli lytistynyt maata vasten koko latvukseltaan. Näiden toimien jälkeen arboretumissa voi taas kulkea suorana!

Latvusta on karsittu niin, että seuraavaksi on tulossa rungon sahaus. Kaatumista väärään suuntaan estetään työntämällä oikealta puolen olevasta isolta oksasta. Ja hyvin suunniteltu oli, puu meni tismalleen niin eli tänne polulle.

Nyt on edessä viikko innokasta risusavottaa, jotta parkkipaikan mahtava keko siirtyisi pois, sillä lähiaikoina on tulossa klapeja, eli nuo kuormaan pannut rangat ja rungot, sekä lisäostoa, jotta saman verran kuin viime keväänä olisi tuoreen polttopuun varastoa. Viikossa en toki kaikkia oksia saa käsitellyksi, käsittelypiste pitää siirtää muualle, jos ei kaikki valmistu. Tähän oksanraivaustalkoot eivät lopu, sillä hangen keskellä on vielä runsain määrin lumen rikkomia syreeneitä ja muita pensaita. Huh huh. Onneksi on koko toukokuu edessä!

Velivainajan tekemä "kuppi"tuoli on palannut kotiin ehostusreisulta, ja saakin jäädä toistaiseksi alakerran vierashuoneeseen. Se on nimittäin puuta ja kovin painava raahata rappuja yläkertaan. Toinen korjaamolle mennyt tuoli on vielä työn alla. Onnistuin hakemaan tämän eilen siinä välissä, kun odottelin puunkaatajia iltapäivälle. Ihmeen tilava on pikku Huyndai Getz, kun sen takapenkit kaataa!

Onneksi olin ahkerana sunnuntain, ja sain viikon saali-urakkaa tehtyä niin, että toinen punainen saali tuli valmiiksi, ja toistakin tein tänään, kun oli liian märkää olla ulkohommissa. Annoin saalille työnimeksi Puolukka, kun siltä alkoi tuntua, ja kudelangat riittävät toiseen samanlaiseen, sitä olen nyt tekemässä.