Päivät ovat kuluneet lähes eilispäivän kopioina, sillä puunkaadon jälkiseurauksia on vielä runsaasti tarjolla. Latvuksetkaan eivät vielä ole kokonaan korjattuja, tammi nimittäin odottaa. Kun sen alla ei ollut esiinpuskevia krookuksia ja tulppaaneita, nurkkaa on tullut väisteltyä. Selätettyäni kriikunoiden ja tuomipihlajien latvukset alkuviikolla oli aika siirtyä omenapuun ja pajun latvuksiin, kumpaankin kului pitkä aamupäivä.
Tuomipihlajasta ja pajusta saa oivallisia suoria tukikeppejä kesäköynnöksille, kuten ruusupavuille! Isommat rankapuut joutavat klapipinoille aluspuiksi. Allaolevassa kuvassa pajun uusi ilme, yläkuvassa vielä käsittelyä vailla oleva nuorten tuomipihlajien kasa.
Onneksi on tuo saaliloimi puissa, sillä sateilla siellä on voinut viettää aikaa, ja se on mitä mainioin tapa lepuuttaa risutöissä maitohapoille ajautuneita selkälihaksia! Tällä viikolla on työn alla ollut jälleen vaaleampia vihreänharmaita versioita, niistä toinen valmiina, toinen alettuna.
Kuvista näkee, että ruoho ei ole vielä alkanut kasvaa. Lintulaudan keppikin on vielä roudan kahleessa, ei se irronnut. Kaikki aurauskepit sen sijaan jo perjantaina nousivat talvivarastoon.
Sadekausi päättyi ainakin hetkeksi, josta syystä voi alkaa laulattaa risuhaketintakin jo perjantaina. Pääosa kriikunan ja tuomipihlajan viimeisistä latvoista muuttui hakkeeksi illan tunteina. Niistä tuli punaisenkeltaiseen vivahtavaa massaa, ja koko eilispäivän piha tuoksui makeahkolle kuivumisen tuloksena. Oli alkanut myös tuuli, joka on mitä mainioin mauste tulosten osalle.
Perjantai-illan kruunasi talvirenkaiden vaihtajaystävä Jari, joka laskeutui Lapista suoraan autoni kupeelle. Kellonympäriajo olisi kyllä minusta tehnyt aika "selvää kauraa" sohvan nurkkaan, mutta toista se on nuorempien!
Eilen olikin siitä syystä ryhdyttävä toimiin alapihalla olevan tikkukeon suhteen, koska seuraavalle hakkeelle tarvitaan kuivatuspressun paikka lisää. Siispä aloin raivata sitä niin, että pikku silppu omalle pressulleen ja pinoamiskelpoinen tavara talon seinustalle. Työ oli mitä pitkästyttävintä, koska se oli maahan asti kumartelua molemmissa päissä, keolla ja pinolla, joten piti keksiä selänoikaisun luonteisia oheistoimintoja sihen seuraksi, pyykinpesua, puutarhan pensaiden raivausta ym.
Hieman jäi vielä illalla jäljelle, sillä ehtookellojen aikaan klo 18 kirkolla pannaan hanskat hyllylle ja aletaan saunan lämmitystä. Muu pyykki tuli kuivana sisään, vain sukat jäivät jatkamaan ulkoilua.
Vapunpäivänä alkaa kansalaisopiston näyttelyjen viritys kylätalon tiloissa, joten suomalaisen työn juhlaa vietämme siis työn tuloksia ripustellen. Työt ovat esillä viikon, ja sitten vaihdamme tilalle keramiikka- ja muut ns. kovat materiaalit, nekin viikoksi, joten äitienpäivän iltaa vietetään näyttelyä purkaillen.
Ruusujen poisleikatut tähteet odottelevat tyyntä ilmaa nuotion virittämiseksi, lähin sopiva olisi tänä iltana tai huomenaamulla. Ne ovat sitkeitä ja lahoavat hitaasti, ja hakkeena tai tikkupuuna aivan liian tuskallisia. Ehkä tuon täytettävän ojan pohjaan saisi suviruusun rangat, se siirtäisi nuotionpidon tuonnemmaksi, sillä ruusutähdettä on tiedossa lisää runsaasti papulanruususta. Nuotioon kelpaavat myös norjanhanhikit, ne eivät sovellu tähän hakettimeen.
Klapikasan kohdalla tilanne ei ole lainkaan edistynyt, koska viikko oli pääosin märkää, ja ulkona odottavat viime vuotiset puut pitäisi siirtää sisälle ennen uusien latelemista pinoiksi. Ensi viikolla lienee niiden vuoro, koska nyt tuota toivottua kuivaa tuulta on tullut eikä ennusteissakaan ole tippoja ennen torstaita, tuolloin kyllä tulee Tella viikonloppuvierailulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti