Valkoista loppuvuotta

Enpä arvannutkaan, että toissapäiväinen ajatukseni talven saapumisesta kävisi niin pian toteen! Itse asiassa lunta oli alkanut sataa jo edellisen bloggaukseni aikoihin, mutta en ollut huomannut, kun kirjoittaessa naama ei ole ikkunaa päin, ja ilta oli hämärtynyt muuten. Satoi sekä tiistaina että eilen, itsenäisyyspäivänä, ja Destian aura-autoilla oli asiaa maantielle. Nyt on tontilla muutaman sentin lumipeitto, kelpaa siinä pikkukielen nuoleskella! Wilmakin on niin virkistynyt valoisuuden lisääntymisestä, että tervehti pää koholla aamulla, tunti sitten! Päädyttiin ulkoillessa kokeilemaan villapaitaa, sillä mittarissa näkyi olleen -5 astetta pakkasta, ja hyvin näytti toimivan. Riisuttaessa selkä oli ihan lämmin loimen alla. Nyt näkyvät tontin muutkin kulkijat taas hyvin, pieniä kissantassujen jälkiä ja tietysti Siru-koiran, niillä tuntuu olevan vakiolenkkinsä aamuisin tästä talon nurkkien kautta.

Satanut lumi keräytyi myös muhkeisiin lumimarjaryppäisiin saaden ne entistä isommiksi ! Kohta on aika kaivaa kesto-joulutähdetkin kukkapenkkeihin, ne ovat sisällä jo näytillä alaoven tuntumassa, etten unohda.

Alkuviikon pari päivää sujuivat mukavasti vieraiden merkeissä, ja oli kovin kiinnostavaa kuulla eilistä keskustelua, kun niin monien tuttavien keskinäisiä sukulaisuussuhteita setvimme. Iäkkäitä kun ollaan, keskustelussa vilahtelivat niin nykyiset kuin 70 vuoden takaiset kylän asukkaatkin, kuin tuosta vaan, ja kaikilla meillähän oli tietysti aivan kirkkaat muistikuvat edesmenneiden kyläläisten edesottamuksista: Erityisesti noiden maankuulujen muikunkutujuhlien taustatietoja oli kiinnostava kuulla, ne olivat syntyneet yhdessäolon tyhjiöön 1970-luvulla, kun maamiesseuratoimintaan liittynyt tupailtakäytäntö oli hiipunut, eikä vielä oltu saatu kyläyhdistyksiä (1980-luvulta) käyntiin. Ei ollut enää koulun juhliakaan, kun koulu oli lopetettu 1960-luvulla. Siinä välissä kyllä vietettiin ahkerasti itsekunkin kyläläisen nimi- ja syntymäpäiviä yhteisinä kekkereinä.

Kuva on marraskuun 22 2007, ja jonkinlaista valkoista härmettä näyttää ripsuneen puutarhaan pakkasilman vallitessa.

Katselin muutaman viimeisen vuoden lumentulojen ajankohtia. Kun kamerani kuvat digimuodossa ovat vasta vuodesta 2007, ei kovin montaa vertailukohtaa ole kuva-arkistossa. En ollutkaan ottanut yhtään ulkokuvaa tuon ylläolevan marraskuun lisäksi ennen joulua 2007. Muistikirjani kertoo, että tavallisten sateiden lisäksi marraskuun 12 päivän maissa oli myös lumen ja rännän sekaisia sateita. Mutta tuona syksynä vietinkin aikaa melko paljon Mikkelissä, joten kuvat jäivät siksi saamatta. Itse asiassa muistikirjakin jäi ottamatta mukaan, olin kirjannut syksyisiä tapahtumia vasta tammikuun lopussa 2008. Kuitenkin melko leudoissa merkeissä mentiin.

Vuoden 2007 marraskuun hankkeita oli arboretumin edellinen puunkaato, syntyneet pölkyt menivät klapiasteelle seuraavana päivänä ahkeran vieraan hääriessä, joten voin Mikkelissä olla olla huoletta!

Vuosi 2009 oli pysyvän lumentulon suhteen tismalleen sama päivä kuin nytkin, 2008 taas aikaisempi, kuten viime vuosikin.

Kuva on otettu 25.11. 2008, silloin lunta oli tullut moneen otteeseen edellisinäkin päivinä, ja nämäkin kyllä tästä alenivat joulukuulle mennessä aika vähiin, ei kuitenkaan kokonaan.

Vuosi 2008 jäi mieleen monistakin syistä, kun silloin 05.12. nostin lipun puolitankoon muistamaan lasteni isän poismenoa. Lunta oli tullut jo parin viikon ajan aina tuolloin tällöin, sitten taas vähentyäkseen, mutta pysyväksi lumipeite-ajaksi se kuitenkin jäi 22.11. alkaen. Hautajaisia vietettiin Janakkalassa 20.12, kipakan pakkasen vallitessa.

Tämä kuva pyhäinpäivältä 2009 kuvaa hyvin senvuotisen syksyn tunnelmia. Väliin oli viileitäkin päiviä, mutta aika usein samaa pilvien katselua ja sadetta kuin tänäkin vuonna.

 

Vuonna 2009 vallitsivat jo tutuksi tulleet leudot syyssäät, ja lumikuvia tuli saatua vasta joulukuulla. Ylläoleva kuva on otettu samana päivänä kuin nytkin on eli 07.12. Kevyt valkoinen harso oli itsenäisyyspäivän yönä tullut maahan, autoni oli alapihan parkkipaikalla jättämässä sulanmaan todistetta alleen. Eipä olisi tuona päivänä arvannut, kuinka paljon tontille lunta tulisi mahtumaan talven aikana, kun aina satoi.

Viime vuonna 2010 päästiinkin nauttimaan talvisista tunnelmista aikaisin, lunta oli marraskuun 22 päivänä ihan palloiksi asti, kun odottelin sukulaisvieraita illan mittaan ja tein lumitöitä pihalla. Syksykelit eivät enää palanneet, lumenluontia piisasi kuntoiluksi asti kevääseen. Alakuva on muutamaa päivää myöhemmin, kun olin ehtinyt lumihommiin jo alapuutarhallekin. Maa ei kyllä ollut roudassa, ja lumi lähti vaivoin lapiosta.