On päästy joulun aikaan, onneksi satoi runsaasti räntä-lunta aaton vastaisena yönä ja osin aattonakin, joten maat tulivat valkoisiksi. Sitä tuli runsas 15 cm, mutta kun iltapäiväsade oli vesitihkua, syntynyt peite aleni, nyt sitä on ehkä 5 cm. Ylläoleva kuva on tältä päivältä. Viime yöksi tullut pikkupakkanen jatkuu, ja päivä on melko selkeä, joten valoa on monikymmenkertaisesti verrattuna vaikkapa viime torstaihin, jolloin tein taivalta melko ruuhkaisella ajomatkalla Janakkalan hautausmaalle.
Jouluvalmistelujen aika oli perjantaina, pääasiassa se oli kynttilöiden hankintaa tähän surutaloon. Yllä olevan kuvan siniset tulivat kyllä joululahjana naapurista. Piti myös hieman järjestää makuuhuonetta, jotta koiran poismenon jäljet sai korjatuksi. Muistot ovat muuta kuin tabuja elinympäristössä. Koiran petipaikka sai jäädä, koska muutkin koirat ovat viihtyneet siinä nurkassa täällä käydessään. Ja kukaties Tiitu muuttanee tänne minun seurakseni jatkossa, saapa nähdä. Tyttärentytär on kokoamassa Wilma-albumia, joten aikaa tuli vietettyä myös My Pictures-digiarkistossa, josta etsin hänelle sopivia kuvia.
Eilen ilahduttivat monet lähiystävät käymällä joulutervehdyksiään, joten piti etsiä kaapista joululiina tunnelman tuojaksi. Lahjaksi saadut lämpimänväriset juomat saivat myös olla koristeina joulukahvilla, jossa oli tällä kertaa vain yksi joululeivonnainen, torttulevyille tehty omenanlohkopaistos. Kun oli aatto, oli muutamalla vielä käsityötkin mukanaan. Lumitöissä vierähti aikaa illansuussa, vieraiden lähdettyä, ja jälleen kynttilöiden sytyttämisellä. Hautausmaalla on tosi kaunista aattona, kun kynttiläntuojat sytyttävät sadat kynttilät haudoillensa. Tänä vuonna kirkon edustalla olevien väylien varretkin olivat kynttiläriveinä, sankarihaudalla seisoi vartiokaksikko.
Kaikkia aikomiani joululahjoja en saanut toimitetuksi eri syistä, mutta varmaan pian etsiytyvät kohteisiinsa. Tiistaina aion matkailla Tampereella, jonne ovat menossa entisöinti-Marjan kunnostamat vanhempieni vanhat viipurilaistuolit nuoremman tyttäreni kotiin. Yllä olevassa kuvassa niitä on näkyvillä kaksi valmistuneista kolmesta, kaksi taas on edelleen korjaamolla, odottamassa, josko löytyisi kadonneiden puuosien tilalle sopivia. Nämä tuolit olivat ns. salin kalustoa, siihen kuului tuolien lisäksi ajan saatossa kulunut ja hävinnyt iso pöytä sekä senkki, joka toimii minulla liinavaatekaappina. Luultavasti se aikoinaan oli ajateltu astiakaapiksi sen ajan tavan mukaan. Tuossa alakuvassa sen seurana on loppuentisöintiä odottava viipurilaismuisto, keittiöntuoli, jonka kadonneen jalan tilalle uuden teki puuseppä Päivi Pettersson. Luulisin, että tuolit olivat meillä aluksi maalaamattomia, tuo vihreä väri on tullut 1940-luvulla samalla kertaa, kun isäni sodasta kotiuduttuaan nikkaroi astiankuivatuskaapin vanerista tiskipöydän yläpuolelle, siitä tuli myös tuo sama vihreä, punaisin nupein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti