Kevättä vastaanottamaan

Mustanmerenruusut ovat nyt hehkeimmillään! Niiden taustana hennon punertavan vihreä maisema ulkona antaa mukavaa kontrastia. Tämä kuva saa ylimääräistä hohtoa eilisestä ilta-auringosta.

Lämpötilat eivät juuri ole vieläkään kohentuneet. Pohjakerroksen uunien lämmitystä on edelleen syytä jatkaa ainakin joka toinen päivä. Toki viime yönä ei ollut enää pakkasta, ja nyt, puolenpäivän maissa on +7. Luvatusta sateesta on saatu alas vain pihalaatalta bongatut kolme tippaa. Pilviä kyllä on ilmaantunut.

Mutta kun ennuste ei enää näytä pakkasta, sonnustauduin äsken aamureisulle Haavikon puutarhalle, josta Helenan kanssa tehdyllä pääsiäisreisulla jäivät mieleen mahtavat orvokkivalikoimat. Onhan äitienpäivä tulossa, ja hautausmaan penkki oli vielä laittamatta. Ne ihastelemani kauniin punaiset olivat olleet muillekin mieleen, joten valitsin valkoisia pikkukukkaisia, kun ne eivät vaadi niin paljon huolta, ja seuraksi kellertävän valkoisia krysanteemeja. Asetelmaa täydentämään kukkakaukaloiden välille menivät Raijan tuliaiset, siniset hortensian oksat.

Oman pihan tosi kulahtaneiden narsissien tilalle ostin myös valkoisia orvokkeja amppeleissaan, ja entiset amppelit menivät kivijaloilleen talon seinälle. Ne saivat huolehtiakseen parista valkoisesta orvokista ja vielä kukoistavista narsisseista, joka ruukku sitten myöhemmin korvautuu vaikkapa begonialla.

Suuret määrät palvelleita narsissin sipuleita kaivelin talon nurkalla kasvavan keijuangervon helmoihin, kun se oli kerrankin leikattu tarpeeksi alas, että pääsi juurelle. Aika pehmeältä maa tuntui kaivaa, liekö siinä myyrän kulkumaata, mutta laitoin sipulit kuitenkin.

Eilen oli hauska päivä, kun sain päätökseen vanhempieni viipurilaiskaluston kunnostukset. Viimeiset kaksi pikkutuolia tulivat nyt komeina odottelemaan autonperää matkatakseen aikanaan Tampereen suuntaan, jonne edellinenkin tuolipariskunta muutti jouluna 2011.

Terveydenhuolto tuntuu omalla kohdallani olevan tosi huolellista! Kun pari viikkoa sitten yllättänyt tulehdus oli saatu tiputuksella toipilaskuntoon, olen nyt saanut vielä aikataulun sekä munuaisten ultraääni- että varjoainekuvaukseen ennen lääkärin lopputarkastusta. Tosi hienoa kokea tällaista.

Sisäpuuhiakin on löytynyt sen verran, ettei ole aika käynyt pitkäksi. Tyhjensin jääkaapin vierellä olleet kolme laatikkoa, josta olivat palvelleet siinä Pois silmistä- tarpeita, ja tilalle tuli astiakaapeista pursuavia tavaroita. Laatikoiden entinen sisältö oli aika helppo lajitella, kun oli aikaa, ja panin ne väliaikaisesti sohvien istuimille, ettei tulisi oikaistua, ennenkuin homma olisi hoidettu....

Toukokuun alkupäiviä

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet elämäni vaiherikkaimpia ja monipuolisimpia ikinä. Rakkaat sukulaiset olivat mukanani näissä oudoissa kuvioissa. Kiitos heille joka hetkestä! Sairaalareisun jälkeen nimittäin seurasikin sitten toinenkin, bakteeritulehduksesta johtuva, ja lähes viikon kestänyt sairastelu ja siitä toipuminen päättyi tippaletkujen irrottamiseen ja kotiuttamiseen vapun iltana.

"Hoitohenkilökunta", eli nuorin sisareni Valloista ja Pohjanmaalta matkustanut veli vaimoineen saivat keksiä toisenlaista ohjelmaa päiviensä täytteiksi, ja illat varattiin potilaan luo vierailuun Lahdessa. Sitä ennen oli jo ollut poikani vierailu amerikanvieraan tapaamiseksi, ja nuorempi tytär vielä kävi miehineen tervehtimässä kotiuduttuani toiselta reisulta. Onneksi on lintutorni, Urajärven nostalgia-ranta ja joitakin kauppoja, jonne pyörähtää saamaan vaihtelua. Helena oli pääsiäisenä käydessään ladannut pakkaseen ja jääkaappiin kiinnostavia ja helppoja ateria-vaihtoehtoja, hyviä jokainen. Raijan entinen luokkatoverikin kävi vierailulla.

Varsinkin puutarhan kohdalla olikin tapahtunut joka päivä jotain sutinaa, koska alue näyttää nyt paremmalta kuin koskaan minun jäljiltäni keväisin. Kokkoja ei tosin voinut polttaa, koska kuivat ja viileän tuuliset säät ovat edelleen olleen vallitsevia. Niinpä ongelmarisuille keksittiin muita ratkaisuja. Viileä ja kuiva maa on antanut kevätkukkijoiden varsille mataluutta ja vaaleutta. Kuvan scillarypäs on parkkipaikan tienoilta.

Raija ja Helsinkiin hakemaan tullut veljentytär Isa lähtökuopissaan, matkalaukut jo pakattuina autoon...

Sunnuntaina ja eilen alkoivat vieraiden kotiinlähtöjen ajat. Hieman jännitti, kun oli ennustettu lumisateita, mutta onneksi sateet jäivät niukoiksi vieraitteni ajomatkoilla. Sunnuntaiaamuna oli Pohjanmaan suuntaan menevän veljen auton katolla jännittävästi muutaman sentin yöllä tullut valkoinen kerros, mutta maa oli sula.

Aloinkin jo tottua siihen, että puhumalla tehtyä kanssakäymistä voi harrastaa... Itse en saanutkaan sitten mitään aikaiseksi, koska tyyny lähetti aika usein kutsuaan. Pääsin sentään jyvälle Legacy-sukutiedostojen lukemisohjelmasta, jonka Raija laittoi koneelle ennen toista sairaalareisua.
Tänään labrassa kuulin, että veriarvot olivat nyt päätyneet normaaliin tasoon, joten eiköhän se tästä.

Kevätpuuhia

Koivulla on meneillään pitkien keltaisten norkkojen aika, sniff, sniff.

Eletään vielä viileän korkeapaineen aikaa. Toki päivälämpötilat kohoavat, mutta illaksi karu perustotuus taas paljastuu, kun mittarin lukema lähenee nollaa. Viime yönä oli käyty -4 asteessa. Kahdeksan aikaan aamulla ollaan nollassa, kun tätä postausta aloittelen, mutta maanpinta on vielä pakkasella. Kaikki kuvat ovat tänään n. 8.30.
Vasta vapun aattona on ennusteen mukaan odotettavissa pientä muutosta sadepilven muodossa.

Hakkeet ovat päässeet jo laatikkokuivauksen asteelle, mutta risukasat odottavat edelleen polttoa, kun on kulovaroitustila, ja käy sen verran tuuli, että ns. maalaisjärkikin varoittaa. Eipä tässä ole kiire, muitakin askareita löytyy... Toki kevätkukinta on jo alkanut: krookukset, scillat, kevättähdet , jopa imikkäkin ovat kasvaneet sen verran vartta, että ne näkee jo kaukaa.

Ihania vieraita on ollut seurana jatkuvasti. Ullan, Jarin ja kissojen melkein viikon kestänyt aika vaihtui viime viikonlopulla Tellaan ja Helenaan, ja pääsiäislahjaksi sain pariksi viikoksi vieraaksi rakkaan nuorimman siskoni valtameren takaa. Sellaista ei olisi voinut toivoakaan! Nyt kun hänen matkalaukkunsakin kaikkien kommervenkkien jälkeen eilen saatiin taloon, ollaan kotiutumisessa voiton puolella.

Forsythian tilanne autotallin kulmalta tänä aamuna:kukkanuput jo isoja, ehkä avautuvat päivän lämmittäessä lisää.

Raijan sormet tahtoivat puutarhatöihin jo seuraavana päivänä, vaikka aikaero matkan takia vielä piti hänen elämäänsä epätahdissa. Eihän yksi nukuttu yö voi mitenkään korvata itään lennettäessä poisjäänyttä yötä, joka jää välistä väistämättä. Onneksi vieraille on muutakin virikettä, kuten kävelyä Lammaskalliolle ja Verkkorantaan, jossa Kaijakalliolle pesinyt joutsenpari on tämän vuoden uutuus. Pyhälahdellahan niitä on ollut jo aiemminkin, ja toki edelleen.

Viime talven vähät lumet ovat olleet harmina varsinkin vuorenkilville, ei ole minään talvena ollut näin paljon lehtitappioita, ja osa lehdistä on myös suoraan syöty. Kuka sitä on tehnyt on jäänyt näkemättä, mutta eipä taida olla muita vaihtoehtoja kuin jänis tai myyrät. Vain lehtiruoti on jäänyt lintulaudan tienoon vuorenkilpiin.

Jari vaihtoi autoni talvirenkaat tänä vuonna, ja auto sai perusteellisen kevätpuunauksen muutenkin, kun Ulla otti imurin. Eipä tuo vuoden ikäinen apulainen ennen imuria ollut nähnytkään. Nyt on kuin ajaisi uudella autolla!

Talvikamppeiden siirtäminen varastoon on kuitenkin nyt tehtävä, eilen pesin villahuivit, pipot ja hanskat. Viikonvaihteessa ollut Helena teki parasta kevätsiivoa yläkerran kaapissa, jonne talvivaatteet olivat menossa eikä mitään olisi mahtunut. Muutamasta pukupussista tehtiin UFF-kääröjä, kun katsottiin, mitä sinne olikaan vuosien varrella mahdettu viedä. Enpä enää montaa vaatetta muistanut olleen olemassakaan, kerran, kaksi pidettyjä.... Kenkäkassejakin tuli kaksi, ja kaikki matkasivat Helenan autossa keruukontteihin.

Ensi viikolla saamme seuraksemme lisää "hoitohenkilökuntaa", kun veli tulee vaimonsa kanssa, ja saamme vapuksi myös muita vieraita
.

Aiemmin kevättalvella kudotut saalit on saatu viimeisteltyä, mutta yksi sinisävyinen loimenosa on vielä kutomatta. Sillä ei ole nyt kiire. Eilen hain kotiin syksyä odottamaan myös puolivalmiit keramiikkatyöt, joiden lasituksia saan nyt mietiskellä rauhassa.

Pääsiäinen tuossa tuokiossa

Nostin viikko sitten amppeleihin aikaa sitten hankitut narsissit ja Ulla laittoi sitten kahdelle muullekin ruukun alapinnalle, että edes jotain keväistä olisi.

Mutta itämaantietäjät Caspar, Melchior ja Balthasar eivät vieläkään olleet viitsineet kääntyä paluumatkalle Tatun kirjoituspöydän kulmalta, vaan olivat siirtyneet sievään suljettuun seurusteluryhmään ison pöydän katveikkokulmaan. Mikäs siinä olikaan jutellessa erikoiseksi kääntyneen talven omalaatuisista päivistä. Päivät olivat kuluneet ihan vanhoille papoille sopivasti.

Tänä aamuna viiden aikaan tuli hieman eloa tähänkin trioon, sillä ocicattien aamuralli teki uuden valtauksen pöydän takareunaa pitkin. Siinä pääsi koko äijäporukka hippaan mukaan, ja piankos herättiin kivaan kolinaan, kun ensin kupsahti Melchior ja sen jälkeen muutkin nokilleen.

Noin vanhat eivät päässeet auttelematta pystyyn, joten piti hieman avustella, ja kissakansa siirtyi hiljakseen taka-alalle, eihän sitä nyt tuommoisesta olisi tarvinnut ottaa nokkiinsa.

Tässä katoaa tänään kello kuusi juuri loput Ullan aamupuurosta parempiin suihin. Vain Ansa ei osallistu noin tavanomaisen ruoan syöntiin.

Arvaattekin, että kisut ovat tulleet viihdyttämään mummelia! Parasta, mitä tähän hätään nyt voisi keksiä, kun ilmat ovat edelleen olleet sitä samaa ja vain satunnaisia kevään merkkejä nähtävillä. Tein sairaalareisun viime viikolla ja nyt olla tökötellään toipilaana kotona, herroiksi. Toipuminen on jo edistynyt tähystelyreikien kutitusvaiheeseen, eiköhän se tästä... Ulla keksii uusia kiinnostavia ja kunnollisia vaihtoehtoja jääkaappini uumenista löytyviin purkinloppuihin, pakastimen lohkoperunapussi-vaihtoehtoon ei ole menty kertaakaan.

Nasu ja villatakki-matrassi...

Aamuvehtailun jälkeen kelpasivat kunnon nokkaunet! Pojat isossa sohvassa, minä pikkusohvassa ja Nasu tuolilla. Muut menivät Ullan sänkyyn...

Varsinkin nuorimmainen Gubbe on vilkas, ja sillä oli ollut juuri tuloa ennen kotona tyttöystävä, josta syystä sen hajut eivät miellyttäneet muuta omaa naiskatrasta ja meni ihan pari päivää, ennenkuin tuli parempi sopu. Leo taas on ihanan lempeä ja kaikkien suosiossa, kun sen viereen mahtuu torkuille useampiakin. Tyttökissat ovat tosi paljon pienempiä kuin kollit tässä rodussa.

Tien pintaa paikkailtiin melkein pimeään asti, ja aidanvieressä ollut kivikekokin lopulta nousi kuormaan.

Eilen käytiin ostosreisu Kausalaan illansuussa, ja juuri kotipihaan palatessa jälkeemme tulikin ajotien tukkeeksi iso kuljetusrekka, joka ryhtyi siinä iltapuhteiksi kunnostamaan kaapelinteon jäljiltä hieman kesken jäänyttä urakkaa. Kun hämärän saapuessa sitten menin katsastelemaan jälkiä, menikin aika rastaiden kuunteluun, kun laulua oli niin paljon esitettävänä. Sain hieman korviketta puutteeseen, kun kirkossa oli ollut sunnuntai-iltana Matteuspassio, jonne en jaksanut mennä. Ylläolevat kuvat ovat otettu äsken, kun taas on valoisaa.

Kevään tila Forsythian juurelta autotallin edustalla: muutama scillan lehti ja esikkojen alkuja...

On odotettavissa oikein keväisiä aikoja, kun pakkasöitä tulee olemaan selvästi vähemmän ensi viikolla (ehkei yhtään?), ja päivien ennustetaan käyvän jopa 15 asteessa. Kun kokeilin illalla aurausviittojen keruuta, niin vain yksi tuli saaliiksi. Ehkä sitten ensi viikolla...

Viikonvaihde olikin yhtä juhlaa, sillä 11 04 oli ollut 54-vuotishääpäivä, ja lahjaksi siis edellispäivänä operoimalla korjattua pitkää ikää. Kotiin tultua oli 13 04 Helenan 53-vuotisjuhlat, joten lahjaksi siis äiti vähän pidemmäksi aikaa! Tella hoiti arvokkaasti takapenkkiläisen kotiinkuljetuksen ja pusuttelut.

Samat kelit jatkuvat?

Aloituskuvaksi Urajärven uimarannan jäätyneet vedet, eilispäivän näkymänä.

Katselin edellistä postausta noin kolmen viikon takaa, eivätkä ilmat juuri ole siitä muuksi kääntyneet. Yöpakkasia koetaan, ja päivällä lämpö kipuaa hieman plussalle. Tuulet puhaltelevat kylmältä suunnalta. Parina viime päivänä on käyty +4 asteessa keskipäivän aikaan, ja satunnaisina voittoina aiempina päivinä lähelle kymmentäkin, mutta näyttääpä seuraavan 10 päivän sääjakso olevan edelleen sitä samaa.

Ulkomaailman valon määrä on kyllä paljon lisääntynyt! Onhan kevätpäivän tasauskin sattunut jo pari viikkoa sitten. Tella kävi jättämässä niihin aikoihin pienet karvamuistot vierashuoneen uusille patjoille.

Muuttolintujen etujoukkoja on kuitenkin saapunut, kuten peippokoiraita ja rastaita, auringonkukan siemeniä tutkimaan. Kuulin veljeltä eilen, että Merenkurkun rannikolla oli jo havaittu tuhansien hanhien laumoja matkallaan.

Kävin ostamassa vajaat viikko sitten tarjouksesta pihalle pantavaksi narsissiruukkuja, mutta niin vain ne ovat juuttuneet sisätilojen puolelle toistaiseksi, kun amppeliruukkujen talvinen sisältö ei ole vielä irronnut pois nostettavaksi.

Kudelankavarastojen pitää olla leveillään, jotta niiden eri laatuja muistaa olevan olemassa. Enkä näitä vieläkään saa loppumaan...

Lankakätköjä purkaessa löytyi ties kuinka vanha nami-aarrekin, Carmolis. Ja kenenkähän jäljiltä? En ainakaan itse muista tuollaisia ostaneeni...

Niinpä kevätaskare, saaliloimien työstäminen on ollut pääasiallisena hommana, ja olen jo edennyt toiseenkin loimeen, kun ensimmäinen ruskeapohjainen tuli valmiiksi viime viikolla. Nyt on menossa sinisävyisiä töitä, kun loimeen sellaisia löytyi. Niitä on tulossa yhteensä neljä, ensimmäisestä tuli Islannin matkan muistoja parin vuoden takaa.

Saalien teko on tosi palkitsevaa puuhaa! Näennäisesti aika toivottoman näköisistä lankanyssäköistä putkahtaa ihan viihtyisiä töitä, vaikka siitä kutoessa itse koko ajan epäilee, että tuleeko sutta vai sekundaa...

Jotta työ yläkerrassa luontuisi, sinne pitää kuitenkin saada siedettävä lämpötila lämmittämällä pohjakerroksen uuneja, joten jo aikaisin aamulla on siis kipiteltävä muutaman kerran siellä puita lisäämässä. Mikäli sattuu vähemmän pilviä, iltapäivän aurinko kyllä huolehtii loppulämpimästä, ja piipputiiletkin huokuvat lämmintä. Kutomapäivät ovat pitkiä, kun alkaa lämmittää, ei sitten kannata jättää saatua tulosta käyttämättä.

Piikittömien risujen haketuksella tulee taas sopivaa leivinuunin ruokaa, kun se kevättuulilla kuivuu. Tiistaina jo olinkin mennä hommiin, mutta alkoi sadella lunta, kuten muuten eilenkin. Kuva on viime lauantailta, kun oli kevään paras pyykkipäivä.

Uusin hankinta on tämä oranssityvinen koristus, oksasaha, jonka terän pituutta voi säätää. Se on hyvä, jos sahaa ihan maan rajassa. Kuvassa ovat myös tosi mainiot Raijan hankkimat työkäsineet, josta ruusunpiikit eivät juuri mene läpi! 

No hieman olen ehtinyt pihamaallekin risusavottaan, mutta haketuskone vielä kaivaa lähtökuoppiaan, kun tuntuu, ettei oikein tarkenisi seisoskella pihalla tuulessa. Ostin Agrimarketin tytöltä aika hyväntuntuisen oksasahan, joka on ennen muuta terävä, ja isompien tynkien sahaus tuntui käyvän näppärästi.

Kesäpäivät tulevat kuitenkin lähemmäksi. Muistutksen siitä sain pari viikkoa sitten, kun musiikkijuhlien Reijo soitteli, ja varmisteli kesäkuun majoitustiloja taiteilijoille.....

Varhaiskevättä vielä tänään

On ennustettu, että huomenissa palataan lumiajan maaliskuulle. Voi olla, että tulee oikein kunnon valkoinen täkki peittelemään jo pitkälti toista kuukautta vallinneen ruskeuden. Eilen katolle kivunnut nuohooja totesi, että näin ihanaa reisua tämän talon katolle hän ei muista, kun missään kohtaa ei ollut lunta eikä siis tarvinnut ajatella liukastumisvaihtoehtoa.

Näkymä on seurakuntatalon mäeltä Pappilanlahdelle.

Kiertelin sunnuntain kunniaksi kylällä katselemassa, josko huomaisin sulassa uiskentelevia joutsenia Kymellä, mutta ei osunut näkyville. Kuulin, että niitä on, mutta uiskentelivat varmaan vanhan lossipaikan virtauksen kohdalla. Pappilanlahti on vielä niin paksussa jäässä, että kylän pilkkijöiden kisatkin oli saatu tehdyksi hiljattain siinä. Samalla tarkistelin valokuidun kaapelin jättämää jälkeä Kesäkahvilan tontin reunalla, siinä pohjoisesta suunnasta tuleva linja kohtaa Pilkanmaan linjan. Tällä hetkellä kaivajat etenevät muualla.

Päädyin lajittelemaan lankavarastoja sunnuntain käppäilyn jälkeen, koska alkoi olla tietoja, että viikko olisi vielä lämpimämpiä aikoja. Tarkoitus oli tehdä saaliloimia varastoon kevään pirttiaskareiden eineeksi, ja niinpä suorinkin maanantaina tekemään luomapuun pyörittelyä autotalliin. Syksyllä saadusta lankaerästä jäi niin paljon tähteitä, että niistä tuli vielä toinenkin lyhyehkö loimi. Sinisävyisten lankakassien sisältöä tarkastelen nyt, ehkä sen saan vielä aikaiseksi tänään.

Kuitenkin piti ensin hoitaa muita hommia, sillä autotallin pinojen suuret kolot ja pullistelu huolettivat. Niinpä alkuviikolla, tarkemmin sanottuna tiistaina olikin keväthommaa meneillään tontilla, kun sain ensi vuoden polttopuutäydennykset keoksi autotallin eteen ja sorakuorman syksyisiä askareita varten parkkipaikan jatkeelle.

Ennen puukuorman tuloa piti autotallia tyhjentää, kesäkalusteet saivat siirtyä viitteellisiin paikkoihinsa ja jätelaatikkoonkin tuli taas uutta ainetta. Vanhat risat rännisaavit saivat kyllä palvella ensin yhden keikan, sillä keräsin niihin lastuaineksen klapien joukosta.

Mutta nyt on tallinedus jo taas entisensä, sain eilen hieman ennen nuohoojan tuloa paikat takaisin järjestykseen. Ihme kyllä, autotallissa on nyt vähemmän pinoja kuin ennen puuvaraston täydennystä...

Jotteivät realiteetit ihan unohtuisi, niin mukana joitain kuvia lähihistoriasta:

Kuva on otettu viime vuonna, 26 03 2013

Tällaiset näkymät 11 03 2012

Wilmalla oli paljon urakkaa lumensyönnille, kuva maaliskuun lopulta 2011.

 Kylmää on piisannut sensijaan maapallon toisella puolella. Eilen näin sisareni kommentin, että siellä on ollut vuosisadan kylmintä viimeisellä vuodenpuoliskolla. Heillä ja meillä onkin nyt ollut samat mittarilukemat, vaikka normaalisti siellä ollaan leveyspiirien takia vähintään parisen kuukautta edellä.

Viikonlopuksi odottelen lumipilven seasta suvun nuorinta äitiä Emmiä perheineen kyläilemään. Toivottavasti matka sujuu hyvin eikä kesärenkailla liikkujia ole tiellä. Tuulee jo kovasti tänään, eilinen +10 astetta on tipahtanut neljään.

Kevättä kohti mennään

Parhaat onnittelut tänään kaikille naistenpäivää viettäneille! Juhlan kunniaksi valkoinen joulukaktus on tuottanut muutamia kukkia. Ne ovat alkuun hieman vaaleanpunaisia, mutta tulevat valkeammiksi ikääntyessään. Toivottavasti joskus ruvetaan viettämään myös miestenpäivää, tasa-arvo se olla pitää.

Vielä aamulla satoi reippaasti, mutta puoleen päivään tullessa pilvet alkoivat rakoilla, ja klo 13 aikaan jo näkyi sinistä taivasta. Kovaa kyytiä porhaltavia pilviä kyllä on riittänyt senkin jälkeen!

Hädintuskin on selvitty laskiaisesta, sehän oli tämän viikon tiistaina, seuraava päivä oli paastonajan alkava tuhkakeskiviikko. Kevätpäivän tasauskin pukkaa kohta ohjelmaan. Ei se nyt ihan heti ole, mutta puolentoista viikon päässä. Pian onkin sitten maaliskuu kulunut loppuun... Päivän pituus on jo yli 11 tuntia. Aurinko nousee ennen seitsemää ja laskee noin kuuden aikaan. Samoihin aikoihin tasauksen kanssa voidaan juhlia myös Minna Canthia, se on 19.03.

Laskiaisvieraitakin saatiin, kun Ulla ja Jari pyörähtivät viikko sitten flunssiensa välissä kissakyydin ohella täällä. Oli oikein ihanaa, kun taas nähtiin, mutta toisaalta suretti tulijoiden takia, kun hengitysteiden terveys ei ollut ihan ykköstä. Olisi ollut parasta vain kääntää kylkeä kotona...

Keskimäärin kolme tiaista pyörittelee talipalloja...

Muuttolintuja ei taida meidän kylällä vielä olla montaa, kun päivät ovat olleet aika pilvisiä ja ilma noin nollan pinnassa. Varisten ja naakkojen ilmaliikenne on kyllä vilkastunut. Lintulaudalla on näkynyt vain sini- ja talitiaisia ja pikkuvarpusia. Harvinaisena ilmiönä oli tänään aurinkoista, sitä on luvassa huomennakin.

Kevään näköistä on ollut jo pitkään, kun päivä on noin yli yhdentoista tunnin pituinen. Tähän aikaan vuorokausi pitenee reilulla puolella tunnilla viikossa, sillä tasausaikoina piteneminen tai lyheneminen on nopeampaa kuin seisauksien aikoihin. Se johtuu siitä, että maapallon kulku radallaan on hieman hitaampaa silloin, kun se on ratasoikion ääripäissä. Varsinkin se on hidasta silloin, kun eletään meidän kesän aikaa. Onneksi talvipuoli menee nopeammin! Eteläisellä kylmällä vyöhykkeellä se ei murehduta niin montaa taivaalle tuijottajaa, kun alue on pääosiltaan asumatonta ja vielä merta.

Kevättalven tärkein tapahtuma on nuohoojan tulo, se sattuu meidän kylällä helmi-maaliskuun taitteessa, ja tänä vuonna tuo "juhla" on ensi viikolla. Siispä pitää poistaa talven varaksi ladotut mattoeristeet alaoven edestä jo hyllylle, jotta kulku käy vaivattomasti.
Tänä vuonna ei tarvitse mennä lumilapion kanssa katolle, kuten joskus on ollut pakko. Ei ole lunta pation syksyllä ladotuilla laatoillakaan juuri yhtään, hieman nurmikolla sentään. Naapurin Zorro-kissa päätti ehtiä kylään ennen kuin se toinen "mustatakki" ja kävi esittämässä mieltymyksensä tontin polkuihin jo torstaina.

Kevään merkeissä täytyy tietysti järjestellä kaappeja ja nurkkia muutenkin. Liiteri-autotalli-akselilla on aina puun pinnasta irtoavaa jäkälää ja muuta sälää, joten koska tahansa saa rikkalapiollisen syttymassaa hankituksi. Saman tien kyyditsin pohjakerroksen klapivaraston kolot täydeksi, se on tärkeä homma, koska autotallin pinot eivät ole olleet kovin luotettavan tuntuisia. Päädyin nimittäin viime keväänä niitä tehdessä jättämään hieman tyhjää tuuletuksen takia takaseinän ja pinon väliin, ja pinot ovat sen takia pullistelleet. Kun luomapuut ovat siinä liepeillä, on hieman hirvittänyt, kun kohta pitäisi kuitenkin lointa pyöritellä.

Päädyin myös viikolla lankavarastojen tsekkaukseen, koska on suunnitteilla kesäkuun alussa tehdä niistä jonkun osan kanssa ajomatkaa Merenkurkun maisemia katsomaan. Ullalle sopivaa kissalelujen huovutusmateriaalia löytyi helposti puoli kassillista, sillä olen säästänyt kaikki langanpätkätkin. Kylmän vintin puolelle en vielä mennyt, sieltä löytyy lisää lankoja.

Samalla tuli siivottua makuukamarin sängyn vuodevaatelaatikko, ihan tyhjäksi! Se olikin ollut lankavarastona vuosikausia. Jos sinne sitten vaikka vara-vuodevaatteita?