Tuulee

On ollut jo joitakin tuulisia päiviä, eikä tämäkään ole poikkeus. Mukamas lämmin ilma, +5 astetta, tunkee suoraan kaula-aukosta ja hytisyttää. Siksi tuumailen vielä ulkoaskareita. Kaipa sinne on mentävä, kaulahuivin kanssa.

Hevoskastanjan lehdet ovat tulleet lähes kokonaan alas. Katselin viimevuotista kuvaa 30 lokakuuta, tuossa yläpuolella nyt todisteena, se näyttää kesäisemmältä kuin tänään, pihasyreenin lehdet vihreämpiä ja lehtikuusetkin aivan keltaisina, neulasissaan ylös asti. Ja huom. Kirkossa ei ole huppua!

Muuten, krysanteemit eivät vielä olleetkaan paleltuneet, joten jäivät ruukkuihin pihalle toistaiseksi. No kukkia tuskin tulee lisää, mutta vihreäkin on syksyllä kaunista! Viime viikkoista lunta on aivan ripaus vielä jäljellä, mausteena värisinfonialle.
Niinpä kipittelin aamulla kangaspuille askartelemaan. Se on niin kiehtovaa! Päijänne-matto on rullalla, ja loimi katkaistuna. Uusia haasteita?


Vedinkin aaltotoimikasniisinnät pois töistä ja tein suoran niisinnän, sillä saa ainakin kolmea eri variaatiota helposti, eikä ehkä muuta nyt mattoon tarvitsekaan. Mielessäni on viime kesäinen raesidos, jolla tein Kesäniitty-, Mansikka- ja Aamukahvimatot niitä odottaviin koteihin. Niistä tuo kuva. Matot ovat ns. leveitä, ja laitoin niitä kaksinkerroin ja päällekkäin, jotta mahtuivat kuvaan sopivasti.
Nyt on edessä puiden alle pujottautuminen ja polkusten sitominen. Ei saa järin paljon paisua vyötäröltä, että sen mahtuu tekemään, kun nuo puut eivät kasva kokoa ja ikäkin jo verottaa notkeutta. Siinäpä päämäärä: onnistua sinne menemään ja tulemaan vielä poiskin!

Jatkoa illansuussa: rohkaistuin koko iltapäiväksi ulkohommiin! Huomenna pitäisi sataa, joten vaihtoehdot olivat vähissä. Tuli kärrättyä puita autotallista, laitettua aurausmerkit alatien varteen ja haravan avulla lehtisotaa vaahteranlehtien kanssa. Avokompostilla oli tilaa, niitä siis sinne, mutta ensin piti nostaa kohtalaisen runsas maa-artisokkasato talteen. Ovatkin aivan valkoisia pulmusia siellä vanhojen lehtien lomassa kasvaessaan! Ei kun vähän vettä ja suoraan kattilaan muuttumaan gourmet-keitoksi!

Tietenkin löytyi vielä kaksi koristekurpitsaakin, jo kaksi aiempaa korjuukertaa ovat olleet ehdottomasti viimeiset, ei siellä mitään enää voi olla, mutta annas olla, kun menen katsomaan jonkun päivän päästä, niin taas löytyy. Luultavasti tämä kerta on viimeinen, koska tyhjensin kurpitsain kasvatussäkit lehtien joukkoon.

Yllä on kuva kurpitsavalikoimista syyskuun puolivälissä: Tuota katseenvangitsijaa lukuunottamatta kaikki muut ovat koristekurpitsoita, ihan takimmainen on keramiikkatyö viime syksyltä.
Kuuman kesän jälkeen oli satanut aika roimasti, ja nuo pyöreät keltaiset halkesivat lähes kaikki, kun "nahka" ei enää venynyt kasvun tahtiin.