Pakkasjoulu kuin arktinen henkäys

Ensimmäiset jouluvieraat aatonaattona olivat koirulit emäntänsä kanssa. Silloin ja aattonakin oli vain niin paljon pakkasta, että koirien ulkoilutus oli kuin pikku pyrähdys pakkaseen. Vanhin koira Wilma sai kylmäkrampin toiseen takatassuun ja alkoi kulkea kolmella jalalla tai istua. Hänen ulkoilunsa meni sitten sylikoiran tapaan kotiin.

Äkkiä sisään!

Niin hurjat pakkaset, käytiin lähellä -30 asteen lukemia ja sitten vielä heittäysi lunta riputtamaan! Kovan tuulen kera, tietysti. Pyry alkoi joulupäivän vaihtuessa tapaniin, kesti tapanin jälkeiseen aamuun eli yhteen mittaan yli 30 tuntia. Eilen aamulla lunta oli jo niin paljon, että naapuri ulkoilutti lumikolaa tapaninajelujen asemasta, ja itse kaivoin sen verran parkkipaikan tienoita, että poislähtevät vieraat näkisivät, missä tie menee, jolle pitää peruuttaa, ojan sijasta. Tänään olen huvitellut lumitöissä oikein syrämen pohjasta. Hupeni helposti aamuhämärässä pari tuntia, osa jäi odottamaan toista hämärää. Linko-Teemukin tuli auttamaan ajoväylien ja parkkipaikan kohdalta.

Oli kyllä surku lähettää jouluvierailulta palaavia sukulaisia siihen tuiskuun: Mukaan kaivettiin varastosta liikenevät lumilapiot tai sen korvikkeet ja tarkistettiin taskulamppujen kunto, jos hyvinkin tulisi yllätyksiä matkaan. Hyvin kuitenkin pääsivät perille, mutta kaipa siellä kotonakin satanut lumi toi uusia ponnistuksia, ennenkuin oltiin kypsiä kellahtamaan sohvalle. Onneksi lähtivät jo hyvissä ajoin, täällä kun lumisade yltyi entistä sankemmaksi illan mittaan, ja eiliset lapiointijäljet olivat saaneet paksun peiton.

Kunhan irlanninkataja vielä muutaman vuoden kasvaa, siitä tulee joulupuu pihalla. Lumimassat kasvoivat tästä jouluaattona olleesta tilanteesta pihan lapiointien jälkeen niin, että katajasta näkyy enää puolet. Puut olivat lumituiskuun asti kauniissa huurteessa, mutta viima heitti kiteitä tuulen mukaan.

Jouluna vietettiin laatuaikaa jälkikasvun kanssa. Hyvä ettei tullut joulupukkia! Silloin kun lapsenlapset olivat vielä pieniä, sitäkin piti kestää. Minusta olisi paljon mukavampi, kun lahjat antaisi se, joka ne hankkii tai valmistaa, ja mukaan voisi sanoa, että tämän ja tämänkin päätin hankkia, koska olet minulle merkittävä, ihan ainutlaatuinen! Siitä olisi vanhanakin muistamista enemmän kuin jostain vieraasta pukista. Suomalaiset eivät yleensä sano tunteitaan suoraan, vaan käytetään tällaisia kiertoteitä. Minun lapsuudessani lahjoja oli vain joitakin, korkeintaan 2-3, ja ne olivat yleensä pehmeitä paketteja. Pukki ei esiintynyt ennen muuta lahjoittajana, vaan tutkijana, hänellä oli luuta sidottuna vyötäisille, ja siitähän olisi tempaistu risu kuritukseen, jos olisi jotenkin lipsahtanut, ettei oltu aina kilttejä. Oltiinkin koko lapsirivistö ihan kauhusta jäykkinä pukin tullessa. Jos piiskojen asemasta pukki vaati vaikkapa laulamaan, sen toki mieluummin teki. Muistaakseni kaikki joutuivat esittämään jonkin soolon, tukka märkänä saunan jäljeltä.

Tyttären auton kätköistä tuli esille LED- lamppuja käyttävä TV, molempien tyttärien yhteinen hanke, jonka paikka on sama kuin entisenkin. Sehän on minulle mieleen, kun kuluttaa vähän virtaa toimiessaan! Yksineläjä seurustelee kahvia juodessaan tai ruokailun aikana TV:stä löytyvien virtuaali-ihmisten kanssa. Kuvassa muuten aaton uutinen väestä, joiden joulumatkailu tyssäsi Pariisin kentälle. Milloin lunta liikaa, milloin puuttuu jäänestoaine. Maailmalla ihmettelevät, miten Suomessa kentät toimivat.

 Laatikkoruokia pitää valmistaa sen takia, kun niitä on helppo saada tarjoilukuntoon vain lämmittämällä. Tänä vuonna oli lisäksi kurpitsasalaattia "SM7", eli naapurini valmistamaa, Suomenmestaruuskisoissa sijalle 7 sijoittuneesta yli 300 kg:n köllikän siivusta. Se korvasi rosollin. Juuresten ja perunoiden kuoret pantiin tarjolle rusakkoa varten, kun se on kuopsuttanut jo kaikki talviopenkit aterioikseen. Joulupuuroa syötiinkin joulupäivänä, kun toisen polven jälkikasvu pääsi tulemaan vasta silloin.

Joulukuusi on minulla kuihtunut jo vuosi sitten visakoivusta sorvatuksi minituotteeksi. Pinta-ala ei salli suurempaa kuusta. Sitä ei tarvitse viedä uloskaan joulun mentyä, vaan puikautetaan laatikon kulmaan. Kun joulua viettää mukanamme myös kolme koiraa, voi olla vaara, että kuusi kaatuu, kun väistelemme toisiamme.

Joulupöytää koristavat kuusenoksien sijasta loistavat gerberat, joilla tuttavani ilahdutti! Toinen naapurini muisti itsetehdyillä konjakkiluumuilla, toinen pipareilla ja tortuilla. Elämä on yhtä luksusta! Niinhän siinä kävi, että joulutunnelmaa täydensivät vielä kesken olevat villasukat, mutta valmistuivat kuitenkin, kun viimeisiä paketteja tutkittiin.

 Koirien joululahja on porsaankorvien ohella tehostettu paijaus ja rapsuttelu, siihen ne eivät kyllästy. Wilma olisi voinut ilahtua myös valkohomejuustosta, mutta sitä ei oltu nyt hankittu. Kuvassa musta koira Tiitu ja punainen koira Tella ovat keksineet, että kyllähän heitä voi yhtaikaakin paijailla! Tella pitää lisäksi tassukontaktin, jotta paijaus jatkuisi keskeytyksettä. Tiitu luottaa ynähdyksen voimaan, jos käsi juuttuu liian kauaksi aikaa paikoilleen, mutta onneksi hän ymmärtää puhetta, jos totean, että nyt loppui!

On ollut vetisiäkin jouluja, eikä niin kovinkaan kauan aikaa sitten, vasta tammikuun lopulla tuli tuolloin sen verran pakkasia, että lumi rupesi pysymään maassa. Mutta nämä kaksi, viimevuotinen ja tämä ovat tuoneet railakkaan poikkeuksen moniin lauhoihin talviin. Kiinnostaa nyt odottaa, vieläkö meno yltyy ensi jouluna vielä hurjemmaksi vai palataanko ruotuun ja saadaan nyökytellä, että sitä se kasvihuoneilmiö teettää.

Nyt ei ole juuri viitsitty puhua siitä ilmiöstä. Päinvastoin, jossain eilisessä lehdissä selviteltiin, millaista on talvisaikaan kylmässä pohjois-Siperiassa ja ennustettiin, että sitä se tännekin tietää. Ei sentään ole uskallettu mainita mitään uusien jääkausien mahdollisuudesta. Kuitenkin jääkausia on ollut useampiakin täällä pohjoisessa, ja lämpimämmät ajat ovat lyhempikestoisia kuin kylmät.

Tämän päivän lehdet kertovat, että Suomenlahden jäätyminen on edistynyt reipasta tahtia, jo 1/3 on peittynyt. Kohta tarvitaan jäänmurtajia jo eteläiselläkin merialueella, jos pakkaskausi jatkuu. No Suomessa olemme tottuneet kylmiin talviin ja vetoisiin huoneisiin, sehän on vaan pirtsakka lisä pimeyden keskelle, ettei ihan talviuniksi äidy tämä elämä. Lumihangen kanssa kamppailu tuo lisää adrenaliinia, siinä sulaa joulusuklaatkin nopeammin! Vielä mahtuisi minun tontilleni parikymmentä senttiä lisääkin, sitten oltaisiin viimevuotisissa kinoskorkeuksissa. Luultavasti ne saadaan ennen uutta vuotta, kun on ennustettu paria lauhempaa päivää lähiaikoina.

Harmi, kun en muistanut tehdä jäälyhtyjä. Ne ovat tosi kauniita. Mutta kun vesiämpärien varasto on talvisaikaan Non-food-osaston takanurkassa, niin ei tule mieleen. Ehkä pitäisi se panna allakankulmaan muistettavien osastoon. Siitä on aikaa toistakymmentä vuotta, kun tulin joulunviettoon tänne mökille, ja naapurini oli urakoinut yhteisen tiemme varren täyteen loistavia jäälyhtyjä. Se oli parasta, mitä olin siihen asti nähnyt. Kiitos siitä vielä näin jälkikäteen uudelleen!