Joulua päin mennään

Jo vuosia sitten huomasin, että kun vuosi kääntyy lähelle joulua, tulee aloitettua enemmän käsitöitä kuin ehtii tehdä! Nytkin on useampi sukka- ja yksi kinnaspari vireillä, ompeluksia ainakin 5 kohdetta, kun tuo fleecetakki-hulluus vielä pääsi yllättämään, eikä essujentekoperiodi ole lopussa. Syyskuussa kudottujen saalien pino kiltisti odottaa viimeistelyjään. Ja vielä mattojen kudonta ja näpräys savella.

Vuosien ajan olen myös pannut merkille, että jos käsityö ei valmistu alle 2 kuukaudessa, se ei valmistu koskaan. Siksipä minulla on varmaan hautaan asti kaappien pohjilla epämääräisiä, nuppineuloissaan olevia kangaspusseja tai keskeneräisiä neuleita, joita pyrin välttelemään.

Tässä ryhdistäytymistä, eli suoritin 25.10. loppuun 3 essun ompelut, jotka olivat jääneet viittä vaille. Vapautui peräti puolisensataa nuppineulaa, hukattavaksi uusiin piiloihin. Keskimmäinen kangas on Elsan jäämistöä, löytyi vintin laatikoita siivotessa, reunimmaiset ulkoilukankaan jämä löytölaatikosta Kausalan kangaskaupasta. Töiden armonaika 2 kk, alkoi jo uhkaavasti huveta, se olisi ollut loppuviikosta jo käsillä. Palakassissa ei ole nyt yhtään nuppineulaa!

1980-luvulla, kun olin muuttanut kaksioon ja säilytystilat olivat vähissä, kävin läpi alettujen kutomuksien pusseja, ja kun silloin oli "Tee peitto Äiti Teresalle"- buumi meneillään, ryhdyin hommiin, ja katselin sillä silmällä aloitettuja puseroita ja kaulahuiveja. Sopimaton osa purettiin kerälle takaisin, mutta neliömäiset ja suorakaidepalat otettiin hyödyksi. Niiden ympärille kudoin sen talven aikana pikku hiljaa edestakaisin-neuleella eri kokoisia neliöitä, Elsan perintölangatkin pääsivät näihin töihin. Kas kummaa, kun seuraava kevät koitti, olin saanut n. 1,5-metrisiä peittoja ihan useampiakin! Ja kassit hieman vähenivät. Tuo aika oli ennenkuin menin kangaspuukerhoon, senjälkeen langoille on ollut muunkinlaisia tekniikoita.

Vain yhdestä juuttuneesta ompelutyöstä olen tehnyt leikkaamalla matonkudetta. Ilmeisesti olen perusluonteeltani optimisti, kun luulen, että aloitetut työt sieltä kassin pohjalta vielä valmistuvat. Sellainen kangasmateriaalin säilöntä, jossa käytetään ilmat poistavaa pussia, että se vie vähemmän tilaa, ei sovi, jos on jäänyt yksikin nuppineula.

En muuten ymmärrä, kuinka tulisin toimeen ilman muovikasseja. Sellaiset ovat hyviä, joiden kantimet saa helpolla solmuun, niin että sisältö ei vieri, ja kestävät useita eri käyttöönottoja. Ja jos vielä ulkopinnassa on niin vaaleaa muovia, että sisällöstä kertova kirjoitus näkyy! On turha puhua kertakäyttökassista. Minulla ainakin on matonkudevarastoissa yli kahdenkymmenen vuoden takaisia kasseja, jotka hyvin vielä palvelevat. Aniharva on kylmässä vinttitilassakaan alkanut rappeutua. Lopuksi kassi joutuu roskiskassiksi, mutta ei kai koskaan pian, jos vain kantimet ovat kunnossa. Kassi on myös siitä hyvä, että siinä ei varastoida juurikaan tyhjää tilaa, kuten jos käyttäisi laatikoita tms. vakiomuotoisia tarvikkeita.

Asiasta toisen viereen: huomaat varmaan, että kuvassa on sukkahousuja? Tätä konstia ei Pirkkakaan tiedä, että sääriin voi panna väriainetta, esim. madder eli värimatara tai joku muu kuituihin helposti takertuva materiaali. Kun tällaiset jötkylät ensin keittelee saadakseen värilientä, ei tarvitse siivilöidä, eikä lankavärjäyksen jälkeen epätoivoisesti puhdistaa lankoja kokkareista. Lopputuloksena saadaan vielä "tilataidetta". Nämä sukkikset ovat tehneet värjäystyötään vuosi sitten, ja pakkasten alettua, kun liemet piti ottaa pois ulkona olevista astioista, saivat mennä maakiven päälle, johon jäivät sitten talveksi. Maamyyrät varmaan ihailivat, kun niiden metro-työmaa oli juuri siinä vieressä. Tämä sukkiskäyttö ei ole omaa keksintöä, vaan kuulin siitä, mistäs muualta kuin naapurista, tuosta innovaatioiden ehtymättömästä arkusta.

Savityökin taas onnistuu kotona! Löysin yllättäen keramiikkatyövälineiden laatikon, vaikken sitä juuri silloin etsinytkään, vaan etsin TV-pöytää, jonka olin siirtänyt vaatehuoneeseen pois jaloista, syksyn sukulaisvierailun siivouksia tehdessä. Onneksi vierailulla oli Emmi, jonka kanssa pohdimme, muuten vaan, käyttämättömiä huonekaluja. Luulenpa, että sinne TV-pöydän alatasolle, verhon taakse ei olisi aikoihin tullut kurkistettua! Täytyypä tarkistaa se alue vielä uudelleen, ehkäpä talvinilkkurin kadonnut pari on sekin hypännyt ujouksissaan sille kulmalle.

Yllä olevasta harrasteiden määrästä varmaan huomaa, että olen onnistunut rationalisoimaan loistavasti pois ruoanlaittoon tai siivoukseen käytettävän ajan! Kun ei ole kotieläimiä, enkä itsekään ole enää kirmailu-iässä, eivät matot mene kasaan eikä pöly lennä. Ja kun syöjiä ei ole yhtä enempää, niin kerta viikkoon valmistus hyvin riittää, ja senjälkeen suoritetaan kaivauksia pakastimessa tai käydään jääkaappia läpi eri hyllyiltä. Nyt kun ei ole kesä, on käytössä vain yksi jääkaappi, joten kaapin sisällöstä pysyy suhteellisen helposti ajan tasalla.

Shoppailu ei ole oikein harrasteeni, siihenkään ei siis juuri aikaa hupene. Olen onnistunut sitä aika lailla ulkoistamaan, kas kun naapurini tietää tarpeistani ja harrasteistani enemmän kuin luulenkaan. Ja hän ostoksilla ollessaan muistaa, että tuota siltä ehkä puuttuu. Mm.eilen tuli Haminasta 2 säkillistä sopivia matonkuteita, kuten vierestä näkyy vierassängyn vallanneina.
Näin loistavasta ehtoopuolen elämästä voi moni vain haaveilla!