Leikkuuta urakalla

Sade alkoi jo varhain eilen, ja sitä on jatkunut lähes koko päivän. Iltaan mennessä kuitenkin on pilviverho ohentunut niin, että kuu näkyy aika ajoin, vanhojen venäläisten maisemamaalarien kuvaamaan tapaan.

Kirjava ja tummansininen kude halkaisun kohteina

Mustan mattoloimen suunnittelu on edennyt niin, että saksi leikkaa ahkerasti. Havaitsin, että lähes kaikki aikomani kuteet ovat liian paksuja siihen kudontamalliin, jonka olen puihin saattanut, joten ei auta kuin ohentaa. Valmis trikookude on aika helppo kyllä siihen hommaan, senkuin vaan osoitat saksilla suurin piirtein keskikohtaa ja leikkaat. Onhan minulla sellainenkin erikoistyökalu kuin sähkösakset, mutta se ei oikein sovi, kun samalla kudetta pitää avata rullalta, joksi se kääriytyy, kun on trikoota. Silloin on vaara, että avaava sormi on liian lähellä sähkövehkeen teriä.
Toisaalta, aikaahan on, ja se on eläkeläisellä ehtymätön resurssi ja ilonaihe. Jos ei tänään ole valmista, niin ehkä muutaman päivän päästä!

Kuteiden halkaisu on tuttua puuhaa, joskus on leikattu syntyneet puoliskot vielä uudestaan halki, eli yhdestä suikaleesta neljäksi. Näin tein mm. silloin (viime vuosituhannen puolella!), kun kudoin koirankestäviä sängynpeittoja, ja poppanakude oli liian kallis ostaa niin suuriksi määriksi. Hyvinhän se halkaistu siinäkin työssä on kestänyt. Ainoa haittapuoli on, että parisängynpeite ei mahdu pesukoneeseen (ei kyllä mahtuisi popppanallakaan kudottu), joten pesu menee kesällä mattopyykkialtaille.
Joskus kuteen halkaisu on vain siitäkin kiinni, että toivotun väristä kudetta on liian vähän, ja ne ripaukset, joita just tiettyyn mattoon tarvitsen, tulevat siten autetuiksi.

Puolet päivästä kului fleece-aamutakin rakentelussa. Olin piirtänyt käsityölehdestä kaavat, ja oikoilin eilen iltamyöhällä kankaat pöydälle ja leikkelin. Tuli valkoinen takki, keltaisin terein ja vöin. Tänään sitten tein parin tunnin ajan apuompeleita kotona, jotta illan käsityötuntien saumurointi onnistuisi. No, muuten meni kaikki hyvin, paitsi että lähikatselun lasit jäivät pöydälle kotiin, joten ompelin käsivaralla! Takki on nyt lähes valmis. Elämä on kiinnostavaa!
Kun kylmät vuodenajat ovat käsillä, on mukava ajatella, että valmistunut takki lämmittää palelevaa vierastani, jolle minun huonelämpötilani on liian vähän.

Kun aina pitää olla jokin kiinnostava sukankudinkin vireillä, päädyin viime viikolla hankkimaan kerän pätkävärjättyä Sinisorsa-nimistä Seitsemän veljestä-lankaa. Siinä on mahtavan kaunis yhdistelmä ruskeita, sinisiä ja vihreitä kohtia, joten sen kanssa sopii mainiosti kutoa entisestä varastosta nutrianruskeaa Maijaa.