Kylmien kivien heittelyt takanapäin

Kylläpä tänä kesänä on ollut askareita, kun blogipäivitykset ovat kokonaan unohtuneet. Perinteinen Naistenviikko meni, Jaakon kylmänkiven heittopäivä oli eilen, ja huomenna katsotaan Vuoden unikeko- tittelin saaja. Posti aloitti tänä vuonna uuden aikakauden, entisten mm. Tilaa ruoholeikkuu-palvelujen lisäksi tässä kuussa on alettu mahdollisuus jättää poislähtevä posti omaan laatikkoon, jolloin laatikkoa on merkittävä tällä tulitikkulaatikon kokoisella pikkukilvellä, että jakaja tietää tutkia sen pohjat ennen uuden postin jakamista.

Pihlajanmarjat ovat jo alkaneet vaihtaa syyskesän ilmeeseen! Totta puhuen se manuaalinen ja kynällä tehtävä päiväkirjakin on ollut retuperällä. Kesään on kuulunut muunlaista ohjelmaa, sellaista tavallisen kesän askaretta, kuten vierailuja ja ruohonleikkurin lykkäystä ja koiranhoitoa. Pian niissä päivät hupenevat!

Heinälasti kompostilla on roimasti ylennyt, sen koristeeksi on saatu pariin multasäkkiin kurkkukasveja. Taaempi on jo ollut tovin, siinä on Päivin löytämiä koristekurpitsan taimia. Etummainen on pitänyt majaa vajaan viikon, siinä on Puntin puutarhan avomaankurkkujen taimijämät, joilla tuntuu olevan kurkuntekoresepti hallussa.

Viikossa pavunkokoiset raakileet ovat venyneet yli viiden sentin ja paksuuttakin on jo alkanut tulla...

Ollaan edelleen aidon kesän tunnusmerkeissä, itse asiassa tätä kirjoittelupäivää esitettiin aamun tiedotuksissa jakson kuumimmaksi. Se tarkoittaisi yli 28 asteen, mutta  ei sitä tällä paikalla virallisten mittarien mukaan löytynyt, sentään yli 27, kuten eilenkin.  Monena muunakin päivänä on menty yli +25 asteen eli hellerajan. Nyt on saatu myös olla viikon ajan ilman minkäänlaisia sateita, joten heinät eivät kasva enää sellaista vauhtia kuin alkukuun puolella. Itäisellä taivaalla seikkailevien kumpupilvien koko on suurentunut, josko sitten kääntyisi sateeksi viikonloppua kohti.

Alkukuusta oli koolla Helenan pesue viettämässä sukujuhlaa, jonka aiheita oli enemmän kuin sormia kämmenissä. Osku 31 v oli saanut tekniikan tohtorin tutkintonsa ja työpaikan keskilännessä, jonne kohta pitää matkustaa, siksi valittiin juhla-ajaksi heinäkuu, jolloin myös Anni 25 v saapui Prahasta kesälomalleen Suomeen. Pienempiä juhlan aiheita oli vielä liuta, joten päädyin talon ulkokuoren vihkimisjuhlan lisäksi lyömään toisenkin rikkani rokkaan, eli synttärikestit hieman ennakkoon kyseiselle seurueelle. Kaikki sänkypaikat olivat käytössä, myös Ben-pojalle Hessu-pinnasänky ylävintiltä, joka ostettiin 1935 Viipurista Pertin makuupaikaksi ja on vielä oikein hyvässä kunnossa (ja painava!) Sänky jäikin nyt alakerran toiseen kamariin, kun suvussa nyt on taas pikkulapsiperhe.

Helena nuorimmaistensa kanssa lähtöpuuhissa: Tellakin jo 9 v! Vuonna 1966 Helena seisoi melkeinpä samassa asennossa uikkareissaan Lammaskallion maisemissa, pää samalla lailla kallellaan, joka ominaisuus on peruja Irja-mummilta.

Harmi, kun aina unohtuu tuo kamerankäyttö, kun kun olisi lyhytaikaisia kuvattavia! Oskua tai Emmin perhettä en ehtinyt saada kuvaan, ja kukkalaudalla kamera asui seuraavallakin kohteella!  Tänä aamuna hyvästelin jo toisenkin pitkämatkalaisseurueen, kun viikonlopulla tullut veli vaimoineen Pohjanmaalta pakkasi autonsa matkaamaan seuraavaan kohteeseen, myös heidän kanssaan vietettiin kesätapaamisen lisäksi näitä omia juhlia. Sydämelliset kiitokset kyläilyistä!

Aika lämpimiä öitä ovat nyt vieraat saaneet yläkerrassa osakseen, mutta kun uudet tuuletusikkunat aukeavat vain 10 cm:n rakoon, niin niitä voi pitää auki läpi vuorokauden. Mitä kuumempi ulkoilma, sen varmemmin siellä vain pistäydytään pakollisilla toveilla. No kesäkahvila, jäätelökioski ja Urajärvi nyt kuitenkin aina löydetään. Tällä viikonlopulla oli myös oman kyläväen kahvilanpidon vuoro, joten leipomistehtailuakin piti harrastaa.

Sekä puna- että mustaherukat ovat viittä vaille valmiita syötäväksi, väri on jo kaunis, mutta makua saisi olla enemmän. Mehuasteelle on vielä matkaa toista viikkoa, eihän se yleensäkään ole heinäkuun asioita. Viherherukoihin ei tänä vuonna tullut juuri lainkaan marjoja. Mesivadelmat (jäljelle jääneet kaksi vartta) ovat tehneet runsaasti marjoja, joiden pääosaa ei voi käyttää, kun on sanomista ulkonäössä homeen tai ötököiden suhteen, eikä sateinen alkupuoli kuukaudesta antanut makuakaan.

Märkien alkukuun aikojen merkkinä pienet mustat mauriaismuurahaiset etupihan laattojen alla ovat kovin lisääntyneet, joten nyt ennen sadeaikaa niitä voi torjua jauheella. Aivan pian alkaa niiden lentoparveiluaika, joten se oli tehtävä tänään, kun liikennettä muuten on vähän.

Tellalla, joka on täällä taas kesälomalla, on kuuma, ja tilannetta tukaloittaa vielä heinäkuuksi sattunut juoksuaika, joka vie ruokahalut ja saa siistin koiran entistä siistimmäksi, kun ulkonakin pitää alkaa kunnostustuokioita. Ruohonsyöntiä voi onneksi harrastaa oikein hyvin, kun niitokseni ovat taas versoneet...

Elokuussa voi jatkaa kesken jäänyttä istuttelupuuhaa, muutama erä on vielä jäljellä, mutta odottelen ilman viilenemistä, jotta ei tarvitsisi väsyä vedenkantamiseen uudelle kasvupaikalle.

Kesäkuu päässyt jo Leonpäivään

Kuva pinkistä kiinanpionista on otettu eilen ennen sateen alkamista. Tänään oltiin pitkin maata, huiskin haiskin.

Onnittelut kaikille Leoille, unohtamatta vaaleaa ja lempeää viettelystä Northallan kissalassa! On siirrytty sinne aurinkovuoden jälkipuolikkaaseen, sillä kesäpäivän seisausta vietettiin viikko sitten.

Hansa - ruusut jatkavat vielä kukka-aikaa sinnikkäästi, vaikka sade ne muusaakin aika pian.

Mukavat toukokuun lopun maalausilmat ovat saaneet toisintoa kesäkuun lämpimistä. Ei toki vielä tukahduttavia helteitä, mutta selvästi umpikesän ilmaa, kosteaa ja lämmintä on jaossa. Viimeksi satoi eilisillasta tähän aamuun, joten kasveilla on kuin suuremmatkin juhlat meneillään.
Aloittelin eilen laitella etupihan kukkapenkeistä nostettuja evakkoja maahan. Niiden pitäisi päästä johonkin kukkapenkkiin takaisin, kun ovat sitä laatua, mutta paikkapula on nyt vastassa. Pitkä alatien varren penkki kaipaisi paikoin uudistusta, ja osa onkin jo sinne mennyt, mutta taimia on turhan paljon jäljellä.

Jasmikkeen juurista puskee kymmeniä uusia versoja koko ajan, joita kitken lähes joka toinen päivä. Multa on viimeinen, jota siihen nyt voisi lisätä, vaikka paikka olisi niin mainio maksaruohoille ja vuorenkilville, jotka ovat vielä istuttamatta.  Toki tuonne yläreunalle laitoin ovipielen amppelien kulahtaneet orvokit siementämään, että on taimia saatavilla. Tiitun muistopenkki kaipaa jotakin, joten sinne saavat mennä aasiankullerot ja tähtiputket tänä iltana, kunhan auringon kaari alenee puiden latvoihin.

Talon ulkopuolen loistavasti edennyt kunnostus valmistui sopivasti musiikkiviikon vieraiden tuloon. Talo näytti niin komealta, että vieraiden mieleen tuli ajatus, että mihinkähän linnaan sitä majoitutaan? No, tupa ja vinttikerroksen huoneet toivat kuitenkin linnasfääreistä maan tasolle...  Aiemmin on vieraina ollut lähinnä nuoria soittajia, mutta tänä vuonna majoittui hieman iäkkäämpää väkeä, ja kyllä sen huomasi aamukahvihetkistä, kun löytyi niin paljon keskusteltavaa. Oli kuin olisi saanut sisaren kylään, kiitos mukavista hetkistä heille kaikille!

Ukonkellot avautuvat juuri etupihalla.

Olen kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväinen kunnostustyön laatuun ja vauhtiin. Nyt ei tarvitse haikailla sitä puolta talon hoidossa. Erityisesti ilahdutti huomaavaisuus oven kohdalla, johon tuli seinän ja rapun välisen raon tukkiva komea peltikynnys esteeksi tippuville avaimille.

Musiikkiviikon jälkeen päästiinkin jo juhannuksen alusviikkoon, joten on siis seilattu juhlasta toiseen. Pientä välisiivoa ja ruohonleikkuuta ja uudet juhlat alkuun! Torstaina tulivat Helena, Hamed ja Tella, joten silloin meillä oli juhannussaunan aika. Nyt ollaan taas Tellan kanssa kaksin, kun ihmisvieraat vielä matkustivat lauantaiksi muualle ja sieltä sitten työpaikalleen.

Tämä kuva on eiliseltä, ennen sateen tuloa oli aika hautovaa ilmaa, ja piti riiputtaa kieltä tuulettumassa.

Kolmessa päivässä koira yleensä kotiutuu ja jää nukkumaan tänne alakertaan. Aamulenkki tontilla tehdään jo hyvin aikaisin, jotta kirmailureisu ehditään tehdä ennen kahdeksaa, jolloin tulee muuta liikennettä hautausmaan parkkipaikan tienoisiin. Lopun päivän ajan sopiikin sitten kääntää kylkeä ja vaihtaa makuupaikkaa... Tänään on perinteisesti ruohonsyöntipäivä, mikäs on popsiessa, kun ruoho on pehmeää.

Pientä lisäjännitystä tuli elämään puhelimesta, joka juhannusaaton aamuna ei suostunut yhteistyöhön, näytti ensin, että akku olisi ollut tyhjä, kun oli ihan pimeänä. Paninkin sen latautumaan, mutta ainoa, mitä sen jälkeen seurasi, oli avaamisyrityksen seurauksena teksti Ei komentoa. Ja vielä suomenkielellä, jota kone ei asetusten mukaisesti osannut. Muita vaihtoehtoja ei sitten ollutkaan. Mietin jo, että olisiko kone kovinkin herkkä lämpimälle ilmalle, mutta kun se kuitenkin koko ajan oli suht viileässä sisätilassa. Näin mentiin sunnuntaikin, ja päädyin siihen, että suunnistan Kouvolan Veturin DNA-liikkeeseen ratkomaan ongelmaa. No, kun maanantai-aamu eli eilinen sitten koitti, ja yritin vielä kerran puhelinta avata, niin parin minuutin miettimisen jälkeen siitä kuului kutsuva helinä, ja pääsin näpyttelemään sitä PIN-koodia. Ihme kumma. Ihan kuin olisi jostain lauhtunut...

Kouvolan reisu kuitenkin tuli tehtyä ja nyt olen palannut takaisin ns. tavallisen kännykkäpuhelimen aikaan, jossa näppämistö on koko ajan näkyvillä. Minua hämmensi suuresti se, kun tämän älypuhelimen näyttö meni valottomaksi pian, ja kun soitti numeroihin, joista annettiin ohjetta Jos haluat..., niin paina 1.., niin iski paniikki, kun ei löytynyt numeroita eikä sitä näppäimistöäkään just siihen hätään. Ihme, kun sain rakennuslaskun maksettua! Nykyisin pankit tarkastavat verkosta maksettaessa vielä puhelimella, että varmasti tililtä saa maksaa, eikä muu kuin tilinomistaja siellä askaroi.

Kukkapenkkien tienoilla riittää puuhia, kun on satanut! Maahumalat ja vuohenkellot riehaantuvat, vuohenputki jatkaa vielä keväistä vauhtiaan. Erityisen komeasti teki jälkikasvua pation pohjoislaidassa kasvava pihasyreeni, jota pitää nyt harventaa, että kunnolliset vesat pääsevät alkuun. Osa kasvaa ihan vinoon, lähes vaakasuoraan, ja sellaiset ratkeilevat helposti irti sateiden painaessa.

Elsa-hopeakuusen alla onkin päässyt taas nokkos- eli humalanvieras yllättämään! Jokainen asteri saa siinä osansa kannettavaksi. Tässä sitä on ollut jo muutamana vuonna, myös lipputangon penkistä sen löytää usein, astereilta siinäkin. Ehkä niillä on jonkinlainen syvä yhteys.

Taloremontti ohitettu

Valmiin pohjoisseinän kuva on Ullan ottama 04 06 2016.

Saatiinkin remontin alkajaisten aikoihin melkein koko ajaksi mahtavia hellepäiviä, ja kukkapenkeistä nostettuja taimipaakkuja ei voinut kuvitellakaan istuttaa ennestään kuivaan maahan, joten ne juuttuivat tilapäisastioihin kaivonkopin kupeelle. Siellä ovat vieläkin, kun sateet ovat edelleen olleet kovasti lottovoittoa muistuttavia. Eipä olisi niistä vähäisistä sateista tullut rännisaaveihin täytettä, mutta eivätpä astiatkaan olleet työpaikoissaan, kun rännit piti irrottaa vuorauksen ajaksi.

Remonttiin kului kaikkiaan 15 päivää eli kolme viikkoa, kalenterin mukaan kuitenkin vähän enemmän, kun yhdellä viikolla oltiin vain kolmena päivänä, ja niin tästä neljännestä viikosta sitten tuli tehtyä ne kaksi, että urakka valmistui. Paljon oli työvaiheita, kun varsinaisen laudoituksen ja maalauksen lisäksi piti purkaa entiset pois, koolata ja tarkistaa entisten naulausten pysyvyys.

Itäseinällä oleva ilmalämpöpumppu riippui valjaistaan telineissä sen aikaa, kun lauta- ja maalaustyöt tuli tehtyä.

Hitaimmillaan homma oli talon etupuolella, jossa parveke purettiin ja sen osat maalattiin maassa. Kaksi köynnöskasvien kiipeilysäleikköäkin otettiin alas ja maalattiin. Tältä seinältä toinen sitten siirtyi valmiille itäseinälle, vain tuo vasemmanpuoleinen pantiin takaisin.

Onneksi se ensimmäinen maalaus tehtiin sisätiloissa jo ennenkuin remonttia alettiin, kun maali oli hitaasti kuivuvaa. Koko ajan tietysti piti jännittää, kestääkö kuiva kausi maalausurakan ajan, ja onneksi se kesti! Kun työvälineet matkasivat pois tiistaina, niin jo keskiviikosta alkaen saatiin tämä raisu sykloni, Salomo-myrskyksi nimetty luoteistuuli tuulettamaan Suomea. Pahin tuulipäivä oli tällä kulmalla eilen.

Etuseinä valmiina, kuva on 07 06 2016 illalta. Valokuvauskoneen ja tietokoneen välillä oli jotain hämminkiä, niin etten saanut näitä kuvia kamerasta puretuksi pariin päivään, mutta onneksi leppyivät ja tekivät sovinnon. Erityisen iloinen olen siitä, että oven kynnykselle pantiin uutuutena sen kokoinen pelti, että kädestä tippuvat avaimet eivät enää voi joutua rappujen ja seinän väliseen rakoon, joka kohta on nielaissut useammankin avaimen ulottumattomiin.

Ja kun talon korkeus on niin suuri, kaikessa piti käyttää telineitä, joten työ oli hitaampaa, kun sinne ylös tavaraa hinattiin. Mutta nyt se on tehty, kauan odotettu ja tarpeellinen korjaus! Viimeistä lännen puolen tuvan ikkunaa riisuttaessa pielilaudan alta löytyi iso muurarimehiläisten poikaskasvattamo, nehän tykkäävät laatia savisia pesäkennoja kapeisiin rakoihin, joita puutaloissa on tarjona. Kuinkahan paljon niitä tähän taloon aikaa myöten tahtoo majoittua?

Mehiläisen poikaskennoja oli ikkunan alapuolelle pannun pielilaudan alus täynnä, se näkyy tuossa kuvassa harmaana. Ikkunan sivuilla oleva väri on seinän alkuperäinen väri ties kuinka kaukaa, se oli jäänyt maalaamatta tähän asti.

Ilmat ovat viikko sitten vaihtuneet hyvin koleisiin, jopa myrskytuulisiin, ja Lapissa päästiin pari päivää sitten lunta lapioimaan, kun pohjoisnavalta päin luukut olivat selkosen selällään. Täälläkin näytti tänään taimikaupassa vilu vierailleen, kun jotkut taimet olivat aika nuupallaan.

Mattoloimesta tuli 5 saman mittaista, 215 cm:n mattoa ja yksi lyhyempi pätkä.  Ne kaksi viimeistä olivat vielä kangaspuun tukilla kuvan aikaan. Päällimmäiset 3 tuosta pakattiin Ullan ja Jarin autoon. Kuva on 29 05 2016 .

Sain oltua aika hyvin poissa korjausryhmän jaloista, kun oli se mattoloimi työn alla, mutta sekin valmistui aikanaan, jo toista viikkoa sitten, ja sen jälkeen täytyi aikaa kuluttaa piha-askareissa. Kun ei juuri saatu kosteutta, niin pientaret ja nurmet eivät suorastaan pursuilleet, sen näki maantienvarresta, kun kävin sitä viikon alussa sirpittämässä. 

Ehkä kolmasosa oli massaa muihin vuosiin verraten. En edes alkanut sitä kyytimään kompostille, kun näytti hyvin nahistuvat ojankoon muutenkin.

Heinä- ja lehtikomposti on noussut sen verran korkeaksi, että kohta pitää nousta varpailleen, että saa lisättyä massaa.

Suurin osa kukkapenkeistä on saanut jonkinlaista huoltoa aamutuimaan tehtyinä "punttisali"reisuina, joissa pari tuntia on aivan tarpeeksi, hyvä jos sitäkään. Ehkä lähiaikoina keksin noille maanpakolaisille taimille jonkun oleilupaikan.

Tontin kosteimpia kohtia on tässä sektorissa, kun saunan harmaavedet sekä katon rännistä tulevat sadevedet kaatuvat tähän suuntaan.

Ulla ja Jari tulivat juhlistamaan työpanoksellaan Suomen lipun päivää viikko sitten lauantaina, ja kunnon keväthiki löytyi, kun suuri osa nurmikoista tuli leikattua, rankapuut sahattua ja kärpäsverkot laitettua muutamassa tunnissa. Niin oli kiivas tahti, että en juuri perään ehtinyt kameran kanssa. Alun perin oli kyllä suunniteltu muuta puuhaa täksi päiväksi ylävintillä, mutta kun rakentajien tavarat asuivat yöt ja viikonloput autotallissa, niin vintin jätekasseille ei olisikaan löytynyt tilapäistä sijoituspaikkaa, ja keksittiin muuta tärkeätä.

Tämän remontin jälkeen voi todeta, että Turengin kerrostalo-osakkeen myynnistä 2005 jääneet rahat on hyvin saatu kulutettua. Niillä sai aikaan kolme isoa remonttia: tuvan ja lämpöjärjestelmän 2005, ikkunat ja ovet 2010 ja nyt tämän ulkopuolen 2016. Ja liudan pienempiä, mm. ilmalämpöpumput 2007, vessan 2006 ja vesijohtojen ja saunan kunnostuksen 2015. Varsinkin sähkötöitä on aikojen saatossa saanut tehdä, kun vanhojen johtojen ja pääkeskuksen tilalle on pantu uutta, ja vanha vesikeskuslämmitys vaihtui suoran sähkön pattereihin. Yläkertaan modernisointi ei ole vielä ehtinyt, mm. silloin, kun siellä tehtiin 1990-luvulla seiniin pistorasioita, ei ollut pakko laittaa maadoitettuja, kun oli vain nukkumakamareista kyse.

Kaikki hommat ovat olleet sellaisia, että niissä on syntynyt vähintään puolet laskusta verotettavaa tuloa työn suorittajille, joten kun eläkkeeni maksetaan veroista, olen omalta osaltani ollut mukana auttamassa niiden verojen kertymisiä. Nykyisin verotus on onneksi paljon työntekijöille keveämpää kuin silloin, kun itse olin ansiotöissä. Ja laskussakin on vielä 24 % liikevaihtoveroa joka rivillä.

Sama periaate on ollut myös siinä, kun olen mm. kunnostuttanut vanhoja huonekaluja. On aivan eri asia työllistää oman paikkakunnan ammattilaisia kuin ostaa teollisuustuotteita, joista voitot saattavat kulkeutua ties mihin paratiiseihin.

Ei vanha talo ole koskaan valmis, se ei ole tarkoituskaan, mutta turvallinen ja lämmin sen pitää olla. Talon huopakatto ja tuo pohjakerros on tehty hyvin v. 2000 ja ovat kunnossa, joten niillä ei ole merkittävää kiirettä. Kun katolle vievät nuohoojan tikkaat kunnostettiin myös parvekkeen lisäksi, voi hyvillä mielin jatkaa niidenkin käyttämistä, parvekeraudat ovat nyt yli 60 vuotta ja ne tikkaatkin n. 50.

Taloremontti alkanut

Kauan sitä onkin jo tuumattu, yksitoista vuotta sitten alkoi ajatus ulkoseinien paremmasta kunnostuksesta pyöriä mielessä. Vasta viisi vuotta oli kulunut kunnollisesta maalauksesta, ja silti maali alkoi etelänpuolen seinällä irtoilla. Olin jo aika valmis kolme vuotta sitten tähän hommaan, mutta kun autokaupalle eksyin, niin piti asiaa vielä kerran lykätä. Onneksi nyt on rakentamisessa hieman hiljaisempaa, vaikkei sitä meidän kylästä uskoisi, niin että sain tekijät, no tietysti luottorakentajani naapurin Hessun firman.

Yritän lisätä keltaista myös maassa, ja se tuntuu olevan kevätaikaan ihan helppoa, kun niin monet keltakukat ovat vaatimattomia ja hyviä lisääntymään. Paitsi narsissit, ne eivät oikein viihdy.

Ensimmäinen ulkopaneli on 1950-luvun ensi vuosilta, kun oli tehty mittava laajennus ylöspäin.  Sitä ennen talo oli hirsiseinäinen A-vintillä varustettu isohko mökki. Kun Tatulla oli 50-vuotisjuhlansa vuoden lopulla 1952, oli kaikki valmista.
Silloin oli kova puute kaikesta rakennusmateriaalista eikä laadusta voinut edes kysellä, hyvä, kun yleensä sai ulkoverhousmateriaalia. Jotakin piti kuitenkin verholautana olla, koska varsinainen asuinkerros oli hirsiseinäinen, mutta tuo korotus tehtiin sahalaudoista, joiden väliin eristeeksi senaikaisen tyylin mukaan sahan- ja kutterinpurua. (Sammaleristeitä ei tässä talossa ole koskaan ollut, niitäkin laiteltiin ainakin 1930-luvulla vielä.)

Eipä ollut silloin saatavana maaliakaan, kun tuo ensimmäinen paneli piti maalata. Olen kuullut kyläläisiltä, että ensin piti hankkia iso määrä kurria eli maidon separointitähdettä, josta rasva oli poistettu meijerissä. Sen toimitti kuulemma Saveniuksen Siivo, jonka kotoa maitoa meni meijeriin päivittäin. Riittiköhän edes tonkallinen, vai pantiinko myös vettä?
Liemen sekaan pappa omalla kädellä ja jostain ohjeita lukien ripotteli jauheita ja sai aikaiseksi vaaleanvihertävän maalin, joka kyllä pian kauhtui melkein valkoiseksi. Pielilautojen väri oli se ainoa, mitä oli saatavilla meidän budjeteilla eli kattohuovan kanssa samaa väriä punaruskea, sillä pärekaton päälle pantiin tässä yhteydessä huopa. Valkoiset maalit olivat alkuun huonosti saatavilla.

Kuva on 1980-luvulta. Takana oleva lato-navetta on purettu 1991 autotallin tieltä.

Parikymmentä vuotta vierähti, ennenkuin talo muuttui vaaleankeltaiseksi, kun maalausliike Lehtinen  otettiin ehostajaksi. Eiköhän ollut Tatun 70-vuotisjuhlien ajat? Pielilaudat katsottiin silloin vaaleanharmaina parhaiksi, ja sillä mentiin. Melko kauhtunut pinta oli jo silloin, kun talo siirtyi perinnönjaon sopimuksesta 1983 minun hoiviini, mutta vielä piti odotella toiset 20 vuotta, ennenkuin koitti seuraava maalaus..

Puoleen päivään oli jo telinejärjestely lähes valmiina. Tällä puolella oli irrotettavaa vain oven ulkolamppu ja suojakatos. Katoksessa näyttää minulle olevan illalla pientä "bisnestä", sillä pellin pinta on jäkälöitynyt, lamppu oli jo kuurattavana. Uusien panelien pino odottaa tuossa alhaalla, maali on hieman punertavampi kuin nyt seinässä oleva.

Tämä nykyinen väri tuli vuonna 2000, kun Hutrin Pentti lupautui talon ulkopuolen kunnostajaksi, uusi maali ja uusi kattohuopa. Pentillä oli käytössä nykyaikainen apu henkilönostin, joka haettiin vuokralle Rakentajain keskusvarastosta Kouvolasta. Sattui sadekesä, niin että monta kuukautta kului, kun odoteltiin kuivia päiviä ja seiniä. Maalikartasta katsoin mukavan värin, joka olisi melkein sama kuin lähinaapurissa. mutta lopputulos olikin erilainen kuin olin odottanut, koska kartanonkeltainen ei ollut jokaisella värinvalmistajalla sama.

Peräkärryn uumenista nousi aina vaan lisää alumiinia vai mitä lie materiaalia, kun tasot ylenivät. Ikkunanpielilaudat ja vauhtiraita-lauta pitää poistaa ennen koolausten tekoa. Nurkkalaudat sensijaan käyvät koolauksista sinällään, nehän ovat vasta 16 vuotta vanhat.

Aikaa myöten tämä maali 16 vuodessa on kyllä lähentynyt sitä toivottua naapurintalon väriä, mutta nyt kävin  paljon rutiinia omaavan Merikallion neuvottelussa, jossa paneuduttiin ongelmaani asiallisesti ja hyvin. Muuta minun kontolleni ei sitten jäänytkään, paitsi tietysti talon ympärysten siivoilu telineitä varten. Laudat on ennen seinään kiinnittämistä maalattu "maassa", ja toinen kerta tulee sitten seinälle laiton jälkeen samoilla telinevirityksillä.

Niinpä päädyin sitten kuitenkin uuden lyhyehkön mattoloimen tekoon viikko sitten, ja juuri äsken sain sen kangaspuihin virityksen valmistelutyöt loppuun. Kuteetkin ovat valmiina, senkun alan.

Heinien ja vuohenputkien joukosta löytyi paljon pieniä tarhapäivänliljoja ja vanhanajan iriksiä, joiden keskelle istutin  monta vuotta odotetun pallesorvarinpensaan, joka on pieni pensas isonakin ja omaa ihan vahvanpunaisen syysvärin. Eipä sitä tuosta juuri näy, kun takana on kaksi kuolanpionia, jotka ovat korkeampia. Tiistaina tuli Mustilan taimimyymälästä odotettu puhelu, joka kertoi, että nyt kaipaamani taimi oli saatavilla.

Välillä on kuitenkin kirmattava kukkapenkkien kunnostukseen, viime viikon sade sai vuohenputkiin hyvän kasvuvauhdin. Kun sitä jättimalikkasientä ei enää noussut syksyllä alatien varren penkistä, sitäkin joutaa kuokkia. Syksyllä hieman aloin, ja nyt on siinä kohdassa jo saatu hieman lisääkin. Apuna on maanmainio metsänistutuskuokka, vähempi ei riitä, kun on ollut monta vuotta kuokkimatta. Nyt kun on rakko kämmenessä, niin voi huvitella niillä matonkuteilla.

Huh hellettä

Ja ihan oikeasti, ei siis mitään jäniksiä ja pakkasia vaan mittarissa torstaina iltapäivällä varjon puolella +22!  Kevät tuli parissa päivässä ja muuttuikin heti alkukesäksi, kun saatiin sadetta viime lauantaina ja yötkin jo alkavat lämmetä. Viime yönä oli alimmillaan +7 C. Sunnuntaina oli lehtien puhkeamisesta vain aavistus olemassa, nyt se on totta. Komea helatorstai! Ruoho vihertää, valkovuokot ja scillat kukassa, käki kukkuu.

Kuva tänään aamulla n. 7.30. Hevoskastanjan lehdet alkavat tulla esiin kääryistään.

Viikko sitten keskiviikkona oli elämäni parhaita kohokohtia, kun mentiin Helenan ja perheen kanssa kuulemaan Otaniemeen hänen vanhimman lapsensa Oskun tohtorinväitöstä. Kuvan sain Helenalta, se on karonkan illalliselta. Vastaväittäjä vasemmalla, keskellä Osku ja kustos oikealla.

Olipa kiinnostava aihekin, ilmassa leijuvien pienhiukkasten ja auringonsäteilyn vuorovaikutuksista. Ennestään toki tiesinkin, että suurten tulivuorenpurkausten jälkeen hiukkasia on ilmassa moninkertaisesti, ja ne aiheuttavat mm. mahtavat loimuavan punaiset auringonnousut ja -laskut. Oh well, ja nykyisin väitökset sujuvat kansainvälisesti englanniksi. Kehitystä on tapahtunut siitä, kun 1960- ja -70-luvuilla kävin monessa sellaisessa seuraajana. Onnittelut Oskulle, joka alkoi sommitella elämäänsä sopivia askareita 1980-luvun jälkipuoliskolla perheensä kesälomareisuilla tähän Iitin taloon.

Meidän kylässä on kesäkausi alettu oikein komeasti, kun tavalliseen tapaan on kansalaisopiston ryhmien kevätnäyttelyt ja käsityöläisten suvipuoti jo toiminnassa kesäkahvilassa. Kylän jäätelökioski piti tänään avajaiset, samoin Radansuussa Puntin puutarhan kukantaimien myynti ja kahvitupa ja golfkentälläkin väkeä kuin parhaissa kokouksissa. Pyöräilijöitä  ja moottoroituja pyöriä oli tiellä autojen ohella myös runsaasti, luin nettilehdistä Kausalassa tapahtuneen myös auton ja kaksipyöräisen kolarin torstaina aamusella

Reisasin helatorstaina eli eilen Janakkalassa suvun hautojen kuntoa katsastamassa, ja varsinkin Lahden seudussa hiirenkorvat olivat komeita, isompia kuin meillä. Kun kulkuneuvoja oli tien täydeltä, ei tullut pysähdyttyä kuvanottoon, sillä onhan se kuitenkin ihan jokavuotinen juttu...

Hake-urakka puolivälissä eli kuva tiistaiaamulta. Edellisiltana sain tuhotuksi toisen keon ja tiistain aamupäivällä Husqvarna-hakemylly rouskutti sitten tämän lopun eli alapuutarhalta peräisin olevan keon.

Sain alkuviikolla tehtyä pois painolastin nimeltä oksien haketukset, ja kyllä nyt kuivuu hyvin, kun puiden lehdet eivät vielä yhtään varjosta. Ensi viikon alussa jo saankin ne laitettua melkein kuivina laatikoihin, ettei muurahaisia tule liikaa pressulle, ne ovat aika hanakoita löytämään sopivia kohtia alkaakseen kodin kokoamista, tavallisesti siinä liepeen reunalla tai reiän kohdalla.

Oksat olivat viime syksyistä perua, olin ottanut ne lehdillään olevina, joten kasojen paikoilla oli oksien poiston jälkeen tumma lehtikasa haravoitavaksi, että nousevat scillat saisivat paremmin valoa. Aika paljon olinkin saanut oksia, mutta siinähän oli tuo iso jasmike ja paljon pihasyreenin versoja pation reunalta muun muassa. Jo yhden ison lastin olin tehnyt hakkeeksi kuivan syksyn aikana ja se on kyllä jo poltettukin leivinuunissa.

Pellon kolmiopenkistä lähtivät kaikki muut pensaat paitsi jasmike. Eli siis suuri idänkanukka ja koripaju menivät mataliksi, niistä tuli se toinen haketuskeko.

Sanomattakin on selvää, että ohjelmassa on hieman puutarhan kulottuneiden ruohojen haravointia ja kukkavarsien kanniskelua, mutta aika lämpimän siinä pian saa! Varsinkin jos on hattu päässä ja naama pyntätty täyteen aurinkosuojavoiteita. Olen joutunut luopumaan pidemmästä aherruksesta ja alkanut keskittää tätä puuhaa iltaan klo 17:n jälkeen, jolloin UV-säteilyn määrä on jo alempi ja puiden varjot tulevat avuksi.

Kuva on otettu vapunpäivänä

Kuva tältä aamulta: Risut hakkeena kuivumassa pressulla, ja sahaa odottavat isommat rungot matkustaneet kaivokopin seinälle, pois jaloista seinustalta. Viimevuotiset ulkokukat tulivat pihalle tuumimaan, mitä jatkossa. Ei niissä juuri viherrystä vielä näe.

Kompostikin  pullistelee, päällimmäisenä itsekseen seinältä alas tullut  villiviinin ja alppikärhön vyyhti.

Tontin kevätsiivon ohella tulee tehdä talon nurkkien tyhjennystä, kun vuorilautoja jo pohjamaalataan toisaalla. Ja uuden pintamaalin sävy on käyty tutkimassa Merikallion maalikaupassa Kausalassa. Jotta uuden laudoituksen laitto onnistuisi, viritellään ensin telineet, ja niille pitää olla tilaa. Onneksi ei enää ole kovin paljon kukkapenkkejä siirrettäväksi, ikkunainvaihdon jälkeen kesäisin tulivat etupihan ja pation laatoitukset aloitetuiksi. Mutta onhan sitä askartelua siinä vielä.

Talon seinustalle kuivumaan jääneet rangat ja muu rompe siirtyivät kauemmaksi, joten ensimmäinen talonsyrjä odottaa valmiina seinäntekijöitä. Kuva on tiistailta 03 05.

Jos intoa piisaa, niin sitten voi tutkia muiden kukkapenkkien rikkaruohotilannetta. Syksyllä siirsin muutamia komeamaksaruohon taimia uuteen asemaan alatien varteen, siinä ehkä pitäisi hääriä talikon kanssa enemmältikin. Niitä kiusallisia jättimalikka - sieniä ei penkissä ollut enää viime syksynä.

Kiinnostuneena odottelen, mitä tapahtuu pihajasmikepensaan kohdalla. Tarkoitus olisi saada se pensaanloppu häivytetyksi, sen takia tein sille parit ruiskutukset syyskesällä, kun uutta kasvustoa ilmaantui. Mutta isoa ja moniosaista kantoa ei saa siitä irti, jos se on elossa ja pitää maasta kiinni.

Seuraavaksi on vuorossa talvipyykkien pesua, olen sitäkin jo aloitellut hitusen. Tähän uuteen pyykinkuivaus"puuhun" mahtuu hyvin kolme koneellista, joten niitä voi tehdä keskipäivän aikana, kun ei vielä ole pihallaolon aika. Tätä kirjoittaessakin kuulen koneen työskentelevän. Näin lämpimillä päivillä pyykki kuivuu muutamassa tunnissa aivan valmiiksi, ei tarvitse loppukuivatusta sisällä.

Parina päivänä on tullut sisälle pulska naaraskimalainen, joka haeskelee pesän paikkaa. Niitä pyrkii sisätiloihin mm. savupiipun kautta, mutta myös tuosta ulko-ovesta, jos sitä vähänkin kauemmin joutuu pitämään auki. Onneksi on juomalasi ja postikortti- konsti muistissa, niillä saa tulijan varmasti vahingoittumatta takaisin ulkotiloihin.

Muuta painolastia ei nyt olekaan kuin se aiottu ylävintin romppeiden kanssa puuhailu. Jätesäkkejä ja muovikasseja on varattuna usean kuukauden ajalta. Sitä voisi ajatella tehdä vaikkapa tunnin päivässä, ettei kävis työksi. Mitään historiallista ei passaa hävittää... Siitä kuitenkin seuraa suihkussa käynti.

Mäellä on vielä iso sorakasan tähdekin, mutta sitä säästelen, kun en tiedä, millaista jälkeä jää rakennustelineistä tai omista päähänpistoistani. Olen myös pannut syrjään haaveet muista kangaspuuaskareista, otan niitä esille vasta juhannuksen jälkeen, jos tulee sateisia jaksoja. Sekä saaliloimen langat että uusi mattoloimi voitaisiin kohta työstää valmiiksi, kun autotallikin on lämmennyt tarpeeksi.

Talvi melkein häipynyt

Tällä viikolla viimeiset lumet tontin varjokohdista ovat lähteneet, ja Urajärvi on alkanut lainehtia vapaana. Sitä meni katsastamaan isohko hanhilauma eilen. Aamulla aikaisin ihan talon pihapuita viistäen lensivät, matalalla keskenään rupatellen, monena ryhmänä. Voi olla, että olivat entisiä valkoposkia golf-kentän asukkeja, siellähän niitä asuskelee melkoiset laumat kesän aikana.

Routa ei ole vielä lähtenyt, niinpä syksyllä lipputangonpenkkiin tyrkätyt havunoksat jatkavat olojaan. Pihan vihreys on sammalpeitteestä peräisin. Aurauskepit sain sentään irti, sen viimeisenkin viikonlopulla. Pidempään on nyt ollut kuivia aikoja, joten sade ei ole tullut roudan poistajaksi. Aurinkoa on nähty, lumet ovat haihtuneet lämpösäteiden mukana taivaan tuuliin. Viimeisimmätkään tämän viikon sateet eivät ole olleet paljon tihkua kummempia. Orvokit ovenvierusamppeleihin jo laitoin. Helena kävi tänä vuonna Janakkalan hautausmaalla samoissa puuhissa, ja viikonlopulla jatkettiin samaa hommaa tässä Iitin hautausmaalla.

Viikko sitten sain tulevan talven varaksi pienehkön klapikuorman, jonka sisään laitossa kului pari päivää, keskiviikko ja torstai. Autotallin sisään tuli kaksi pinoa poltettavaa, niillä kyllä hyvin pärjää seuraavan kauden. Alkuviikosta (maanantaina) vuoroon tuli sitten talvirenkaidenkin pois vaihtaminen, kun parkkipaikka oli vapaa tähän työskentelyyn.

Muutenhan aika onkin kulunut mattopuiden kanssa, kun varastosta löytyi valmiiksi syksyllä tehty matonloimi. Taidan saada sen tehtyä loppuun tällä viikolla, koska nyt näyttää, että olisi vain yksi pätkä enää tulossa. Aluksi tein vaaleita mattoja, jotka ottivat paikkansa keittiön viereisessä kamarissa.

Nyt on työstetty punertavan sävyisiä Iitin graniitti- "sävellyksiä", jotka taitavat päätyä Helenan tiloihin Lohjalle, jonne muutosta tulee jo neljä vuotta syksyllä, eikä vielä ole mattoja tehty.

Vaalea matto on loimen alkupäästä, vieressä kuvausta varten Lohjalle matkustavaa loimen punertavaa loppupäätä.

Mattoprojekti on kokopäiväistä hommaa, vaikkei puiden vierellä aina olisikaan, sillä paksu trikoinen ostokude on melkein aina halkaistava kahdeksi ohuemmaksi. Löytyi sentään tällä kertaa Komulaisen matonkuteiden varastomyynnistä jotain ohuempaakin, niin että vain puolet on mennyt halkaisuun. Kudon "iittiläistä", eli jo monena vuonna ennenkin käyttämääni palttinan ja ripsin yhdistelmää, josta saa mukavan hieman lainehtivan pinnan, eikä tule ihan ohutta mattoa, vaikka kuteet ovatkin sitä laatua.

Tella tuli matonkudontahommien apulaiseksi noin viikoksi, ensi viikolla sitten palataan vanhoihin asetelmiin ja aletaan puutarhatyötä vähän isommalla tarmolla. Vielä on ollut liian kylmää oleilla pihalla, joten olen vain ohimennen taitellut vanhoja kukkavarsia penkkien viereen kyytimistä odottamaan. Hyvin ehtii vielä. Hakettamista ei ole kannattanut ajatella, kun syksyllä tehdyt kasat olivat vielä viime viikolla pohjastaan jäässä ja hyvin märkiä muuten. Vapuksi ei tarvitse olla valmiina muuta kuin tienvarret...

Ensi viikolla tietokone menee kunnon kohotukseen, kun sen kiintolevyä vaihdetaan isompaan. Entisestä levystä tietojen siirto uuteen vaatii sen verran lisävarusteita, että kone matkustaa suorittavaan liikkeeseen muutamaksi päiväksi.

Viime viikolla poikkesi vierailulla myös Jukka, vanha tuttu Hämeenlinnan kasvikerhon ajoilta, joka oli siirtynyt Kuusankoskelle eläkepäivilleen. Tuliaisina ei enempää eikä vähempää kuin Kuusankosken putkilokasvit, teos, jonka hän oli hiljattain julkaissut. Kovin kiinnostavaa luettavaa!

Tällaista luettavaa on nyt iltaisin, sillä pitkään haudutettu talon ulkoseinien maalaus on tulossa. No panelitkin pitää uusia, koska entiset eivät kuivu, kun alla ei ole tuulirakoa. Hain eilen ajattelun aiheita Merikallion maalikaupasta Kausalasta.