tiistai 27. joulukuuta 2011

Kätköistä esiin


Löysin tämän aarteen ensimmäisen kerran jo aikaa sitten, kun tässä talossa poistettiin viimeinen vanha vaatekomero, makuuhuoneesta. Siinä oli pahvista konstruoitu ovi, ja tilaa juuri niin niukalti, ettei siellä voinut pitää vaatteita vaatepuulla, siksipä pari kolme koukkua katossa, joihin jotain ripustaa. Tilalle tuli toisenlainen ratkaisu, kirjahyllyjä, niihin kaapin syvyys riitti. Tarvitsin paikkaa 1990-luvulla lukemisilleni, siihen käden ulottuville silloin, kun muu asumiseni vielä oli Janakkalassa. Nyt kirje putkahti esille olohuoneen kaapista, jossa säilytin kynttilöitä, sen alapohjalta. Olin pannut sen sinne toistaiseksi, jotta muistaisin lukea sen joskus, tuolloin ei ollut tilaisuutta.

Kaapin käyttöä suunnitellessa ongelmia oli kuitenkin vastassa, sillä piippurakenteet ovat siinä aivan seinän takana. Vaatekaappina tiiliseinä mukavasti kuivatti vaatteita, jos olisivat olleet kosteita. Kirjahyllyä ei voinut tehdä kiinni piippuun, vaan jätettiin ilmarakoa takaseinän ja piipun väliin, ja itse asiassa koko hyllykkö on irti taustastaan. Komero oli ollut äidin vaatekomero, siellä oli hänen parhaita vaatteitaan 1930-luvulta alkaen. Oikealla sivulla pikkuruisia hyllyjä, joista löytyi vuosien varrella kertyneitä joulukorttinippuja ja tiukkaan sanomalehteen kääritty kirjenippu. Ne olivat äidilleni tulleita kirjeitä, joista tämä kuvassa oleva on vanhin. Kirjeen päiväys on 07. 01. 1934, mutta kirjettä on kirjoitettu kolmeen eri kertaan, ennenkuin se on mennyt postin kuljetettavaksi.

Kirjeen saaja on neiti Elsa Jansson, joka asui Hyvinkään Mutilassa, ja kuori on kirjoitettu isäni ensimmäisellä kirjoituskoneella, jonka hän lienee ostanut Viipurista ensimmäisillä kuukausituloillaan. Mutila oli äidin veljen Laurin koti, jonne mummo oli muuttanut asumaan, ja siis ilmeisimmin myös äiti-Elsa. Kirjeen sisällöstä käy ilmi, että Tatu oli tuolloin jo työpaikassaan Viipurin läänin maatalousneuvojana (toisin kuin arvelin aiemmassa blogissani, että hän olisi ollut vielä Kurkijoen opiston opiskelija ja valmistunut 1934:n aikana). Tässä kirjeessä päiväys on merkitty Johannekseen.

Kirje alkaa puhuttelusanalla Rakas! Hieman myöhemmin kirjoittaja sanoo kirjoittaneensa kihlauksesta sisarilleen, josta voi päätellä, että nuoripari oli käynyt hiljattain vahvistamassa aiottua liittoa sormusten ostolla. Kirjeessä kerrotaan hänen hakemuksensa olevan vireillä työpaikan saamiseksi Mustialasta, ja että asia ratkeaisi aika pian. Se paikka meni varmaan toiselle, koska Mustialaa en kuullut koskaan mainittavan muuten kuin äitini isän sijoituskotina 1800-luvun loppupuolella. Perheen perustamisen aika on kuitenkin lähellä, Tatu on hankkinut juuri henkivakuutuksen, 45 000 mk, mainitaan kirjeessä.

Toisella lauseessakin kihlaukseen otetaan kantaa: Täkäläiset ovat olleet hölmistyneitä uutisesta. Tuon ehkä voisi tulkita niin, että oli oltu tekemässä jo suunnitelmia poikamies-maatalousneuvojan suhteen. Tatu oli kirjettä alkaessaan tullut juuri paikallisista iltamista, jonne häntä oli pyydetty soittamaan tonttuleikin säestyksiä. Kirje sisältää pienen vihjeen ns. muista suunnitelmista: Paikallisen koulun naisopettaja oli iltamissa pyytänyt ulkokellarinsa oven aukaisua, kun ei saanut itse ovea auki. Tatu olikin käynyt ovea kolauttamassa, jolloin pieni pakkasesta johtuva kireys oli hellittänyt ja perunanhakuun taas voi mennä. Tätä operaatiota oli seurannut kirjeen mukaan hyvin valmisteltu kahvipöytä. Kun tapaus oli sattunut iltamien jälkeen, se näytti kuin neuvoja olisi lähtenyt opettajaa saatolle. Iltamat päättyivät klo 22, ja kun Tatu tuli kotiin ja alkoi kirjoittaa tätä kirjettä, kynään tarttumisen kellonajaksi on kirjoitettu 00.20.

En tiedä, oliko kirje kirjoitettu ennen vai jälkeen äitini sairastumisen. Äidilläni todettiin ns. myrkkystruuma, kilpirauhasen liikakasvua, joka ei ollut jodin puutetilan seurausta, ja mummoni Henrika Sofia oli silloin kirjoittanut Tatulle, että kohta et enää morsiantasi näe, kuolee pois. Silloin Tatu oli tullut kipin kapin Karjalasta Hyvinkäälle, hoitanut Elsan lääkärille ja leikkaukseen, ja asiat oli saatu kuntoon. Näin äitini kertoi. Nyt kun pohdin asiaa kirjeen perusteella, jossa puhutaan tuoreesta kihlauksesta, täytyy päätellä, että tapaus ehkä sattui kevättalven 1934 aikana? Olisiko mummo nimittänyt Elsaa morsiameksi ilman kihloja? No vihkiäisiä vietettiin kuitenkin noin puolen vuoden päästä eli kesäkuun 11 päivänä 1934.


Nykyajassa eletään vuosikymmenten pahinta myrskykautta, kuva eilispäivän iltapäivän alusta, jolloin taivas jo alkoi seljetä. Kuva on lännenpuoleisesta ikkunasta, jonne tuuli piiskasi ikkunoiden tuuletusraoistakin kosteutta.

2 kommenttia:

  1. Voisin kuvitella hurahtavani vanhoihin kirjeisiin, jos niitä löytäisin. Hienoja aarteita!

    VastaaPoista
  2. Niin on. Nyt minulla on vain hommana etsiä, mihin mahdoin tässä paljojen kätköpaikkojen talossa panna ne löytönipun loput kirjeet. Osa ainakin oli isän kirjeitä sotarintamalta.

    VastaaPoista