tiistai 6. toukokuuta 2014

Toukokuun alkupäiviä

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet elämäni vaiherikkaimpia ja monipuolisimpia ikinä. Rakkaat sukulaiset olivat mukanani näissä oudoissa kuvioissa. Kiitos heille joka hetkestä! Sairaalareisun jälkeen nimittäin seurasikin sitten toinenkin, bakteeritulehduksesta johtuva, ja lähes viikon kestänyt sairastelu ja siitä toipuminen päättyi tippaletkujen irrottamiseen ja kotiuttamiseen vapun iltana.

"Hoitohenkilökunta", eli nuorin sisareni Valloista ja Pohjanmaalta matkustanut veli vaimoineen saivat keksiä toisenlaista ohjelmaa päiviensä täytteiksi, ja illat varattiin potilaan luo vierailuun Lahdessa. Sitä ennen oli jo ollut poikani vierailu amerikanvieraan tapaamiseksi, ja nuorempi tytär vielä kävi miehineen tervehtimässä kotiuduttuani toiselta reisulta. Onneksi on lintutorni, Urajärven nostalgia-ranta ja joitakin kauppoja, jonne pyörähtää saamaan vaihtelua. Helena oli pääsiäisenä käydessään ladannut pakkaseen ja jääkaappiin kiinnostavia ja helppoja ateria-vaihtoehtoja, hyviä jokainen. Raijan entinen luokkatoverikin kävi vierailulla.

Varsinkin puutarhan kohdalla olikin tapahtunut joka päivä jotain sutinaa, koska alue näyttää nyt paremmalta kuin koskaan minun jäljiltäni keväisin. Kokkoja ei tosin voinut polttaa, koska kuivat ja viileän tuuliset säät ovat edelleen olleen vallitsevia. Niinpä ongelmarisuille keksittiin muita ratkaisuja. Viileä ja kuiva maa on antanut kevätkukkijoiden varsille mataluutta ja vaaleutta. Kuvan scillarypäs on parkkipaikan tienoilta.

Raija ja Helsinkiin hakemaan tullut veljentytär Isa lähtökuopissaan, matkalaukut jo pakattuina autoon...
Sunnuntaina ja eilen alkoivat vieraiden kotiinlähtöjen ajat. Hieman jännitti, kun oli ennustettu lumisateita, mutta onneksi sateet jäivät niukoiksi vieraitteni ajomatkoilla. Sunnuntaiaamuna oli Pohjanmaan suuntaan menevän veljen auton katolla jännittävästi muutaman sentin yöllä tullut valkoinen kerros, mutta maa oli sula.

Aloinkin jo tottua siihen, että puhumalla tehtyä kanssakäymistä voi harrastaa... Itse en saanutkaan sitten mitään aikaiseksi, koska tyyny lähetti aika usein kutsuaan. Pääsin sentään jyvälle Legacy-sukutiedostojen lukemisohjelmasta, jonka Raija laittoi koneelle ennen toista sairaalareisua.
Tänään labrassa kuulin, että veriarvot olivat nyt päätyneet normaaliin tasoon, joten eiköhän se tästä.

1 kommentti:

  1. Pidetään peukkuja pikaiseen voimistumiseen! Rauhallisesti alkuun

    VastaaPoista