Vuodesta enää tähteet jäljellä...

Jouluamarylliksen 4 kukkaa olivat avautuneet kaikki joulupäiväksi, joten sillä siis loistava ajoitus! Kuva on tiistaiaamulta eli 27.12, ennen Pirkanmaan reisuun lähtöä. Toisen vanan kehitys on siinä mallissa, että sen paras aika osunee ennen loppiaista.

Katselin aamulla ikkunasta päivän säätä vanhan tavan mukaan, ja mieleen juolahti, että joulun jälkeen yleensä aletaan katsella mahdollisia kevään signaaleja, vähäpätöisiäkin, jotta mieliala nousisi, kun kerran jo kevättä näyttää. On kuitenkin niin, että katsellaan vasta oikean talven mahdollista tulemista! Viimeinen saderintama tässä myrskyisessä (Tapani ja Hannu) syklonisarjassa sataa juuri viimeisiä rippeitään, ja satanut vesi on kuljettanut muistoiksi melkein kaiken aiemmin saadusta valkoisesta maanpeitosta.

Säätilastoista vastaava Ilmatieteen laitos on arvioinut, että helmikuuta lukuun ottamatta koko vuosi on ollut huomattavan lämmin, ja varsinkin loppuvuoden vastaavaa saa hakea, ei ainakaan 70 vuoteen sellaista. No ainakin vettä on riittänyt. Järvien pinnat ovat korkealla ja luulisi nyt pohjavesivarojenkin olevan hyvässä mallissa, kun koko syksyn on satanut "suoraan laariin", ei ole routaa, ja sade menee suoraan maanrakosiin. Omasta muistikirjastani löytyy aika läheltä vastaavanlaista aikaa, se oli vuoden 2007 lopulla alkamistaan pitkään harjoitellut talvikausi.

Nasun ja Ansan päikkärit: käsi kaulalla, tosin piti hieman liikuttaa tassua, kun salama räpsähti.

Vierailu Tampereella oli tosi lämmittävä, vaikka menomatkan tuuli moottoritiellä ravisti kevyttä autoani niin, että luuli koko ajan matkustavansa lentokoneessa, joka jossain säärintamassa. Kaksin käsin sai ratista pitää, ja pitkän alamäen kohdalla, kun metsän suoja päättyi ja tuli suurempi aukea, piti jopa hieman hiljentääkin. Päivällä on kyllä ihan kelpo aika matkailuun, olipa keli melkein mikä tahansa, kun tien reunan näkee aina, ja kadunristeykset jo kaukaa. Kotiin ajelin keskiviikkona. Myrskyjen kaatamia puita en paljonkaan nähnyt matkan varrella, tulo ja meno olivat eri reittiä, varmaan alle 15 juurakkoa tienvarren tuntumassa. KKS-Energia, joka meillä toimittaa sähkön talouksiin, on ollut kaukaa viisas ja jo vuosia sitten linjoja on raivattu niin, ettei myrskylle sopivia puita tai oksia ole tarjona. Yksityistonteillakin on käyty ja poistettu probleemaa ennakoivat rungot.

Kävin eilen ulkotöissä, kokeeksi poistamassa mustaherukkapensaan puutarhasta. Se oli syksyllä jääneestä urakasta, joka ei tullut valmiiksi vieläkään, joten jos seuraavakaan viileämpi jakso ei jää talveksi, niin herukkariviä riittää. Maa oli  roudaton, kun herukan alla oli heinikkoa. Vähän sottaistahan puuha on, kun maa on tosi märkää. En olisi ikimaailmassa kuvitellut, että joulukuun lopulla tehdään puutarhatöitä, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Nyt kun vielä viitsisi roudata pulkalla mursketta tonttiemme tien notkoon, jota parantelin aiemmin syksyllä, isot autot ovat peruuttaessaan saaneet siihen monttua lisää.

Tella raukeana päivänokosilla.

Leppeää se on Tiitunkin päiväsydän.

Eilen saapuivat kaivatut viikonloppuvieraat Tiitu ja Tella äiteineen. Tämä seutu onkin Tiitun ja uudenvuoden rakettien kannalta paras yhdistelmä, kun asutus on vähäistä. Kolminkertaisten ikkunoiden takia autojenkin äänet ovat nykyisin vaimeampia. Ja aina on mukava syli, jonne pääsee, sitähän harjoitellaan kesän ukonilmoilla, vaikka ovathan ne äänet tosi paljon kovempia. Tiitu kiipesi päivätorkuille minun vuoteelleni, se on hänelle tutuin vaihtoehto. Tiitun hengitys ei käy normaalisti, ja hän jaksaa vain pikku lenkkejä, ja sen jälkeen pitkää puuskutusta. No mennään hiljalleen, hänen tahdillaan.